
130-tasolla ratsastetussa Finnderby-luokassa starttasi 18 ratsukkoa, ja Marika Rättö oli ainoa 0-0-radan tehnyt. Toiseksi ratsasti Salla Varenti takavuosien menestyjän Kati Hurmeen kasvattamalla 9-vuotiaalla ruunalla Moon Boy.
Kenttäratsastaja Axel Lindberg oli kolmas ja viides. Olympialaisiin valmistautuvat Veera Manninen ja Sir Greg saivat kaksi puomia, ja nuori Mikko Moisala joutui tyytymään 12. sijaan Amariksella.
Rättö oli onnellinen. Derby oli hänelle joko 10. tai 11. kerta.
”Sunnuntaina aamulla katsoin ikkunasta ja mietin, että perunko lähtöni, että jos on liukasta”, Rättö paljastaa.
Hän oli etukäteen myös hieman epävarma hevosensa derbyominaisuuksista, sillä Stolzenburg E on hyvin varovainen tamma, ja derbyn erikoisesteet saattaisivat tehdä sen epäluuloiseksi.
Lopulta keli oli hyvä, Stolzenburg osoittautui erinomaiseksi derbyhevoseksi ja Rättö saavutti kunniakkaan voiton ja 3000 euron ykköspalkinnon.
Ratsastaja kertoo, että uusi rata mukaili vanhaa Finnderby-rataa, mutta oli selvästi helpompi.
”Mutta kyllä se testasi hyppykykyä, ja sitä, jaksaako hevonen vielä lopussakin olla varovainen”, Rättö kiittää.
Hevoseensa hän oli hyvin tyytyväinen, omaan ratsastukseensa melko tyytyväinen.
”Kuivahaudan jälkeen tulimme kolmoissarjalle isosti, mutta hevonen selvitti”, hän summaa.
Rättöä voidaan pitää kuuluisana siitä, että hän tapaa löytää alleen laadukkaita nuoria hevosia ja että hän voittaa niillä paljon. Isoista luokista alkaa kuitenkin olla jo aikaa.
”140-luokan hyppäsin viimeksi 2021 Goldencoast Loreenilla, mutta kyllä tässä vähitellen yritetään sinne takaisin”, Rättö sanoo.
Nopeutensa syyn ratsastaja osaa kertoa miettimättä.
”Mä asuin kuusi vuotta Virossa. Siellä oppii nopeaksi, koska he siellä ovat nopeita radalla”, hän hymyilee.
Stolzenburg on vasta 9-vuotias tamma. Tosi kiltti, mutta kovapäinen, Rättö kuvaa.
Kilpailukokemukseltaan se on ikäisiään jäljessä, sillä 5-vuotiskauden se oli sivussa vuohisluun murtuman takia ja 6-vuotiskauden trailerionnettomuudessa tulleiden mittavien pehmytkudosvaurioiden takia, kun hiekkatien reuna petti alta ja traileri hevosineen kaatui ojaan.
Tamma hyppää myös Rätön lapsiratsastajaluokissa kilpailevan tyttären Amanda Immosen kanssa. Sen se tekee hyvällä sydämellä, ponnistaen tarvittaessa lähempää tai kauempaa. Mutta sitten kun se ei halua tehdä jotain, se ei tee.
”Sen bravuuri on, että sitä ei voi juoksuttaa liinassa, sillä se poistuu paikalta”, Rättö naurahtaa.

Tänä vuonna Stolzenburgin on ajatus hypätä Immosen kanssa lapsiratsastajien SM-kilpailut, seuraavana ehkä senioreiden SM:t äidin kanssa.
Rättö työskentelee Ruokavirastossa rajaeläinlääkärinä, ja hänellä on tallissaan neljä ratsastusikäistä hevosta. Hevosalan ammattilaiseksi hän aikanaan aikoi.
”Olin lähdössä Ruotsiin töihin, kun sääriluuni murtui todella pahasti. Silloin päätin lähteä opiskelemaan eläinlääkäriksi, ja sille tielle jäin”, hän kertoo.
Onnettomuus osoittautui onneksi, ja nyt Rättö on tyytyväinen palkkatyöhön eläinlääkärinä ja sen sivussa hevosalan puoliammattilaisuuteen.
Rättö kertoo, että eläinlääkärin koulutus toki auttaa hevosten kanssa, mutta se tuo haasteensakin.
”Tieto lisää tuskaa. Eivät nämä hevoset aina niin hyvin kestä tätä meidän hyppäämistä. Se tuli hyvin ilmi, kun olisin halunnut ostaa tyttärelleni kokeneemman kilpahevosen. Lopulta päädyin ostamaan 6-vuotiaan”, Rättö kertoo.