Quentano Henri Ruosteen vahvin kortti olympialaisiin − ratsukko kilpailee viikonloppuna Ranskassa

Quentano oli Suomen maajoukkueessakin ratsastaneella Niina Nilosaarella noin kahdeksan vuotta. Ratsukko treenasi ja kilpaili Englannissa ja Keski-Euroopassa, ja ne olivat huimia vuosia. Quentano on erittäin potentiaalinen hevonen, mutta se on myös kuuma ja vähän vaikeakin luonne. Se on myös iso, lähelle 180 senttiä säkäkorkeutta ja paljon leveyttä.

”Valegron mallinen”, Nilosaari hymyilee.

Hän osti ratsun sen ollessa kuusi, ja tiesi koko ajan, että hänellä on maailmanluokan ratsu. Se on myös miellyttävä hevonen, joka työskentelee mielellään ja jossa on vähintäänkin kaikki kouluratsastukseen tarvittava energia.

Hänelle oli sen kanssa kuitenkin ratsastuksellisia ongelmia, eikä vähiten sen takia, että Nilosaari ei ole kaikkein pisin ihminen. Quentano toimii paremmin, kun ratsastajan jalat tulevat sen ympäri, ja ratsastajalla on voimaa istua vakaana ja keikkumatta sen satulassa.

Nilosaarelle se ei ollut aina niin helppoa, koska Quentano kuumenee helposti. Sillä myös on etenkin laukassa hyvin aktiiviset takajalat, jotka meinaavat työntää hevosen epätasapainoon. Silloin ratsastajan pitäisi tehdä puolipidäte, mutta se ei aina onnistunut. Ruuna ehkä oppi käyttämään tilannetta hyväkseen, ja varsinkin radoilla se oli haastava. Kerrankin se pisteli lisätyssä ravissa pois areenalta aidan yli.

”Sillä alkaa aika helposti keittää, ja se on joskus ihan huligaani radalla”, Nilosaari kuvaa.

Viime kesänä hän lopulta tuli tulokseen, että tämä oli tässä, hän myy hevosen. Hän alkoi etsiä sopivaa, tarpeeksi osaavaa ratsastajaa, joka osaisi myös myydä. Maanmies Henri Ruoste tuntui oikealta, ja hänellä oli tallipaikkakin valmiina.

Ruosteella kesti hetken päästä hevosen kanssa sinuiksi, mutta marraskuussa hän jo starttasi sillä kansallisesti, oikein mukavin prosentein 72,80.

Sillä tuloksella olisi pitänyt löytyä ostaja, mutta ei löytynyt. Kokeilijoita kävi, mutta monet eivät pystyneet lainkaan ratsastamaan koko hevosella.

Kaikeksi onneksi Ruoste alkoi itse innostua mahtiruunasta, ja sitten kun Suomen maapaikka olympialaisiin alkoi varmistua, hän päätyi ostamaan sen itselleen.

Kun Quentano oli vielä Nilosaarella, hän valmentautui ahkerasti ja antoi välillä Quentanon valmentajilleen kilparadoille, että ongelmia saataisiin ratkottua. Sillä ovat kilpailleet niin espanjalainen Manuel Dominguez Bernard, brittiläinen maajoukkueratsastaja Emile Faurie kuin Suomen aiempi maajoukkuevalmentaja Rien van der Schaft.

Faurie työskenteli hevosen kanssa useanakin vuonna, mutta Nilosaari huomauttaa, että silloin hevonen oli ratsastuksellisesti vielä kaikkiaan haastava. Nyt sen tasapaino on kohdillaan, ja Nilosaari uskoo, että kunhan Ruoste saa sen radalla pysymään rentona mutta kontrollissa, vain taivas on rajana.

Ruosteen kanssa keskusteltiin tietysti hinnasta, ja Nilosaari toteaa, että mikään voitto kauppa ei ollut hänelle taloudellisesti. Toisaalta GP-hevosen pitäminen itsellä vie pari tonnia joka kuukausi, niin ainakin rahanmeno loppui.

Sitä paitsi elämässä on muutakin kuin talous. Hän kävi katsomassa Ruosteen ja Quentanon treenejä Saksassa muutama viikko sitten, ja olihan se hienoa.

”Kyllä mä sanoin, että se on maailman paras hevonen. Henkka jotain jarrutteli, että joo, katsotaan. Mutta hän on taitava, pitkä mies ja hän saa sen hevosen todella kulkemaan!” Nilosaari ihastelee.

Hän luottaa, että jos hevonen pysyy terveenä, ratsukko tulee menemään Pariisissa finaaliin, ja hän itse aikoo olla katsomossa.

Henri Ruoste sen sijaan ei sano, että Quentano on hänen olympiahevosensa, jolla hän menee olympiafinaaliin.

”Se on ollut aika monella ratsastajalla, ja sillä on monen näköisiä tuloksia. Myyntihevosena siinä oli useita kysymysmerkkejä, eikä se mennyt kaupaksi, ennen kuin olympialaisten suhteen ikkuna sulkeutui. Tehtiin sitten Niinan kanssa kaupat siitä”, Ruoste sanoo.

Silti on aistittavissa, että uskoa on, aika paljonkin.

”Se on kotona tositositosi ahkera, rehellinen ja yritteliäs”, Ruoste painottaa.

Lisäksi hän korostaa olevansa urheilijana kunnianhimoinen, ja että häntä ei enää kiinnosta pelkkä osallistuminen olympialaisiin. Sekin tiedetään, että ei hän varmasti ostanut 15-vuotiasta hevosta itselleen sitä varten, että katsastelisi sillä tiluksia.

”Tässä oli Qallen kokoinen paikka ja se täyttyi Qallella”, Ruoste itse sanoo.

Hän myöntää myös, että urheilullinen panostus on nyt korkea.

”Joulun ja uudenvuoden välillä pidimme viisi päivää lomaa, ja niiden aikana ajoin Etelä-Saksasta kotiin, että saatoin ratsastaa hevoset yhtenä iltana ja yhtenä aamuna, vaikka en nyt tietenkään pelkästään olympialaisten takia”, hän kertoo.

Kilpailuihin lähtee maltilla, kuten aina.

”Katsotaan, miten lähtee menemään. Eivät sillä ennenkään mitkään ihan kokemattomat ole menneet. Tarvitsen varmasti muutaman radan, että opin ymmärtämään, miten sitä pitää ratsastaa. Vanhempi hevonen tulee aina historian kanssa, mutta kotona tämä on tosi lupaava ja positiivinen. Katsotaan, saanko palat kohdalleen myös radalla, vai meneekö siellä palapeli sekaisin”, hän sanoo.

”Hevosista Quentano on nyt vahvin kortti. Meillä on se aika, mikä meillä on, ja se käytetään niin hyvin kuin mahdollista.”

Henri Ruoste ja Kontestro Db arkistokuvassa. Kuva: Kati Hurme/SRL

Saksasta tallinsa toimistosta puhelimitse tavoitettu Ruoste kertoo iloitsevansa Suomen joukkuepaikasta olympialaisissa, ja hän pyrkii olemaan mukana joukkueessa. Hänellä on kolme mahdollista olympiahevosta, jotka on määräajan puitteissa siirretty ainakin osittaiseen suomalaisomistukseen. Tänä viikonloppuna kaksi niistä starttaa Ranskassa kansainvälisellä tasolla

Se, joka ei lähde, on Campari. Se on 16-vuotias hevonen, joka oli välissä useamman vuoden laitumella ratsastamatta useaan kertaan operoidun polvivamman takia. Kun muita sopivia hevosia ei oikein ollut, Ruoste haki ruunan laitumelta ja satuloi sen. Se kestikin ratsastusta ja nousi viime kesällä hyviin tuloksiin.

Marraskuussa Campari kuitenkin vihellettiin ulos radalta epäpuhtaan liikkumisen takia. Ruoste kertoo, että hevosella reagoi aiemmin terveenä pysynyt takapolvi. Epäpuhtaudelle ei ole löydetty syytä sen kummemmin röntgenillä kuin ultraäänelläkään. Takapolvet ovat hevosilla kohta, jota on hyvin vaikea tutkia.

”Sillä on ollut nyt tähän asti taukoa, ja polvea on hoidettu. Katsotaan. Tässä on aika vähän aikaa olla edustuskunnossa”, Ruoste sanoo. ”Jos se ei kestä kisatreeniä, se ei tee sitä, ja sen asian kanssa olen sinut.”

Henri Ruoste ja Campari radalla viime heinäkuussa. Kuva: ImagoImagesSport / Lehtikuva

Toinen ehdokas on 12-vuotias tamma Tiffanys Diamond (Tailormade Temptation - His Highness), joka on kilpaillut kansainvälisesti vain 7-vuotiaiden luokissa. Sen kanssa Ruoste aloittaa nyt Le Mansissa.

”Se tekee kotona aika hyvin töitä, mutta se tarvitsisi alle kokonaisen kilpailukauden”, Ruoste näkee.

Kolmas ja todennäköisin hevosehdokas Pariisiin on Ruosteen vastikään itselleen ostama 15-vuotias, vankka ja kyvykäs Quentano, joka on tehnyt muiden ratsastajien kanssa GP.tä kansainvälisesti jo pitkään, mutta joka ei ole kaikkein yksinkertaisin ratsu. Toisaalta kuumana, isona hevosena se voi olla Ruosteelle juuri sopiva peli. Myös se starttaa tulevana viikonloppuna Ranskassa.

Neljäs huippuratsu olisi Kontestro, Tokion olympiakävijä ja saman vuoden EM-kuudes. Se on kuitenkin ollut jo 1,5 vuotta ratsastamatta kaulaan muodostuneen verisuonitukoksen takia.

Ruoste uskoo, että Kontestroa piikitettiin luvattomasti kaulaan Saksassa, Aachenin viiden tähden kilpailuissa kesällä 2022, kun ratsukon oli tarkoitus valmistella MM-kilpailuihin.

Ruunan urheilu-ura keskeytyi siihen, ja Ruoste toi asian julkisuuteen viime kesän lopulla. Hän on vakuuttunut, että joku taho on pistänyt Kontestroa kaulaan kilpailualueella. Pistoskohtaan aiheutui laaja vaurio, eikä hevosella ole pystynyt treenaamaan tapahtuneen jälkeen. Sekä hapensaanti että kaulan käyttäminen ovat aiheuttaneet haasteita.

Ruoste kertoo, että hevosen saamisen kuntoon olisi ykkösasia. Kakkosasiana tulisi urheilu ja vasta kolmantena vastuukysymykset, mutta mikään niistä ei oikein etene.

Ruoste on pyrkinyt selvittämään tapahtunutta kilpailujärjestäjän sekä Kansainvälisen Ratsastajainliiton FEIn kanssa, mutta kukaan ei ota vastuuta.

”Sekä kilpailujärjestäjä että FEI ajattelevat, että tämä ei ole heidän ongelmansa. Asia ei ole mennyt eteenpäin missään suhteessa. FEIn näkökulmasta urheilussa toimitaan puhtaasti omalla vastuulla”, Ruoste sanoo.

Hän kertoo, että Aachenista kehotettiin ottamaan yhteyttä FEI:hin, ja FEI pyysi olemaan yhteydessä heidän juridiseen osastoonsa. Juridisen osaston kanta on ollut olla vastaamatta. Sieltä vastaus saatiin vuoden viiveellä Suomen Ratsastajainliiton toiminnanjohtajan henkilökohtaisen yhteydenoton ansiosta.

Kilpailualueilla on kyllä aidat, tarkka kulunvalvonta ja kamerat, mutta Ruoste ei edes tiedä, onko niiden dataa käyty läpi. Ehkä onkin, mutta häntä ei ole informoitu.

”Ja jossain vaiheessa videot poistetaan. Niin oli käynyt silloinkin, kun olisimme halunneet raakavideot Tokiossa ympäristön kaikista kameroista, kun Kontestro säikähti. Se suoritus oli ja meni, mutta olisi se ollut mukava käydä läpi”, hän sanoo.

Aachenin tilanteen selvittämiseen ei ole löytynyt tahtotilaa.

”Olisi saatava selvyys vastuista, kun tallialueella pääsee tapahtumaan tällaista. Nyt asia halutaan kuitata olan kohautuksella, mennään vain eteenpäin ja annetaan musiikin soida” Ruoste tuhahtaa.