Hyvinkään harvinaisilla mustangeilla on villihevosen mieli

Frejes Tatiana on rodultaan mustangi eli amerikkalainen villihevonen. Mustangit ovat Euroopasta Amerikkaan 1500-luvulla tuotujen kesyhevosten villiintyneitä jälkeläisiä.

Mustangeja elää Amerikassa villinä nykyään kymmeniä tuhansia. Koska niillä ei juuri ole luontaisia vihollisia, niiden määrää kontrolloidaan säätelemällä niiden lisääntymistä ja pyydystämällä niitä luonnosta ja adoptoimalla eteenpäin.

Ruotsissa syntyneen Frejes Tatianan isä onkin elänyt aikansa luonnossa vaistojensa varassa ja osana laumaa, kunnes se on otettu kiinni, nimetty ja adoptoitu. Se lähti Kanadaan, ja siitä tuli jalostusori, jolla on jälkeläisiä pitkin maailmaa.

Frejes Tatiana on kiger-mustangi, eli rodun alkuperäisintä kantaa, espanjalaisten hevosten jälkeläisiä. Kiger-mustangit löydettiin 1970-luvulla ja eristettiin silloin muista mustangeista. Ne erottuvat yleensä väriltään, mutta erityisesti ryhdiltään ja liikkeiltään, onhan niissä samaa jaloa verta kuin Espanjalaisen ratsastuskoulun tanssivissa valkoisissa hevosissa.

Kiger-mustangeja on hyvin vähän: luonnossa niitä elää kahdessa laumassa yhteensä noin 80–140 kappaletta, ja lisäksi ihmisten hoivissa 500–800 hevosta.

Minna Perkolan kanssa kuvassa tamma Frejes Brielle the Dancing Queen ja sen varsa Arel Loin of God.  Kuva: Heidi Lammi

Frejes Tatiana syntyi Ruotsissa, josta Tinja Myllykangas osti sen ja toi Inariin hevos- ja koiratilalleen. Nyt tamma asuu Hyvinkäällä Kittelän tilalla, jossa Minna Perkola toimii hevosyrittäjänä.

Perkola kertoo, että kiitos tallin mustangeista kuuluu hänen miehelleen Tommi Perkolalle.

”Hän ei ole lainkaan hevosihmisiä, mutta hän sanoi, että jos hän hankkisi hevosen, se olisi mustangi. Hän kun on Tex Willereitä lukenut”, Minna Perkola kertoo.

Vaimo tietenkin innostui ajatuksesta ja alkoi googlettaa mustangiasiaa. Pian hän löysi Myllykankaan Mustangs of Northern Lights -tallin. Siellä oli myytävänä kantava tamma, jonka viisas katse pysäytti.

Mies sai vastattavakseen yhden kysymyksen: haluatko sinä tamman vai varsan. Isäntä valitsi varsan, joka syntyi sopivasti pariskunnan hääpäivänä. Syksyllä 2022 sekä tamma että varsa haettiin Inarista Hyvinkäälle.

Viime syksystä lähtien Frejes Tatiana on kilpaillut kouluratsastuksessa helppoa B:tä ja hypännyt pieniä esteluokkia. Kilpailupaikoilla hiirakkotamma herättää paljon huomiota, kun se näyttää yhtä aikaa sekä alkuperäisrotuiselta hevoseläimeltä että tasapainoiselta ja liikkuvalta urheiluhevoselta.

Perkola on ihastunut erityisesti rodun monipuolisuuteen. Freja voi käydä ratsastuskoulun tunneilla, ja se toimii sosiaalipedagogisten asiakkaiden kanssa. Samalla sillä on kilpahevosen luonne, ja siitä löytyy voimaa, ketteryyttä, nopeutta ja kokoamiskykyä.

Perkolalla on ollut myös tavallisempia hevosia: latvialainen ratsu, suomenhevosia, shetlanninponi ja täysiveriarabi. Hän kertoo, että mustangi eroaa näistä kaikista autenttisuudellaan.

”Sen aistit ovat herkemmät, ja se on sosiaalisesti erittäin taitava. Se, miten se lukee laumaa ja tilanteita, on paljon hienostuneempaa”, hän selittää.

Mustangit ovat koko ajan kartalla siitä, mitä tapahtuu, mutta ne eivät ole jatkuvasti säpsymässä ja pakenemassa.

”Jos ne säikähtävät, ne ovat kyllä hyvin nopeita liikkeissään, niissä on räjähtävää nopeutta. Mutta ne ovat tosi viisaita, että ne eivät hötky turhia. Eiväthän ne voisi selvitä luonnossa, jos ne juoksisivat henkensä edestä koko ajan”, Perkola muistuttaa.

Vaikka villihevosuus saattaa tuoda ihmisille mieleen säikkyyden ja varautuneisuuden ihmisiä kohtaan, Perkolan mukaan kiger-mustangit ovat kaikkea muuta.

”Tutkimukset villihevosten parissa ovat osoittaneet, että villihevoset ovat hyvin perhelaumakeskeisiä. Ne ovat todella lempeitä ja ystävällisiä, mikä on superhurmaavaa”, hän kuvaa.

Minna Perkola on kouluttautunut laajasti sosiaalipedagogian alalla. Kuvassa vasemmalla Grey Wolf of North, oikealla Frejes Tatiana.  Kuva: Heidi Lammi

Kittelän tila on Hyvinkäällä sijaitseva vanha maatila, josta vanhin maininta aikakirjoissa on vuodelta 1539. Se tarkoittanee, että ensimmäiset asukkaat asuivat siellä jo silloin, 1500-luvulle tultaessa, kun eurooppalaiset aloittivat eloaan Amerikan mantereella.

Sittemmin tilasta on tullut merkittävä paikka suomalaiselle ratsukasvatukselle, sillä se on Eeva-Liisa Penttilän kotitila.

Kittelässä vuonna 1985 syntyi hänen kuuluisa, 217 jälkeläistä jättänyt ratsuoriinsa Königin’s Sohn. Se eleli Kittelässä vuoteen 2000 saakka, jolloin se muutti emäntineen ja isäntineen Hauholle.

Välillä tilalla ei ollut lainkaan hevosia, mutta nyt kavioiden kopse kuuluu taas.

Tommi ja Minna Perkola muuttivat tilalle vuonna 2021, ja tallilla tarjotaan nyt sosiaalipedagogista hevostoimintaa, ratsastustunteja ja täysihoitopalveluita. Jatkossa tarkoitus on myös kasvattaa kiger-mustangeja.

Ensimmäisen tamman ja sen ruunatun, nyt 3-vuotiaan varsan lisäksi Perkoloilla on Ruotsista kantavana ostettu kiger-mustangitamma Frejes Brielle the Dancing Queen, joka varsoi toukokuussa orivarsan.

Seuraavaksi molempien tammojen kohdalla keskitytään niiden kouluttamiseen ja kilpailuttamiseen, mutta vakaa aikomus on tehdä jatkossa rodun kasvatustyötä.

”Täällä on sille huikeat puitteet”, Perkola myhäilee.

Haaveena on hankkia joskus myös kiger-tamma suoraan Amerikasta.

Minna Perkola kertoo, että mustangit kohtaavat kaikki uteliaan ystävällisesti, mikä on avuksi sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa. Kuva: Heidi Lammi

Ajatuksena on kasvattaa hyviä ratsuja, ei eläintarhan eläimiä.

”Tervepäisiä, hyväluonteisia hevosia, joilla on kapasiteettia kilpailuihin”, Perkola kertoo kasvatuksensa tavoitteet.

Sosiaalipedagogisessa hevostoiminnassa rotu on omiaan, ja jopa pikkuvarsa on voitu ottaa mukaan työhön.

”Mustangien tapa kohdata kaikki uteliaan ystävällisesti tekee niistä valtavan hyviä sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan. Asiakkaat nauttivat, kun saivat ohjata ja kouluttaa varsaa ohjauksessani ja nähdä oman toimintansa vaikutuksen hevosessa.”

”Ja toki asiakkaista on kiehtovaa saada toimia juuri näiden legendaaristen alkuperäisten kiger-mustangien kanssa”, Perkola sanoo.