Melkein kuin oma hevonen

Kun oululaisen Ella-Irina Siliämaan hevosenkaipuu kasvoi toimenpiteitä vaativiin mittoihin, hän alkoi etsiä itselleen vuokrahevosta. Hän kaipasi tallielämää, hevosen hoitamista ja kiinteämpää suhdetta hevosiin. Säännölliset tunnit ratsastuskoulussa eivät sitä pystyneet tarjoamaan.

”Unelma vuokrahevosesta oli ollut minulla jo pitkään. Kun valmistuin lukiosta ja menin vuorotyöhön, pystyin toteuttamaan tuon haaveen. Oli enemmän aikaa ja myös rahaa.”

Facebookin kautta Siliämaa löysi viime kesänä suomenhevosruuna Kaken. Siliämaa käy ratsastamassa noin kerran viikossa, toisinaan useammin. Hän maksaa kerrasta 17 euroa.

"Ratsastus ei ole pääasia, vaan vapaus tehdä mitä huvittaa. Jos vaikka ratsastus ei jostain syystä suju jonain päivänä, voi lopettaa lyhyeen ja tehdä esimerkiksi maastakäsin-harjoituksia. Rakastan tallilla touhuamista, voisin viettää siellä aikaa vaikka kuinka paljon.”

Omaan hevoseen ei elämäntilanne vielä tällä hetkellä taivu, mutta vuokraaminen on hyvä vaihtoehto hevosenpidon riemujen kokemiseksi. Kake on tuonut mukanaan vain hyviä asioita Ella-Irina Siliämaan elämään. Kuva: Kai Tirkkonen

Oulun seudulla on vuokranantajan markkinat, mitä ratsuhevosiin tulee. Hevosiaan vuokrattavaksi tarjoavat hevosenomistajat saavat halukkaita vuokralaisia jonoksi asti. Niin myös Kaken eli Koijauksen omistaja Aino Ylipahkala.

"Olin vähän yllättynytkin, kun niin moni kiinnostui. Kake on tosi herkkä hevonen, ei kaikkein helpoin. Kirjoitin sen myös ilmoitukseen, sillä en halunnut turhia yhteydenottoja.”

Kake on ravitaustainen, ja Ylipahkala on kouluttanut sen ratsuksi itse.

Kiinnostuneita hän pyysi koeratsastamaan Kaken. Ella-Irina Siliämaa muistelee ensikohtaamista.

”Aino sanoi, että tuossa on päitset, haepa hevonen tarhasta ja laita se ratsastuskuntoon. Minua jännitti, kun ilmoituksessa sanottiin, että hevonen on tosi herkkä. Ajattelin, etten saa sitä edes tarhasta kiinni.”

Ella ja Kake kuitenkin sopivat hyvin yhteen. Niin sopivat myös Siliämaan ja omistaja Ylipahkalan kemiat.

Hevosala kiinnostaa Ella-Irina Siliämaata jopa ammatiksi asti. Kuva: Kai Tirkkonen

Toisinaan kemioita ei pääse edes testaamaan, sillä hevosvuokramarkkinoilla velloo erikoinen ilmiö: hyvin alkanut viestittely katkeaa. Omistajat lakkaavat vastaamasta viesteihin, eikä koeratsastusta päästä sopimaan. Samaa ”ghostaamista” eli katoamista tapahtuu myös toisin päin, kun potentiaaliset vuokralaiset katoavat taivaan tuuliin. Sopivan matchin syntyminen on hakuammuntaa kuin deittisovelluksissa konsanaan.

Aino Ylipahkala halusi tehdä vuokralaisvalinnan huolellisesti, sillä rakasta hevostaan hän ei kenen tahansa käsiin luota. Luottamuksen rakentamiseen kuului, että Ylipahkala oli alussa paljon mukana, kun Siliämaa ja Kake tutustuivat toisiinsa.

”Oli hyvä, että Aino oli mukana. Kake oli alussa tosi rento, kun oma ihminen oli paikalla. Se jännittyi myöhemmin, kun olimme kahdestaan. Otti aikansa, että luottamus välillemme rakentui. On ollut todella mielenkiintoista päästä kokemaan tämä”, Ella-Irina Siliämaa summaa.

Hevosala kiinnostaa häntä jopa ammatiksi asti. Jos paikka yliopisto-opintoihin ei tänä vuonna irtoa, Siliämaa haluaa hakeutua opiskelemaan ratsastuksenohjaajaksi.

Aino Ylipahkala on tyytyväinen vuokralaisen mahdollistamaan vapaa-aikaan, joka hevosenomistajalla on usein kortilla.

"Luotettava vuokraaja liikuttaa Kakea, joka vapaapäivien myötä kerryttäisi vähän liikaa virtaa. Nyt minulle jää aikaa käydä töissä ja päntätä pääsykokeisiin.”