Australialaistutkijat selvittivät, tuntevatko ratsastajat oppimisteoriaa ja vaikuttaako se hevosen hyvinvointiin ja ihmisen turvallisuuteen – Tulokset eivät mairittele ratsastajia

Tänä vuonna julkaistuun kyselytutkimukseen tutkijat saivat noin neljäsataa vastausta. Kyselyyn vastasivat sekä harraste- että ammattiratsastajat. Kysely lanseerattiin sosiaalisessa mediassa ja toteutettiin verkossa.

Tukijat halusivat tietää, onko oppimisteorian tuntemisella yhteyttä parempaan ratsastajan turvallisuuteen sekä hevosen hyvinvointiin. Vain 24,6 prosenttia vastaajista tiesi mitä tarkoittavat hevosen kouluttamiseen ja oppimiseen liittyvät positiivinen ja negatiivinen vahviste sekä rangaistus. Tietämyksen tasolla ei ollut tutkimuksessa eroja, olipa vastaajana harrastaja tai ratsastusammattilainen.

Ratsastajan turvallisuutta arvioitiin ratsastusonnettomuuksiin ja -vammoihin liittyvillä kysymyksillä ja hevosen hyvinvointia sen pitotapaan ja käytökseen liittyvien tietojen keräämisellä.

”Kouluttaminen ja ratsastaminen vaikuttavat suoraan hevosen hyvinvointiin ja pääpaino on menetelmissä, jotka edistävät sekä hevosen hyvinvointia että ihmisen turvallisuutta. Oppimisteorian katsotaan olevan parhaiten soveltuva tieteellinen perusta hevosen kouluttamiselle, mutta hevosihmisten tietämys oppimisteoriasta on yhä vähäistä”, tutkijat kirjoittavat raportissaan.

Yksi uskottava selitys oppimisteoriaa tuntevien hevosihmisten vähäiselle määrälle on tutkijoiden mukaan se, että ratsastajat saattavat tuntea, ettei ratkaisemista vaativia ongelmia hevosen kouluttamisessa edes ole, joten käytössä olevia koulutusmenetelmiä ei tarvitse muuttaa.

Vaikka tutkimuksessa todettiin, että takavuosiin nähden ratsastajien tietämys hevosen oppimisesta on jonkin verran parantunut, ei tässä tutkimuksessa kuitenkaan löytynyt linkkiä paremman oppimisteorian tuntemisen vaikutuksesta hevosen hyvinvoinnin ja ratsastajan turvallisuuden paranemiseen. Syy-yhteys asioiden välillä jäi löytymättä ja tutkijat pohtivatkin, aiheutuiko tulos itse tutkimuksen menetelmistä ja kysymyksenasetteluista.

Aiempi tieteellinen tutkimus on näyttänyt selvän yhteyden hevosta käsittelevän ihmisen oppimisteorian tuntemuksen ja hevosen hyvinvoinnin lisääntymisen välillä.

Tutkijat toteavat, että oppimisteorian omaksuminen osaksi arkista hevosten käsittelyä ja koulutusta on hankalaa useammastakin syystä. Osaksi kyse on hevosihmisten vanhoista käsityksistä ja tavoista, jotka tieteellisen tiedon lisääntymisestä huolimatta istuvat lajissa sitkeästi.

Erityisesti kilpaurheilussa toimivien hevosihmisten on tutkijoiden mukaan havaittu suhtautuvat kaikkein kriittisimmin hevosen hyvinvointitutkimusten tuloksiin. Tieteentekijöillä on australialaistutkijoiden mukaan syytä myös katsoa peiliin. Tieteen kieli ja tapa kertoa asioita saattaa olla asiassa kriittinen tekijä, jos ja kun hevosihmiset eivät ole kiinnostuneita tutkimuksen tuomasta tiedosta.

”Olivatpa ratsastajien käsitykset tieteestä ja oppimisteoriasta tosia tai eivät, heidän herättämänsä huolenaiheet tarjoavat hyödyllisiä näkemyksiä siitä, miten tieteentekijät voisivat parantaa tieteen merkitystä hevosurheilulle.”

Tutkijoiden mukaan tieteentekijöiden pitäisi pyrkiä tarjoamaan hevosen kouluttamiseen uudenlainen tieteellinen kehys, jossa tunnustetaan hevosen ja ihmisen vuorovaikutuksen monimutkaisuus ja jossa eri tieteenalojen näkökulmat otetaan huomioon. Kokonaisvaltaisen näkemyksen saavuttaminen saattaisi tutkijoiden mukaan vähentää hevosihmisten skeptisyyttä ja edistää hevosten hyvinvointia.

Tutkijat huomauttavat, että yleisen mielipiteen paineen vuoksi tarve hevosten hyvinvoinnin parantamiselle on olemassa.

”Tarve uusille hevosen hyvinvointia parantaville strategioille hevosurheilussa on suuri. Hevosen kouluttamisen perustuminen systeemiajatteluun voisi tuoda uusia ideoita ja suuntia, joilla ongelmat urheiluhevosten hyvinvoinnissa voitaisiin ratkaista.”

Australialaistutkimus hevosihmisten tietämyksestä hevosen oppimisteoriasta