Nina Nyberg suunnittelee oman hevostallin perustamista. Hänen mukaansa unelmat ovat tarpeeksi suuria silloin, kun ne vähän pelottavat. Kuva: Jarno Mela
Kun Nina Nyberg meni teininä ratsastustallille, hän näki jotain järkyttävää – kiehuva suuttumus muutti elämän suunnan
Nina Nyberg on nähnyt hevosten kaltoinkohtelua ja kipeitä hevoskauppakiistoja. Kokemukset ajoivat hänet juristiksi, joka ei katso vain lakikirjoja vaan ymmärtää myös tunteita.Tilaajalle
Lisääntyneistä hevoskauppariidoista huolimatta Nina Nyberg ei ole huomannut työssään, että eläinlääkärit olisivat varovaisempia antamaan lausuntoja hevosten omistajille. Hänet kuvattiin Pornaisissa Dora-ratsunsa kanssa. Kuva: Jarno MelaHevosten juoma-astiat olivat likaisia. Talli oli epäsiisti, rakennus rähjääntyneessä kunnossa. Eräs omistaja kohteli hevosia väkivaltaisin keinoin.
Tämän kaiken näki Nina Nyberg, kun hän vieraili teini-ikäisenä jo nyt lopettaneella tallilla Uudellamaalla.
Kun nuori Nyberg käveli viljantähkien reunustamaa tietä pitkin pois tallilta, hän tunsi kivet kenkiensä alla. Suuttumus kiehui hänen sisimmässään. Kaikki tuntui nuoresta tytöstä niin epäoikeudenmukaiselta. Asiat voisivat olla toisinkin.
Silloin lähti itämään ajatus pyrkimisestä opiskelemaan oikeustieteelliseen.
Nybergin oma harrastus alkoi lukiossa. 26-vuotiaana hän osti eestinhevosen Raman.
Hevosen kautta syntyneiden yhteyksien kautta hän joutui todistamaan hevoskauppoja, jotka kipristivät hänen oikeustajuaan.
Oikeustieteen opinnoissaan Lapin yliopistossa Nyberg ahmi lähes kaikki rikosoikeudelliset kurssit ja eläimiin liittyvän juridisen tiedon. Todellinen kokemus seura- ja harraste-eläimiin liittyvästä juridiikasta on syntynyt työn kautta.
Nyt Nyberg istuu kompaktissa toimistossaan lähellä Helsinki-Vantaan lentoasemaa. Ikkunasta avautuu metsäinen näkymä, pöydällä on esillä eläinjuridiikkaan liittyviä julkaisuja.
Eniten yhteydenottoja Nyberg saa ratsuhevoskauppoihin liittyvistä kiistoista. Niitä tulee tasaiseen tahtiin, joskus jopa kahdesti viikossa.
Nyberg arvelee, että kiistat ovat hieman yleistyneet.
”Olen tietoinen ongelmista kentällä. Asiakkaita on ympäri Suomen, ehkä jopa enemmän maaseudulta kuin pääkaupunkiseudulta”, Nyberg aprikoi.
Kysymyksiä tulee myös hevosen hoitosopimuksista tai yhteisomistajuudesta. Toinen omistaja saattaa haluta myydä hevosen tai toinen ei.
Ratsastavan juristin sielunmaisema on Jalasjärven lakeissa maisemissa, vaikka hän asuu nykyisin pääkaupunkiseudulla. Kuva: Jarno MelaNina Nyberg
Vuonna 1987 syntynyt juristi, joka on paneutunut hevosasioihin.
Syntynyt vuonna 1987 Espoossa. Lapsuuden viettänyt Etelä-Pohjanmaalla Jalasjärvellä. Vapaa-ajan asunto Loviisassa.
Työskentelee lakiasiaintoimisto Nybergissä Vantaalla. Oikeustieteen maisteri ja luvan saanut oikeudenkäyntiavustaja.
Suomen eläinoikeusjuristit ry:n hallituksen jäsen 2020–2021. Kuluttajariitalautakunnan Eläinjaoston sivutoiminen esittelijä 2020.
Perheeseen kuuluu aviomies, 2,5-vuotias lapsi, lämminverinen ratsu Dora, Australianlabradoodle Helmi, rescuekoira Bella ja nelivarvaskilpikonna Neiti.
Harrastaa kouluratsastusta, DIY-projekteja ja öljyvärimaalausta.
Hevoskauppaan liittyvissä kiistoissa yleisimmät riidanaiheet liittyvät Nybergin mukaan usein eläimen terveyteen tai käytökseen.
Ihminen ostaa yleensä harraste-eläimen tiettyä käyttötarkoitusta varten. Riita tiivistyy tavallisesti kysymykseen, onko kaupankohteena oleva eläin soveltuva siihen käyttötarkoitukseen, mihin se on ostettu, kuten koulu- tai esteratsastukseen johonkin tietylle tasolle.
”Yleensä viesti tai soitto tulee ostajalta, jolla on herännyt kaupanteon jälkeen epäilys siitä, että hevosella on jokin oleellisesti käyttöön vaikuttava terveydellinen ongelma. Ostaja voi epäillä, että myyjä on pimittänyt eläimen terveyttä tai käytöstä koskevan keskeisen tiedon, ja joka on vaikuttanut hevosesta tehtyyn ostopäätökseen.”
Nyberg kuvailee, että aiemman omistajan aikana hevosella on saattanut olla satunnaisia oireita, kuten silmän vuotamista. Sitten kun ostaja vie eläintä tutkimuksiin samojen oireiden vuoksi, onkin löytynyt jokin oireet selittävä sairaus, joka on työlästä ja kallista hoitaa.
”Esimerkiksi hammassairauksia voi olla melko kallista hoitaa. Lisäksi suun kuntoutus voi kestää kauan. Diagnoosi voi yllättää myyjän.”
”Haastavuus tulee siitä, kun oireet voivat olla eri hevosilla kovin erilaisia, eivätkä eläimet pysty sanoin kertomaan, missä tuntevat kipua.”
Kauppoihin kiteytyy vaikeita tunteita. Ostajalla voi olla suuri huoli hevosen mahdollisesta kipuoireilusta, ja toisaalta kipeä hevonen voi käyttäytyä jopa vaarallisesti. Ylläpitoon uppoaa myös paljon rahaa.
”Rikkinäisen auton voi laittaa seisontaan, kun taas sairaan hevosen kulut on aivan samat kuin terveenkin, ellei jopa korkeammat hoitokustannusten vuoksi”, Nyberg havainnollistaa.
”Yleensä viesti tai soitto tulee ostajalta, jolla on herännyt kaupanteon jälkeen epäilys siitä, että hevosella on jokin oleellisesti käyttöön vaikuttava terveydellinen ongelma.”
Ratsastusta ja juristin työtä yhdistää Nybergin mielestä se, että aina riittää uutta opiskeltavaa. Hänet kuvattiin Dora-tammansa kanssa Uudenmaan Pornaisissa sijaitsevan Art of Dressage -tallin maastossa. Kuva: Jarno MelaKun asiakas ottaa yhteyttä Nybergiin, ratkaisua on yritetty osapuolten kesken solmia siinä onnistumatta. Saattaa myös olla, että myyjä on vastaanottanut vaadekirjelmän ja haluaa apua lakimieheltä.
Nybergillä on juristina palava tahto saada riita ratkaistuksi niin, että lopputulos olisi paras mahdollinen päämiehen kannalta. Hyvin usein sovinto onnistuukin.
”Sovintomenettely on useimmiten molemmille osapuolille vähemmän aikaa ja rahaa vievä prosessi kuin oikeudenkäynti. Sovinnossa erityisen hyvää on myös se, että molemmat osapuolet pääsevät vaikuttamaan asiasta saavutettuun lopputulokseen.”
Mikäli sovintoa ei synny, ratkaisua voidaan hakea tuomioistuimesta oikeudenkäynnin kautta.
Nina Nyberg valmistui tänä syksynä hevoshierojaksi. Hänen mielestään juristin täytyy pystyä ymmärtämään eläinlääketieteellisiä tekstejä, jotta voi arvioida niiden juridista merkitystä. Kuva: Jarno MelaNybergin Rama-hevonen jouduttiin lopettamaan vuonna 2020. Reilu puoli vuotta sitten hän osti uuden hevosen, jota etsittiin hänen mukaansa ”kissojen ja koirien kanssa”.
Dora-tamma, viralliselta nimeltään Fleur Delacour, on Teija Varjosen kasvattama, lämminverinen ratsu.
Vaikka Doran kauniista ja uteliaasta katseesta tuli jo ensimmäisen ratsastuksen aikana varma olo, Nyberg halusi ostopäätöksessä luottaa faktaan.
Nyberg tietää, että joskus tutkimuksissa voi löytyä sellaista, mistä vastuullinenkaan myyjä ei ole tietoinen.
”Hevoselle tehtiin kattavat tutkimukset, osaa tutkimustuloksista lausui kaksi eri luottohevoseläinlääkäriä.”
Tällä hetkellä hän on keskittynyt kouluratsastukseen ja kouluratsastuksen opiskeluun valmentaja Minttu Pulliaisen luotsaamalla valmennustallilla. Doran kanssa treenataan lisäksi ohjasajoa ja käydään maastossa.
”Rikkinäisen auton voi laittaa seisontaan, kun taas sairaan hevosen kulut on aivan samat kuin terveenkin, ellei jopa korkeammat hoitokustannusten vuoksi.”
Nyberg katsoo Doran savuntummiin silmiin. Niissä on päättäväinen sävy. Samaa johdonmukaisuutta hän on oppinut hevosiltaan.
Enää Nyberg ei jää enää äänettömäksi, jos hän joutuu todistamaan epäoikeudenmukaisuutta hevospiireissä.
”Harvemmin juristin luokse tullaan elämänsä onnellisimmassa vaiheessa. Uskon, että minulle on helppo puhua ja osaan kohdata vaikeassa elämäntilanteessa. Oman hevosharrastuneisuuteni vuoksi pystyn ymmärtämään niin myyjän kuin ostajan tunteita”, Nyberg sanoo.
Tämä juttu on osa Maaseudun Tulevaisuuden Tilaajan toive- sarjaa, jossa käsitellään lukijoille merkityksellisiä aiheita.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
