

Tummanpunarautias orivarsa syntyi Vihdissä Alpo Uskin tallille huhtikuun 10. päivänä vuonna 1986. Se sai nimen Roope, jolla oma väki ja tutut ovat oria pian 38 vuotta kutsuneetkin. Kilpailurekisteriä varten se kuitenkin nimettiin uudelleen. Orivarsan isältään, tammaihmiseltä, saanut Liisi Uski kertoo, miten Roopesta tuli virallisesti Jeppo.
”Roope oli nelivuotias, kun muutin Pudasjärvelle töihin maatalousoppilaitokseen ja otin hevosen mukaani. Päätin laittaa Roopen kilpailurekisteriin, jotta se pääsee opiskelijoiden kanssa osallistumaan ravikorttikokeisiin. Nimi vaihdettiin sitä varten”, Liisi Uski muistelee.
Uski järjesti opiskelijoille nimikilpailun, mutta ehdotukset eivät miellyttäneet. Sitten piti lähteä ajamaan Pudasjärveltä Seinäjoelle maakuntamuseon suomenhevosnäyttelyyn. Matkan varrelle sattui Jepuan nimikyltti, jossa luki myös kunnan ruotsinkielinen nimi, Jeppo.
”Sanoin, että vaikka onkin ruottalainen nimi, niin otetaan toi Jeppo. Roope on kuitenkin aina ollut orin kutsumanimi.”
Pitkän elämänsä varrella Roope on opettanut ja ihastuttanut lukemattomia ihmisiä. Pudasjärven vuosina 140-säkäinen ori kantakirjattiin pienhevossuunnalle ja se toimi opiskelijoilla ravikorttikursseilla.
”Roope on aina ollut vireä, mutta toimiva hevonen. Se kantakirjattiin Oulussa raviradalla ja me mentiin radalle oppilaiden kanssa ajoissa ja ajettiin Roopea useampi kierros ravirataa ympäri ennen esittämistä”, muistelee Uski nauraen.
Kesällä 1994 ori astui ensimmäisen tammansa, Uskin Likan, joka oli Pudasjärven koulun tammoja. Siitä alkaen tammavieraita oli 22 vuoden ajan. Orilla on yhteensä 56 jälkeläistä. Sen orijälkeläisistä neljä ylsi siitosoreiksi. Näistä elossa ovat hopeanruunikko Tintin Muskotti ja Johan. Uskin omakasvatti, vuonna 2002 syntynyt Sibbo jouduttiin lopettamaan noin vuosi sitten ja Jepon Julius vuonna 2019.
”Ehkä Roopella itsellään voisi olla nuorempiakin jälkeläisiä, mutta tilalle tuli omia nuorempia siitosoreja. Sibbolla on 36 jälkeläistä, mutta isänsä lukemiin se ei yltänyt, vaan munuaisten vakavan toimintahäiriön vuoksi se oli pakko päästää pois.”

Roopen pitkän iän salaisuutta koskevalle kysymykselle Uski tyrskähtää ja alkaa nauraa.
”Kaikille olen sitä sanonut, että se syntyi silloin kun Tšernobylin ydinvoimala poksahti, niin on varmaan saanut siitä hyvät myrkyt.”
Ori on omistajansa mukaan saanut elää perusterveenä pitkän elämänsä. Vasta viime vuosina sille on tullut muutamia ähkyjä. Poskihampaattomana sen ruokavalio koostuu neljä kertaa päivässä saatavista puuroista ja masheista sekä hentoisesta odelmasta. Etuhampailla onnistuu kesäisin vielä laiduntaminen.
”Roope tarhasi vuosikaudet sille rakkaassa omenatarhassa talomme vieressä. Omenat olivat sen herkkua, mutta koska se ei enää saa niitä purtua pieneksi, on se jo muutamana vuotena pitänyt eristää omenapuista syksyisin.”
Vaikka Uski kertookin tuntevansa pientä pelkoa pitkäaikaisen hevosystävänsä menettämisestä, on päällimmäinen tunne kuitenkin kiitollisuus. Hyvä mieli tulee myös siitä, että ikämies on edelleen virkeä oma itsensä ja sen molemmilla puolilla tarhaavat tammat pitävät orin mukavasti liikkeessä ja mieleltään vireänä.
”Roope on edelleen yhtä mukava kuin aina ennenkin. Sen kanssa on niin paljon tapahtunut ja mukavia muistoja on kertynyt eniten.”