Hissukseen etenevässä troolarissa on joskus aikaa pohtia myös maailman tapahtumia ja tulevaisuuden epävarmuutta. Kuva: Mikko Soini
Sarjayrittäjä Mikko Kempaksen elämä ankkuroitui mereen: Uusin hankinta on 90-vuotias tammitroolari, joka on selättänyt myrskyt ja maailmansodan
Mikko Kempas haluaa keksiä itselleen sellaista puuhaa, että se kannattaa ja jota voi tehdä ilman kellokorttia ja muiden määräilyä. Suuria rikkauksia hän ei enää havittele.Tilaajalle
Vanhat tammitroolarit ovat vähän sellaisia yksilöitä, ettei niitä Norjasta usein tai kaikille tule edes tarjolle, Mikko Kempas tietää. Kuva: Mikko SoiniYrittäjän huippusesonki on parasta aikaa täydessä käynnissä. On siis aika suunnata asiakkaiden luo – tällä kertaa noin 60 tonnia painavalla tammitroolarilla.
Venetaksipalvelua ja erilaisia elämysmatkoja etelärannikolla tarjoavan firman ikäneito, lähes 90 vuotta vanha troolari Merikarhu kääntyy hiukan kankeasti mutta varmasti oikeaan suuntaan.
Pohjanmeren myrskyt ja toisen maailmansodan nähnyt troolari on pysynyt pinnalla, vaikka moni sitä nuorempi alus on jo lahonnut, hajonnut tai pohjassa. Tervantuoksuinen Merikarhu oli Mikko Kempaksen mukaan suorastaan pakko hankkia, kun hintakin sattui olemaan lompakolle sopiva.
”Olen kuullut, että ennen sotaa tammea kuivattiin viisikin vuotta ennen aluksen rakentamista. Sodan jälkeen tammimetsiä hakattiin Pohjoismaissa valtavan paljon, ja koska tarve uusille aluksille oli huutavan kova, puuta ehdittiin kuivata vain vuoden verran. Sellaiset alukset ovat olleet jo ajat sitten pohjassa”, Mikko Kempas kertoo.
”Nämä ovat vähän sellaisia yksilöitä, ettei niitä Norjasta usein tai kaikille tule edes tarjolle. Yleensä täytyy olla itselläkin hiukan historiaa merenkulusta, tuttuja siellä ja kontakteja täällä. Tälläkin Merikarhulla on kulkenut niin kovia kavereita sodan aikana ja kovissa myrskyissä, että hattu nousee pois päästä.”
”Ennen toista maailmansotaa tammea kuivattiin viisikin vuotta ennen aluksen rakentamista.”
Perämies Kempaksen leipä ja elanto on tullut aina vesiltä, vaikka sivubisneksiäkin hänellä on ollut. Rakkaus veneilyyn, mereen ja seikkailuihin syttyi jo pikkupoikana, ja ne ovat vieneet Kempasta 1980-luvun Syväraumanlahdelta aikanaan niin megajahdeille kuin Royal Caribbean Cruise Linelle.
Mukaan matkoihin on asiakkaina osunut erilaisia raharuhtinaita, herroja ja ehkä pari narriakin, mutta nuo tarinat saavat jäädä nyt pölyttymään.
16-metrinen Merikarhu nakuttaa pikkuhiljaa ja tasaisesti eteenpäin. Ollaan kaukana nykyajan turbovauhdista ja överiluksuksesta. Mutta tilalla on ainakin historian havina, aitous ja rehtiys.
”On tässä aluksessa jotain itseä suurempaa. Kun maailma ja tulevaisuus ovat vuodesta toiseen epävarmoja, niin tällainen vanha tammitroolari edustaa ainakin mulle sellaista pysyvyyttä ja vakautta”, Kempas miettii.
Lapsesta saakka vesillä viihtynyt Kempas on monitoimiosaaja, joka on pyrkinyt aina tekemään säälliseen elantoon riittävät rahat omaehtoisesti. Takataskussa on paitsi perämiehen myös kauppatieteen maisterin paperit.
”Että keksisi aina sellaista puuhaa, että se kannattaa ja jota voi tehdä ilman kellokorttia ja muiden sen suurempaa määräilyä. Se ajatus on kiehtonut ja ohjannut mua jo aika pitkään. Mitään suuria rikkauksia ei tässä olla etsitty enää pitkään aikaan.”
Joitakin Kempaksen yrityskokeiluja olisi ehkä voinut jättää tekemättäkin. Tai ainakin nostaa kädet aiemmin ilmaan, eikä hakata päätä seinään loppuun saakka.
”Kyllä mulla oli iso haave tehdä esimerkiksi sellainen Ikea-tyyppinen pieni mökki kuluttajille tuotantoon. Sellainen kevyt mutta toimiva yksikkö, jonka jokainen saa suurin piirtein kuusiokoloavaimella pystytettyä.”
”Olisi pitänyt luovuttaa ja ajaa alas se yritys selkeästi aikaisemmin, sillä oppirahoja tuli maksettua lopulta aika tavalla. Toisaalta, ilman sitä kokemusta olisin paljon huonompi yrittäjä nyt”, Mikko Kempas pyörittelee.
Mikko Kempas
Kauppatieteiden maisteri, perämies ja sarjayrittäjä.
Työskennellyt megajahdeilla sekä Royal Caribbean Cruise Linella perämiehenä.
Tutuksi ovat tulleet myös luotsiveneet ja charterveneet.
Työskentelee nyt venetaksipalveluja ja elämysmatkoja tarjoavassa yrityksessään.
Perhe: Vaimo ja kaksi lasta.
Reilu viisikymppinen Kempas ohjaa Merikarhua tottuneesti ja antaa samalla ohjeita Patagoniankin tyrskyissä seilanneelle kansimiehelle.
Tuolta pitää saada nämä tarvikkeet pois ja nuo purkit menevät kierrätykseen: kesäsesongin aikana aluksia huolletaan ja putsataan jatkuvasti.
”Nyt on tulossa tuttuja kavereita kylään, sopivan rentoa iltameininkiä on todennäköisesti luvassa”, Kempas hymyilee.
Silti työvälineet, porat, laikat ja muu ylimääräinen tilpehööri pitää tietenkin putsata kannelta pois näkyvistä ennen asiakkaiden saapumista. Puusaunankin voisi tänään lämmittää, sillä hormi on huollettuna nyt paikoillaan.
”Meillä on firmassa erilaisia aluksia, mutta kyllähän tässä on ihan omanlaisensa tunnelma.”
Politiikka ja äärijyrkät kannanotot eivät ole Kempasta liiemmin kiehtoneet, mutta tulevaisuuden epävarmuutta ja maailman tapahtumia on ehtinyt viime aikoina vesillä pohtia hiukan enemmän.
”Kyllä mua hiukan hämmästyttää esimerkiksi se, että Suomella on edelleen niin vähän taloudellista yhteistyötä vaikkapa Norjan kanssa. Ei ole esimerkiksi Jäämeren rataa; kuinkahan kauan siitäkin on puhuttu?”
”Norjassa on töitä, elinvoimaa, taloudellista toimeliaisuutta ja rutkasti mahdollisuuksia ja rahaa. Miksi Suomi ei tekisi enemmän yhteistyötä sinne?”
Myös itänaapurin tilanne on mietityttänyt.
”Meillä on raja kiinni, itäinen Suomi kärsii ja pahasti. Hiljaista on, yrittäjät ovat laittaneet lappua luukulle ja talous on kuralla.”
Varsinaisia rajanavausoperaatiota ei laineilla ole suunniteltu kuitenkaan edes yksityisesti, kunhan vain on kiinnitetty huomiota suomalaisiin, kovasti kärkeviin äänenpainoihin.
”Siinä naapurissa Venäjä on kuitenkin myös tämän hyökkäyssodan jälkeen. En tiedä, onko välien katkaiseminen mahdollisimman ehdottomalla tavalla lopulta se kaikkein viisain tie”, kansainvälisissä firmoissa työskennellyt Kempas pohdiskelee.
”Onko välien katkaiseminen mahdollisimman ehdottomalla tavalla lopulta se kaikkein viisain tie?”
Mikko Kempas asentaa troolarin puusaunan hormin takaisin paikoilleen. Alhaalla saunassa on tilat kahdeksalle asiakkaalle. Kuva: Mikko SoiniJos yrittäjälle vapaa-aikaa jää, Kempaksen löytää usein jalkapallokentän laidalta. Kempaksen molemmat lapset pelaavat, ja isä on taustajoukoissa auttamassa.
”No, olen siis poikien joukkueessa lähinnä varavalmentaja tai varavaravalmentaja. Silloin kun muut eivät ehdi, niin minulta voidaan kysyä asiaa.”
On toinenkin hetki, jolloin kutsu kuulemma käy.
”Jos pojat haluavat voittaa, niin muthan kutsutaan. Viimeksikin Tampereelta lähdettiin mitalit kaulassa kotiin”, Kempas sanoo hymyillen, merikarhun pilkettä silmäkulmassa.
Valmentaja-Kempas on siis osunut juuri poikien voitto-otteluihin penkin taakse. Varsinaisia urasuunnitelmia jalkapallon parissa perämiehellä ei taida kuitenkaan olla. Meri, meren tuoksu ja jatkuvasti muuttuvat maisemat riittävät toistaiseksi.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
