Koneyrittäjät ry:n uuden puheenjohtaja Marko Vainionpään katse on tulevaisuudessa. ”Kasvuturpeen kysyntä kasvaa Euroopassa kohisten.” Kuva: Johannes TervoKaskinenTurve seilaa maailmalle
Uusi laivayhteys avaisi kasvuturpeen viennille Keski-Eurooppaan markkinat ja siitä hyötyisi myös Itä-Suomen teollisuus, visioi kasvuturvetta laivalasteittain myyvä Marko Vainionpää.TilaajalleKaribianmereltä on pitkä matka Kaskisten jäiseen satamaan, missä turvelastiaan ottaa Antiguan ja Barbudan lipun alla purjehtiva kuivarahtialus.
Sen kotisatamassa St. John’ssa ei turvetta polteta lämmöksi, eikä niin enää tehdä suuressa mitassa Suomessakaan. Ei, vaikka alkutalven kovien pakkaskelien aikaan monen mielestä olisi pitänyt.
Mutta ei mennä enää siihen keskusteluun. Sitä ei halua avata viime lokakuussa Koneyrittäjien etujärjestön puheenjohtajaksi valittu entinen polttoturveyrittäjää alavutelainen Marko Vainopää, joka katsoo jo eteenpäin.
Turvetta Vainonpää ei ole jättänyt, vaan on siirtynyt polttoturpeen sijasta kasvuturpeen tuottajaksi ja kauppiaaksi. Edellisenä yönä Kaskisten sataman laituriin on ajanut 96-metrinen virolaisen Hansa Shippingin omistama kuivarahtialus Kaisa.
Sen ruumaan lastataan parhaillaan Etelä-Pohjanmaan soilta edellisenä kesänä kerättyä kasvuturvetta. Se päätyy vihannesten kasvualustaksi Euroopassa. Kyse ei ole aivan vähäisestä viennistä, päinvastoin.
”Tämän kauden kymmenettä laivaa nyt lastataan. Viime vuonna Kaskisten satamasta lähti kaikkiaan 70 laivaa kasvuturvelastissa.”
”Nykyiseen tilanteeseen nähden bioenergiayrittäjiä on puolet liikaa.”
Keskimäärin kasvuturvetta kuljettavan laivan lastin arvo on noin 250 000 euroa. Tuo vientitulo jakaantuu Pohjanmaalle monelle yrittäjälle, ja sen ansiosta Vainonpää on voinut tarjota töitä muun muassa aikaisemmin polttoturvetta rahdanneille kuljetusyrittäjille.
Viiden vuoden toimitussopimus tuo jatkuvuutta toiminnalle. Kaskisten sataman suurin vientituote on tällä haavaa kasvuturve, jota viedään myös monista muista Pohjanmaan rannikon satamista.
Jokainen kahmarin liike siirtää ruumaan noin parin sadan euron edestä kasvuturvetta, jolla turvataan eurooppalaisten ruuantuotannon omavaraisuutta. Jaakko ja Marko Vainionpää seuraavat kasvuturpeen lastaamista. Kuva: Johannes TervoVainionpää oli seurannut koneyrittäjien edunvalvontaa varapuheenjohtajan paikalta kahdeksan vuotta, kunnes viime syksynä päätti asettua ehdolle puheenjohtajaksi.
”Nyt oli hyvä aika, kun energia-ala on saatu hyvin julkisuuteen ja hyvät suhteet päättäjiin.”
Ulospäin ajankohta ei näytä helpolta. Jyrsinturpeen nostoon nojannut yrittäjyys on käytännössä kadonnut, uusiutuvalla ylijäämäsähköllä lämpenevät sähkökattilat taas ajavat ahtaalle metsästä kerättävää bioenergiaa.
Biolämpöalalla on muutenkin ylikapasiteettia, kun turpeen alasajo toi alalle nopeasti uusia yrittäjiä.
”Edellisen lämpimän talven jäljiltä puuta jäi polttamatta. Nykyiseen tilanteeseen nähden bioenergiayrittäjiä on puolet liikaa”, Vainionpää sanoo.
Marko Vainionpään mukaan metsäkoneyrittäjien täytyy tarkalla silmällä seurata, mitä selluntuotannossa tapahtuu maailmalla ja mihin suuntaa pohjoisen havupuusellun kysyntä kehittyy. Kuva: Johannes TervoRakennusalan matalasuhdanne kaventaa maanrakennuskoneyrittäjien leipää. Sen odotetaan kääntyvän joskus nousuun, mutta metsäpuolella pitkän aikavälin näkymiä synkistää selluntuotannon globaali ylikapasiteetti.
Puheenjohtajauransa ensi viikkoina Vainionpää on perehtynyt juuri metsäkoneyrittäjien tulevaisuudennäkymiin ja muotitermein tilannekuvan haltuunottoon.
”Kun Kiina tavoittelee pitkäkuituisen sellun suhteen yhä korkeampaa omavaraisuutta, näkyy se lopulta korjuuketjun alkupäässä Suomessa. Lankku kyllä pärjää markkinalla, mutta miten käy harvennuspuun korjuulle, jos siitä valmistettavalle sellulle ei ole tilaa”, Vainionpää kysyy ja jättää vastauksen roikkumaan ilmaan.
M/s Kaisan venäläinen päällystö odottaa komentosillan lämpimässä lastauksen valmistumista. Oikealla kapteeni Aleksander Ivanovitsh, vasemmalla ensimmäinen perämies Leonid Olegovitsh ja keskellä perämies Roman Aleksandrovitsh. Kuva: Johannes TervoVainionpää aloitti yrittäjäuransa metsäteollisuudelle kelpaamattomien ylisuurien tyvitukkien sahurina 1990-luvun alussa. Vuonna 1996 hän ryhtyi polttoturpeen tuottajaksi, ja 2004 hän otti vastuulleen ensimmäisen lämpökattilan Alavuden kaupungilta.
”Oli onnenpotku, että tilan mailla oli turvetuotantoon soveltuvia soita. Kun aloitin polttoturpeen tuottajana, alan näkymät olivat loistavat. Vuosi vuodelta toiminta muuttui vaikeammaksi jatkuvasti kiristyvän sääntelyn ja siihen kytkeytyvän byrokratian vuoksi.”
Juuri yrittäjyyttä kahlitsevan byrokratian vähentäminen on yksi teema, joka eteen Vainionpää aikoo koneyrittäjien johdossa ponnistella. Koneyrittäjyyden julkisuuskuva kaipaa Vainionpään mukaan myös kirkastamista, ja siinä etujärjestöllä voisi olla nykyistä isompi rooli.
”Viime kesän raakkukohu osoitti, miten yksin koneyrittäjä jää tiukassa paikassa. Ensin uhrataan aina yrittäjä”, hän sanoo.
Kanavayhteyden rakentaminen Itä-Suomesta Itämerelle tarjoaisi valtavan työmaan hiljaiseloa elävälle maansiirtoalalle, jos siihen rohjettaisiin tarttua, sanoo koneyrittäjien uusi puheenjohtaja Marko Vainionpää. Kuva: Johannes TervoNyt Vainionpäällä on menossa yrittäjyyden kolmas vaihe, joka nojaa kasvuturpeen viennin lisäämiseen. Siinä olisi Vainionpään mukaan potentiaalia koko Suomelle. Ja siihen olisi syytä panostaa myös yhteiskunnan infrainvestointeja.
”Kasvuturpeen tuotanto eroaa niin paljon polttoturpeen nostosta, että koko luvitusjärjestelmä pitäisi uusia.”
”Itä-Suomessa olisi valtava potentiaali tuottaa kasvuturvetta Eurooppaan, mutta toimivan laivayhteyden puuttuessa vienti sieltä ei kannata. Vesiyhteys Eurooppaan palvelisi metsäteollisuutta mutta myös laajemmin teollisuuden tarpeita.”
Kasvuturve on ollut jo pitkään tärkein Kaskisten satamasta lähteävä vientituote. Kuva: Johannes TervoNyt kasvuturpeen vienti Eurooppaan on pitkälti balttien käsissä, vaikka Suomessa siihen sopivia soita on Vainionpään mukaan vaikka muille jakaa.
Hänen mielestään arviolta noin kolme miljardia euroa maksavan Turku–Helsinki- junayhteyden peruskunnostuksen sijaan tulisikin harkita uuden vesiyhteyden rakentamista Saimaan ja Suomenlahden välille.
Nyt pysähdyksissä oleva kanava on mitoiltaan myös vanhentunut, ja uusi kanava mahdollistaisi suurempien laivojen liikkumisen kanavassa.
”Mieluummin uusi Saimaan kanava kuin Tunnin juna. Se lisäsi valmistuttuaan monella tapaa Itä-Suomen elinvoimaisuutta. Tuskin millään muulla maalla Euroopassa on yhtä hyviä mahdollisuuksia tarjota kuivike- ja kasvuturvetta kuin Suomella, ja tähän tulisi tarttua.”
Marko Vainionpää
Koneyrittäjät ry:n uusi puheenjohtaja valittiin kaksivuotiselle toimikaudelle lokakuussa 2025. Ennen sitä koneyrittäjien varapuheenjohtaja vuodesta 2018.
Asuu Alavudella Etelä-Pohjanmaalla. Perheeseen kuuluu vaimo ja neljä poikaa, joista kaksi työskentelee perheen yrityksessä Pohjanmaan Biolämpö Oy:ssä.
Valmistui ammattikoulusta, jonka jälkeen opiskeli yrittäjätutkinnon.
Harrastaa vetouistelua, kiertää kilpailuja eri puolilla Suomea.
Lukuisia luottamustoimia. Finnmetko Oy:n hallituksen jäsen, Alavuden kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja, Etelä-Pohjanmaan maakuntahallituksen varapuheenjohtaja, Kuntaliiton valtuuskunnan jäsen, Perussuomalaiset r.p:n puoluevaltuuston jäsen.
Vainionpää muistuttaa, että Suomesta nostettu kasvuturve ei suinkaan palaa hiilidioksidina ilmaan. Kun sillä on tuotettu Euroopassa tomaatit ja kurkut, se päätyy lopulta peltoon hiilivarastoksi.
”Kasvuturpeen tuotanto eroaa niin paljon polttoturpeen nostosta, että koko luvitusjärjestelmä pitäisi uusia ja luoda alalle uudet pelisäännöt”, hän toteaa.
Kasvuturpeen vienti pitää nyt länsirannikon satamat kiireisenä. Laivan ruumassa turvetta traktorilla tiivistävä Olli Patkokoski, Marko Vainionpää ja satamaoperaattori BB Logistic Oy:n työnjohtaja Daniel Stenlund neuvonpidossa. Kuva: Johannes TervoNiitä odotellessa kahmari pudottelee tasaiseen tahtiin kahden tonnin turvesatseja laivan ruumaan. Neljän päivän kuluttua lasti on Saksan Papenburgissa, jossa se neljä vuorokautta myöhemmin puretaan. Suomalaisesta turpeesta sekoitetaan jopa kolmetuhatta erilaista turvereseptiä eurooppalaisen kasvituotannon tarpeisiin.
”Yksi on suunniteltu jopa kannabiksen kasvattamiseen”, Vainionpää hymähtää.
Koneyrittäjien nostamasta kasvuturpeesta on siis moneksi, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi.
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
