Sirje Stén haluaa hyödyntää kiertotalouteen liittyvää osaamistaan, mutta ensin on aika levätä ja kirkastaa ajatuksia. Kuva: Jaana KankaanpaaSirje Stén uupui niin, ettei voinut muuta kuin irtisanoutua – ”Moni luulee, että virastoissa lorvitaan jalat pöydällä”
Työssään ympäristöministeriössä Sirje Stén näki valtion säästökuurin johtavan umpikujaan, uupui ja irtisanoutui.TilaajalleKuume nousi aina viikonlopuksi mutta laski sopivasti maanantaiksi, kun piti mennä töihin. Ympäristöministeriön neuvotteleva virkamies Sirje Stén oli ymmällään, kun ruokatunnillakin oli päästävä nukkumaan.
”Eräänä tiistaina olin tunnin kokouksessa, kunnes olin niin väsynyt, että oli pakko lähteä lääkäriin. Tulehdusarvot olivat hieman koholla. Sain sairauslomaa ja nukuin loppuviikon”, Stén muistelee viime syksyä.
Työuraa valtion leivissä oli takana yli 20 vuotta, joista lähes 15 ympäristöministeriössä.
”Koin tulleeni unelmieni työpaikkaan, kun pääsin vaikuttamaan ympäristöpolitiikkaan ja -lainsäädäntöön.”
Stén viihtyi töissä hyvin ja piti työkavereistaan. Toissa vuonna ministeriö muutti tiloihin, joissa kollegoita ei enää kohdannut. Johto vaihtui ja jäi etäiseksi.
”Työhön ei saanut enää johdon tukea. Tuntui, että jää yhden virkamiehen varaan, saako Suomi miljoonien sakot vai ei”, Stén huokaa.
Hän viittaa sanktioihin, jotka EU voi periä, jos jäsenmaat eivät sisällytä määräajassa direktiivejä kansalliseen lainsäädäntöönsä.
”Ensimmäisenä vapaana aamuna tanssin, lauloin, nauroin ja itkin.”
Tämän vuoden alussa Stén ynnäili voimattomana, että hänen vastuullaan olisi valmistella jätedirektiivin muutos tekstiilien tuottajavastuun osalta syksyyn mennessä. Samalla olisi pitänyt työstää elintarvikejätteen vähentämistä.
”Molemmista teemoista olisi pitänyt vetää sidosryhmäneuvottelut.”
Lisäksi syksyllä alkaa kuusivuotisen valtakunnallisen jätesuunnitelman teko.
”Se on todella iso työ, jota tein viimeksi kaksi vuotta käytännössä lähes yksin. Totesin, että ei onnistu, olen burnoutissa ennen joulua.”
Stén päätti pelastaa itsensä ja irtisanoutui. Hän halusi levätä.
”Täytyy myöntää, että ensimmäisenä vapaana aamuna tanssin, lauloin, nauroin ja itkin.”
”Olisin mielelläni jatkanut, jos työtä olisi ollut vähän kohtuullisempi määrä.”
Valtion säästöohjelma on jyllännyt parikymmentä vuotta, ja nyt edessä ovat vielä suuremmat säästöt. Sténin mielestä nuorin ja vähävaraisin ministeriö ei ole koskaan päässyt kasvamaan tarvittaviin mittoihin.
”Jos Suomi saa miljoonien sakot siitä, että ympäristöä koskevien lakien uudistaminen myöhästyy, eikö sillä rahalla voisi mieluummin palkata ihmisiä valmistelemaan asiat ajoissa?”
”Olisin itsekin mielelläni jatkanut, jos työtä olisi ollut vähän kohtuullisempi määrä.”
Vuosien ajan Stén pyysi, että saisi siirtyä tekemään 80-prosenttista työaikaa, mutta siihen ei suostuttu. Henkilöstökyselyt vahvistivat, että myös kollegojen mielestä työtä oli liikaa eikä tukea saanut tarpeeksi.
Vielä vuodenvaihteessa Sirje Stén oli henkisesti kuin vankilassa. Työtehtävien tulva uuvutti, ja keho antoi varoitusmerkkejä. Kuva: Jaana Kankaanpaa”Monilla kansalaisilla on harhaluulo, että virastoissa lorvitaan jalat pöydällä verorahoja kulutellen”, Stén sanoo.
”Julkinen sektori ei ole turha. Se toimii hyvin tehokkaasti, ja paljon asioita on jo ulkoistettu kilpailuttamalla.”
Stén pitää Suomelle haitallisena sitä, ettei virkamiehillä ole enää mahdollisuuksia käydä ulkomailla verkostoitumassa ja vaikuttamassa. Neuvotteluissa Suomen näkemykset ja erityistarpeet tulisivat kuulluiksi.
”Virkamiesten tehtävä on sidosryhmiä kuullen etsiä keinot, joilla päästään hallitusohjelmien tavoitteisiin”, Stén painottaa ja lisää:
”Sipilän hallituksesta lähtien poliitikot ovat päättäneet yhä useammin jo hallitusohjelmissa, millä keinoilla mihinkin tavoitteeseen pyritään. Joltain yksittäiseltä intressiryhmältä kuullut keinot ovat harvemmin toimivia.”
Haluttuun lopputulokseen päästäisiin varmemmin, jos annettaisiin kokeneiden virkamiesten hoitaa työnsä. Stén kokee, että niin valtiojohto kuin kansalaisetkin luottavat aiempaa vähemmän virkamiesten asiantuntemukseen ja puolueettomuuteen.
”Olemme kaikki riippuvaisia ympäristöstä, oli sitten persu tai vihreä.”
EU tuo jäsenvaltioille paljon uudenlaista ympäristösääntelyä, jolla varmistetaan, että ihmisten ja muiden lajien elinolot säilyvät suotuisina.
”Olemme kaikki riippuvaisia ympäristöstä, oli sitten persu tai vihreä”, Stén sanoo.
Luonnonvaroja säästävä kiertotalous on edennyt Suomessa hitaasti, eikä hallitusten vaihtuminen ole suinkaan helpottanut asiaa. Yhdyskuntajätteen kierrätysaste ei yllä vieläkään EU:n tavoitteisiin tehostamisesta huolimatta.
”Olen koko urani ajan puhunut jätteen vähentämisestä ja siitä, että kulutusta pitäisi siirtää tavaroista palveluihin.”
On käynyt päinvastoin. Kiinasta tilatun krääsän määrä on kasvanut räjähdysmäisesti. Viime vuonna Suomeen saapui yli 50 miljoonaa pikkupakettia EU:n ulkopuolelta.
”Tarvitsemmeko tosiaan leveän moottoritien Mikkelistä Juvalle?
Sténin mielestä haitalliset ympäristötuet pitäisi pikimmiten poistaa. Ne vääristävät kilpailua esimerkiksi siten, että neitseelliset materiaalit ovat usein halvempia kuin kierrätetyt.
Suomessa kiertotalous sakkaa ennen kaikkea rakentamisessa syntyvien jätteiden takia. Maamassat täytyisi saada tehokkaammin kiertoon. Lisäksi pitäisi rakentaa säästeliäämmin.
”Tarvitsemmeko tosiaan leveän moottoritien Mikkelistä Juvalle? Se on vaatinut valtavasti maansiirtoja. Suomessa on myös kevyemmin rakennettuja moottoriteitä”, Stén antaa esimerkin.
”Olen ollut niin väsynyt, etten ole edes jaksanut miettiä, mitä tekisin.”
Sirje Stén toimii erikoisterästä ja alumiineja toimittavan perheyhtiö Stén & Co Oy Ab:n hallituksen puheenjohtajana. Hän pyrkii tuomaan raskasrakenteiselle alalle ympäristöajattelua. Yrityksessä muun muassa käytetään vain hiilivapaata sähköä.
Hävikki on minimoitu, mikä on liiketoiminnan kannattavuudenkin kannalta välttämätöntä. Vaikka teräs mielletään ilmastopahikseksi, se on loputtomiin kierrätettävä, kestävä materiaali.
Jotta irtiotto olisi kokonaisvaltainen, Stén on ilmoittanut lähtevänsä myös perheyhtiön hallituksesta vuodenvaihteessa.
”Olen ollut niin väsynyt, etten ole edes jaksanut miettiä, mitä tekisin. Minulla on kuitenkin osaamista sen verran, että ihan mielelläni käyttäisin sitä.”
Sirje Stén ulkoilee usein Tuomarinkylän kartanon mailla Helsingissä. Kuva: Jaana KankaanpaaAika tuskin käy jatkossakaan pitkäksi, sillä teräsnaisella on sata rautaa tulessa myös vapaa-ajalla. Stén on perinyt vanhemmiltaan vanhan maatilan, jossa perhe on viettänyt kesiä 1980-luvulta lähtien.
Mikkelissä sijaitsevan tilan pellot ja metsät on suojeltu luonnonsuojelulailla. Pihapiiriin kuuluu 17 rakennusta, joista vanhin on 1873 rakennettu aitta.
Museorakennusten kunnostaminen talkoilla ja ammattilaisten palkkaaminen sekä rakennusmateriaalien etsiminen käy liki työstä. Samaan aikaan se palkitsee.
Seuraavaksi Stén suunnittelee värväävänsä lampaita hoitamaan perinnemaisemaa. Kenties maaseudun rauha, kesä ja lepo kirkastavat ajatukset ja tulevaisuuden.
Sirje Stén
Syntynyt Helsingissä 1968, käynyt koulut Mikkelissä.
Valmistunut ympäristönsuojelutieteen maisteriksi (MMM) Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisestä tiedekunnasta.
Työskennellyt Helsingin kunnallisessa jätehuoltolaitoksessa, Pirkanmaan elinvoimakeskuksen valtakunnallisessa tuottajavastuuyksikössä ja ympäristöministeriössä.
Hallituksen puheenjohtaja isoisän perustamassa, liki satavuotiaassa Stén & Co Oy Ab:ssä. 110 henkeä työllistävän konsernin päätoimipaikka on Nurmijärvellä ja teräksen karkaisimo Muuramessa.
Perheessä kaksi aikuista lasta ja aviomies.
Ylläpitää museomaatilaa Mikkelissä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
