Suomessa on jäähalleja eniten maailmassa asukasta kohden. Ongelma on, että osa niistä sijaitsee väärissä paikoissa, joissa käyttäjiä ei oikein ole. Myös korjausvelkaa on kasaantunut melkoisesti.
Näin sanoo olosuhdepäällikkö Manu Varho Jääkiekkoliitosta, jossa jäähallien tilannetta seurataan tarkkaan, vaikka liitto ei omista ensimmäistäkään hallia.
”Suomessa on 244 jäähallia, ja kolmisensataa jäärataa, koska osassa on useampia kaukaloita. Kanadassa jäähalleja on paljon enemmän, mutta asukasta kohden meillä on eniten.”
Varho kertoo naurahtaen, että jos joihinkin jäähalleihin voisi laittaa pyörät alle, niitä varmaankin olisi jo siirrelty eri paikkoihin.
”Suurissa kaupungeissa kuten Vantaalla, Oulussa, Turussa ja Helsingissäkin on hirveä pula jääajasta. Helsingistä käydään jopa Mäntsälässä harjoittelemassa. Sitten pienten paikkakuntien jäähalleilla haasteena taas on houkutella tarpeeksi asiakkaita”, Varho pohtii.
Karstulassa jäähalliyhtiö ajautui konkurssiin ja hallille keksittiin uusiokäyttöä (MT 5.9.). Pohjoisessa Keski-Suomessa toimivan erävarusteita valmistavan Finn-Savotan suunnitelmat ostaa Karstulan jäähalli kuitenkin jumittivat, kun asiasta valitettiin ensin hallinto-oikeuteen ja sitten korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Savotta Groupin hallituksen puheenjohtaja Uljas Valkeinen kertoi, että nyt suunnitelma etenee jälleen, sillä hallinto-oikeus ei ottanut käsittelyyn poikkeuslupaa koskenutta valitusta, eikä asiassa annettu enää uutta valituslupaa.
”Pääsemme lisäämään tuotantokapasiteettia Karstulassa huomattavasti. Ja oikeuden päätös mahdollistaa tuotannon siirtämistä myös jäähallin tiloihin sitten, kun tarve vaatii”, Valkeinen kommentoi viikko sitten MT:lle.
Karstulan tapaus on ainoa laatuaan, sillä ainakaan olosuhdepäällikkö Varhon tiedossa ei ole, että muita jäähalleja olisi muutettu uusiokäyttöön.
”Pressuhalleja on tietysti purettu ympäri Suomea, ja alue saatu näin uuteen käyttöön, mutta uusiokäyttöön Karstulan tapaan en ole törmännyt”, Varho kertoo.
”Aurinkopaneelit jäähallien katoilla ovat yksi ratkaisu, mutta ei vielä läheskään riittävä.”
Jääkiekkoliitossa on Varhon mukaan pohdittu ahkerasti ja ankarasti, miten sähkösyöpöiksi kritisoitujen jäähallien käyttökustannuksia saataisiin alaspäin.
”Aurinkopaneelit jäähallien katoilla ovat yksi ratkaisu, mutta ei vielä läheskään riittävä. Eräs vaihtoehto ovat tehokkaat akut, joita voisi ladata yöaikaan ja silloin, kun sähkö on halpaa. Vielä tällaista ratkaisua ei ole suomalaisissa jäähalleissa nähty, mutta suunnitelmia on jo olemassa.”
Jääkiekkoliitto ei puhu asiassa pelkästään jääkiekon puolesta, vaan myös esimerkiksi taitoluistelun ja curlingin.
”Meidän täytyy pohtia jatkuvasti, miten saamme jäähallit toimimaan niin, etteivät lasten ja nuorten harrastuskustannukset karkaisi pilviin”, Varho miettii.
Uusia jäähalleja liitossa haluttaisiin nähdä 1–3 vuosittain. Samoin tekojääratoja ja nimenomaan koulujen lähettyvillä.
”Kokkolaan on tulossa uusi halli, Salossa käytännössä vanha puretaan ja tehdään uusi, samoin Porvoossa ja Hippoksella, johon on suunnitteilla neljä rataa”, Manu Varho listaa.
Toiveita on myös Lappeenrannan, Turun ja Helsingin uusien jäähallien etenemisestä. Harmillisena asiana Varho mainitsee jäähallien mittavan korjausvelan ylipäänsä.
”Samalla tavalla kuin yhteiskunnassa yleensäkin tässä mennään. Autoteiden korjausvelka on suuri, ja merkittävästi sitä on myös jäähalleissa. Parikymmentä vuotta vanha halli tarvitsee jo mittavia parannuksia.”
Saarijärvellä Keski-Suomessa parhaat hetkensä nähneet pukusuojat sijaitsevat lisäksi jäähallin ulkopuolella ja odottavat kunnostusta.
”Hienoa että näitä laitetaan kuntoon. Pukusuojat palvelevat varmasti myös muita lajeja”, Varho sanoo, ja viittaa vieressä sijaitsevaan yleisurheilukenttään.
Kesäisin Saarijärven jäähalli on puolestaan tenniksen ystävien käytössä.
”Monilla paikkakunnilla mietitään, miten jäähalleja voitaisiin hyödyntää ympärivuotisesti ja mitä muita tapahtumia niissä voisi järjestää kuin jääurheilua.”
Esimerkiksi toimivat konsertti- ja tapahtumajärjestelyt kaukana liikennevirroista ja yleisömassoista vain tuppaavat olla taloudellisesti likipitäen mahdoton yhtälö.
Pienilläkin paikkakunnilla osataan Jääkiekkoliiton olosuhdepäällikön mielestä tehdä valtavasti asioita oikein, osin talkoilla ja niukoilla resursseilla.
Yksi positiivisimmista esimerkeistä pieniltä paikkakunnilta löytyy Raumalta, jossa paikallinen mahtiseura Lukko taustajoukkoineen on rakennuttanut alueelle neljä tekojäätä ja lisäksi kahden kaukalon hallin. Mitä se on maksanut?
”Tekojään tekeminen siten, että siinä on kaukalo ja runsaasti vapaata luistelutilaa, on meille maksanut 600–850 tuhatta per paikka. Ei siis miljoonia ollenkaan. Tähän hintaan saa tehtyä pohjat, putkistot ja aidat ympärille. Kylmäkontti tuodaan paikalle sellaisenaan kerralla”, Rauman Lukon toimitusjohtaja Rafael Eerola kertoo.
Vaikka Lukolla on runsaasti taloudellista selkänojaa, ovat kaikki oman hallin energiaratkaisut jatkuvasti pohdinnassa.
”Pitäisi päästä pois siitä, että jää maksaa 200 euroa tunti. Esimerkiksi kesäaikaan, kun ulkona on 30 astetta lämmintä, ja hallin jäähän pitää ajaa miinus kolmea, putket on kovilla ja kustannukset kasvavat. Siksi täällä pohditaan myös aurinkopaneeleja ja akustoja ja mitä tahansa ratkaisuja, joilla on potentiaalia saada kustannuksia merkittävästi alas.”
Toimitusjohtaja Eerolan äänestä kuulee, että hyvin matalan kynnykset tekojäät ovat sydäntä lähellä.
”Jäähalleissa ollaan yleensä tunti. Ennen luonnonjäille mentiin aamulla ja tultiin illalla pois. Tekojäät mahdollistavat jääurheilun meillä päin marraskuusta maaliskuuhun. Se on kuitenkin aika hyvä lisä, kun pakkasten varaan ei voi enää laskea mitään”, pankkimaailmasta hiljattain kokonaan takaisin urheilun pariin siirtynyt Eerola pohtii.
Lukon taustajoukot ovat rahoittaneet tekojään jopa Euraan. Raumalaiskiekkoilun tuki ry maksoi rakentamiskustannukset, Euran kunta vastaa käyttökustannuksista. Yksi tekojäistä on Rauman keskustassa yleisöluistelukäytössä, eli mahdollisuuksia tarjotaan myös muille kuin jääkiekkoilijoille.
Tämä yhtälö on toiminut ainakin Satakunnassa.
