Veden lisäksi myös auringon UV-säteily kuluttaa rakennusten julkisivua. Kuva: Rami Marjamäki
Onko vesipellin puuttuminen talosta vakava puute? Tutkija vastaa ja tarjoaa vaihtoehtoista ratkaisua
Rakennustekniikan tutkija Aku Aspila huomauttaa, ettei vesi ole suinkaan ainoa rakennusten julkisivua kuluttava elementti.Tilaajalle
Asuntomessujen taloissa Lempäälässä vesipelti puuttui ikkunan yläosasta melkein aina. Kuva: Rami MarjamäkiMT kiersi Lempäälän asuntomessuilla selvittämässä, miten järkevästi omakotitaloja nykyään rakennetaan. Peruskorjaamisen ja Rakentamisen Kehittämiskeskuksen (PRKK) neuvontainsinöörin Timo Jokela löysi lähes jokaisesta asuntomessujen pientalokohteesta yhden puutteen, joka voi osoittautua virheeksi.
”Talon julkisivussa ei saa olla ulos työntyviä listoja tai lautoja, joiden taakse sadevesi kertyy ja alkaa lahottaa rakennetta”, sanoo Jokela painokkaasti ja osoittaa ikkunan yläosaa.
Sieltä puuttuu vedenohjaus, pieni vesipelti, joka estää veden imeytymisen rakenteisiin.
Puutteellinen vedenohjaus ikkuna- ja oviaukkojen päällä korostuu, koska viime vuosien rakentamismuoti on tehnyt räystäistä entistä kapeampia.
”Mikäli vesi pääsee toistuvasti kerääntymään rakenteeseen, aiheuttaa se ensin pintamateriaalin rappeutumista, mikä taas johtaa pidemmällä aikavälillä julkisivun ennenaikaiseen rappeutumiseen.”
Rakennustekniikan tutkija Aku Aspila Tampereen yliopistosta arvioi, että vesipellin puuttuminen voi olla vakava puute.
”Veden ohjaamista ulospäin rakenteessa voidaan tehdä usealla tapaa, jossa vesipelti edustaa varmasti kestävintä ja hyvin toimivaa ratkaisua. Toki jo pelkällä ulkolaudoituksellakin voidaan tehdä varsin paljon toimia, joilla veden ohjausta rakenteesta ulospäin voidaan edistää.”
Tutkijan mukaan toimivan vedenohjauksen puuttuminen heikentää rakenteiden kuntoa.
”Mikäli vesi pääsee toistuvasti kerääntymään rakenteeseen, aiheuttaa se ensin pintamateriaalin rappeutumista, mikä taas johtaa pidemmällä aikavälillä julkisivun ennenaikaiseen rappeutumiseen.”
Voiko metallisen vedenohjaimen korvata jollain muulla ratkaisulla siten, että se ajaa asiansa?
”Näkisin, että metallinen vedenohjain on yksi ratkaisu suunnittelijan työkalupakissa, mutta ei suinkaan ainoa. Perinteisissä maalaistaloissa pellin virkaa on ajanut vinolaidoitus ikkunan päällä. Se on asemoitu julkisivulaudoituksen kanssa limiin niin, että vesi pääsee virtaamaan koko ajan pois rakennuksesta”, Aspila vastaa.
”Massiivisten hirsiseinien kohdalla myös julkisivun ja ikkunan syvyysasemoinnilla voidaan suoraan vaikuttaa siihen, syntyykö rakenteisiin paikkoja, joihin vettä alkaa kerääntyä”, hän lisää.
”Näkisin, että metallinen vedenohjain on yksi ratkaisu suunnittelijan työkalupakissa, mutta ei suinkaan ainoa.”
Viime vuosina räystäistä on tehty aiempaa kapeampia. Onko tämä ongelmallista?
”Kyllä ja ei. Ongelmaksi se muodostuu, kun räystäiden puuttumisesta aiheutuvaa julkisivun kulumista ei osata ottaa riittävän hyvin huomioon, ja täten rakennuksen julkisivun kestävyys kärsii. Tämä tietysti johtaa ennenaikaisiin korjaustoimiin, kuten maalaamiseen, ja siten ylläpitokustannusten nousuun sekä turhaan resurssien käyttöön”, Aspila vastaa.
Aku Aspila huomauttaa, ettei vesi ole suinkaan ainoa rakennusten julkisivua kuluttava elementti.
”Myös auringon UV-säteily on rakennuksille hyvin kuluttavaa. Lisääntynyt UV-säteily julkisivuun ja eritoten ikkunoihin näkyy myös lisääntyvänä viilennystarpeena kesällä. Toisaalta talven kylmillä keleillä, luonnon tarjoama lämpö voi pienentää lämmityskustannuksia.”
Rakennus on aina kokonaisuus, jonka tulee toimia yhdessä ympäristönsä kanssa.
”Suunnittelijan tulee pyrkiä mahdollisimman tehokkaasti toisaalta suojaamaan rakennus ympäristön rasituksia vastaan, mutta myös hyötymään sen tarjoamista eduista, kuten auringon lämmittävästä vaikutuksesta talvisin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
