Maaseudun tyhjenemisestä huolimatta Elia uskoo, että seurakuntaelämällä on tulevaisuus. Jumalanpalvelukset ovat ortodoksisen kirkon toiminnan keskiössä. Kuva: Sanne Katainen
Keskustelu uskonnon paikasta kouluissa on mennyt järjettömäksi, sanoo ortodoksinen arkkipiispa Elia
Suomen ortodoksisen kirkon uusi arkkipiispa Elia on entinen luokanopettaja. Hän hämmästelee, kuinka nopeasti Suomessa on alettu vierastaa uskonnollisia perinteitä kouluissa.Tilaajalle
Elia liittyi ortodoksiseen kirkkoon 30-vuotiaana. Ortodoksiksi kääntyminen on ollut kasvun prosessi. ”Nopea uskoon tuleminen ei ollut minun juttuni.” Kuva: Sanne KatainenSuomen ortodoksisen kirkon uusi arkkipiispa Elia on tuohtunut ja puistelee päätään.
Ollaan Helsingin ortodoksisen seurakunnan Kotikirkossa, jossa Eliasta otetaan kuvia tätä juttua varten. Kattokruunun lämmin valo tulvii kirkkosalissa, ikonostaasi nököttää takana.
”Pieni äänekäs ryhmä ajaa muutosta, että uskonto saataisiin pois kouluista. Uskonnon harjoittaminen ja kulttuuriperintö ovat menneet sekaisin. Tässä on mennyt puurot ja vellit sekaisin”, Elia sanoo.
Luokanopettajana aikaisemmin työskennellyt Elia muistelee, miten vielä 1990-luvulla helsinkiläisessä koulussa kävi ortodoksinen pappi siunaamassa koulun vihmomalla pyhitettyä vettä luokkahuoneisiin.
”Nykyään tällainen ei tulisi lainkaan kysymykseen. Muutos on tullut todella nopeasti, että uskontoa on alettu vierastaa kouluissa”, hän toteaa.
Elia on toiminut 1990-luvulla myös ruotsin kielen kielikylpyopettajana ja opettanut myös ortodoksista uskontoa Uudenmaan kouluissa opiskeltuaan sitä ennen ortodoksista teologiaa Itä-Suomen yliopistossa.
Muutama viikko sitten Elia vieraili Vatikaanissa ekumeenisessa messussa yhdessä Suomen katolisen kirkon piispan isä Raimon ja Suomen evankelis-luterilaisen Lapuan hiippakunnan piispan Matti Salomäen kanssa.
”Puhuimme siellä, että ortodoksisen, evankelis-luterilaisen ja katolisen kirkon piispojen pitäisi yhdessä tehdä jokin lausunto, jotta tähän uskontokeskusteluun saisi myös meidän näkökulmamme.”
Elia itse ajattelee, että jokainen saa uskoa vapaasti mihin haluaa.
”Ihmisten pitäisi kuitenkin ymmärtää, että länsimäinen kulttuuri pohjautuu paljon kirkolliseen elämään. Eduskunnan hyväksymät lakipykälätkin tasa-arvosta pohjautuvat kristinuskosta kumpuavaan lähimmäisen rakkauteen.”
Elia ihmettelee, miten niin iso asia kuin uskonto voitaisiin poissulkea koulujen juhlista.
”Jos sanoo koulussa sanan Messias, niin onhan se surullista, jos sitä pidetään uskonnon harjoittamisena. Se on aivan järjetöntä”, hän pohtii.
Elia tunnustautuu kissafaniksi. Puhelimen ruudulla Muusa-kissa. Kuva: Sanne KatainenElia tunnustautuu maaseudun pojaksi. Vaikka arkkipiispa on kansainvälisesti suuntautunut ja ekumeniaa syvästi arvostava, hän haluaa puolustaa maaseudun elinvoimaa.
15 vuotta sitten Elia toteutti unelmansa ja osti vuonna 1734 rakennetun pohjalaistalon Korsnäsistä, merenrantakylästä läheltä Vaasaa.
”Olen remontoinut taloa pieteetillä veljeni kanssa. Esimerkiksi keittiö on kokonaan uusittu ja suunniteltu. Laitettiin myös maalämpö sinne. Silloin sain vielä 6 000 euroa valtionavustusta maalämpöön siirryttäessä.”
Elia sanoo, että vanhemmiten alkaa kokemaan kaipuuta juurilleen.
”Rakastan maaseudussa rauhaa, luontoa, järviä, kaloja – ihan kaikkea. Muutan sinne jonain päivänä pysyvästi.”
Tässä on mennyt puurot ja vellit sekaisin.
Elia haluaa viedä ortodoksista kirkkoa avoimempaan ja keskustelevampaan suuntaan. Hänelle tärkeää on luoda kirkkoa, jonne jokainen on tervetullut omana itsenään.
”Haluan rakentaa kirkkoa, joka on esikuvansa mukainen. Kirkon on puhuteltava ihmisiä tässä ajassa”, Elia sanoo.
Elia iloitsee siitä, että ortodoksinen kirkko kiinnostaa etenkin nuoria miehiä ja naisia. Katekumeeniryhmät, jotka koostuvat kirkkoon liittyvistä, ovat hyvin suuria. Kirkkoon liittyi viime vuonna ennätyksellisen runsaasti ihmisiä. 544 jäsentä, mikä on lähes 150 enemmän kuin vuonna 2023.
Hän arvelee ortodoksisen kirkon puhuttelevan polarisoitumisen ja maailman levottomuuksien vuoksi sekä uuskonservatismin nousun vuoksi.
”Monet tulevat etsimään kirkkoa, joka on vanha ja muuttumaton. Toki meillä on muuttumattomia arvoja. Se on hyvä sanonta, että elämme tässä maailmassa, mutta emme tästä maailmasta.”
”Venäjän ortodoksisen kirkon pitäisi pyytää julkisesti anteeksi tekojaan ja puheitaan”, arkkipiispa Elia sanoo ja viittaa patriarkka Kirillin lausuntoihin Venäjän hyökkäyssodan tukemisesta. Kuva: Sanne KatainenJos sanoo koulussa sanan Messias, niin onhan se surullista, jos sitä pidetään uskonnon harjoittamisena.
Suomen ortodoksisen kirkon tilannetta nakertaa Elian mukaan niukat taloudelliset resurssit. Valtio on kaavaillut vähentävänsä ortodoksisen kirkon valtionapua 400 000 euroa tältä vuodelta. Elia on huolissaan, sillä summa voi kasvaa vielä isommaksi.
”Valtionapu kohdistuu keskushallintoon eli esimerkiksi palvelukeskuksen työntekijöiden ja piispojen palkkoihin sekä Lapin ja Keski-Pohjanmaan alueellisille työpareille. Seurakunnat eivät saa mitään avustusta valtiolta. Meidän pitää säästää ja miettiä jokaista penniä”, Elia kertoo.
Elia Wallgrén
Valittiin Suomen ortodoksisen kirkon ja Helsingin uudeksi arkkipiispaksi 28.11.2024.
Siirtyi virkaansa Oulun metropoliitan paikalta.
Entiseltä ammatiltaan luokanopettaja.
Syntynyt vuonna 1961 Kajaanissa Paltaniemen kylässä.
Kakkoskoti Vaasan Korsnäsissä.
Asuu Espoossa kahden maatiaiskissan, Muusan ja Momcen kanssa.
Puhuu suomen lisäksi ruotsia, englantia, tsekkiä, saksaa, espanjaa, viroa, puolaa ja venäjää.
Harrastaa matkustelua, ruuanlaittoa, remontoimista. Braavuurina keittiössä paella. Pitää myös italialaisesta ja aasialaisesta ruuasta.
Kirkolla on myös ongelmia saada uusia työntekijöitä rekrytoitua. Pappeja ei valmistu hänen mukaansa riittävästi, eikä hakijoita ole.
”Nyt saatiin Kajaaniin yksi hakija vakituisen papin virkaan.”
”20 kanttoria on siirtynyt myös muihin töihin. Se on todella suuri määrä”, hän lisää.
Ongelma on hänen mukaansa kirkon alan vaatimuksissa. Iltatyöt ja pyhäpäivien työt eivät houkuttele. Työ on myös henkisesti kuormittavaa.
Elia varttui evakkovanhempien perheessä, jossa vaiettiin evakkotaustasta. Kuvassa hänen Moche-kissansa. Kuva: Sanne KatainenOrtodoksista kirkkoa on mullistanut myös suuri hallinnollinen uudistus, jota Elia ei pidä kovin onnistuneena. Seurakunnista on tullut yhä alueellisesti laajempia ja halkoo useita maakuntia.
Esimerkiksi Kainuun, Lapin ja Oulun seurakunnat yhdistyivät Pohjois-Suomen seurakunnaksi.
”Työntekijät ovat hyvin väsyneitä, sillä meillä on liian vähän työntekijöitä. Hallinnon uudistusta arvioidaan kuitenkin jatkuvasti.”
Suomen ortodoksisella kirkolla on valtava määrä kiinteistöjä, kirkkoja ja tsasounia, jotka vaatisivat korjausta.
”Emme saa EU-tukia kiinteistöihin. Kirkot rapistuvat, kun niille ei ole käyttöä, eikä uusia kirkkorakennuksia rakenneta.”
Elian mielestä jokaisella pitäisi olla pääsy kirkkoon.
”Olemme keksineet uusia luovia ratkaisuja. Kaukana asuvat ihmiset kulkevat kirkkoon taksikyydillä tai kimppakyydillä kirkon piikkiin.”
Aiemmin Elia on työskennellyt Jyväskylässä pappina ja Vaasassa kirkkoherrana ortodoksisissa seurakunnissa. Kuva: Sanne KatainenElia kaivaa taskustaan puhelimen ja etsii kuvia kissoistaan kuvaustilannetta varten.
”Voi, ne on mun pienet nallekarhut!” Hän sanoo hymyillen.
Nämä sanat hän on sanonut useasti haastattelun aikana. Hänelle lemmikit ovat kovin rakkaita.
Kun arkkipiispa palaa iltaisin töistä kotiin, kissat odottavat häntä vastassa eteisessä ja raapivat eteisen mattoa. Sitten ne alkavat kiehnätä isäntänsä jaloissa ja naukua ruokaa. Muusa viihtyy sylissä mutta Momce ei.
Ne tulevat mukaan myös Korsnäsin kakkoskotiin.
Kysymykseen siitä, pääsevätkö eläimet taivaaseen, ei ortodoksinen kirkko ota kantaa.
”Haluaisin uskoa, että pääsevät. Olisi ihana ajatus, että Muusa ja Momce olisivat siellä kanssani.”
Pääsiäiskirkko ja ikonit kuuluivat Elian lapsuuden perheen perinteisiin ja tapoihin. Kuva: Sanne Katainen- Osaston luetuimmat
