”Toivottavasti Suomi hakisi ja pääsisi kolmen vuoden kuluttua EU:n viinintuottajamaaksi, niin suomalaisia rypäleviinejä saisi valmistaa myyntiin”, viinitarhuri Helena Tiililä unelmoi. Kuva: Sanne Katainen
Helena perusti viinikahvilan entiseen navettaan – moni asiakas kimpaantuu kuullessaan, ettei viinipulloa saa ostaa mukaan
Viinitarhuriksi ryhtynyt Helena Tiililä on törmännyt outoon byrokratiaan. Hän naurahtaa, että viiniä voi valmistaa myyntiin lähestulkoon vaikka kengänpohjista mutta ei viinirypäleistä.Tilaajalle
62-vuotiaan Helena Tiililän mukaan rypäleviinin tilamyynnin salliminen Suomessa lisäisi maaseudun elinvoimaa. Kuva: Sanne KatainenKun Helena Tiililä istutti ensimmäisen viiniköynnöksen taimen kotitilansa multiin Pälkäneellä, ei hän arvannut, että 30 vuoden kuluttua hänellä olisi oma, vilkas viinikahvila pirkanmaalaisessa pihapiirissä.
Nyt siellä kasvaa kymmenien metrien mitalta viiniköynnöksiä muovitunneleissa, ja navetassa on vilkas viinikahvila.
Vuonna 1995 hän oli palannut kotiseudulleen opiskeltuaan Helsingissä vuosia innokkaasti sosiologiaa, sosiaaliantropologiaa, Itä-Aasian tutkimusta sekä japanin ja kiinan kieltä.
”Minusta piti tulla Japanin tutkija. Kahdesti tulin toiseksi kielikokeessa, jonka paras pääsi Japaniin töihin. Niin se ura-ajatus alkoi sitten hiipua ja asetuin tänne”, Tiililä toteaa Viinikahvila Pajuparven pöydässä.
Se sijaitsee Pälkäneen keskustan tuntumassa, muutaman sadan metrin päässä paikkakunnan nähtävyydestä, katottomasta rauniokirkosta.
Tiililällä on lasissaan tummanpunaista, täyteläisen tuoksuista punaviiniä. Hän on valmistanut sen itse viljelemistään Beta-rypäleistä vuonna 2021.
”Suomessa on vaikea saada rotevaa punaviiniä aikaiseksi, koska kylmyys vaikuttaa rypäleisiin. Tämä on onnistunut, ikääntynyt ja hieman portviinimäinen”, hän toteaa ja tarjoaa sormustimelliset maistiaisiksi.
Viini tosiaan on täyteläisen ryhdikästä, makeaa ja sen tuoksu vie kauas etelään Pälkäneen peltoaukealta.
Mielleyhtymä nostaa ajatuksen siitä, mihin tämä viini sopisi erityisen hyvin: ehtoollisviiniksi.
”Voi, kyllä kirkkoherra tätä varmaan mielellään ostaisi seurakunnan ehtoollisviiniksi. Mutta kun ei tätä saa myydä”, Tiililä huudahtaa.
Hän selittää, että rypäleistä tehtyä viiniä ei saa myydä viininä ja sen ulosmyynti tilalta on täysin kiellettyä.
”Ajatus suomalaisesta viinitilasta viehättää sekä suomalaisia että ulkomaisia turisteja.”
Rypäleistä Tiililä valmistaa mehua, viinirypälehyytelöä ja balsamico-tyyppistä rypälesiirappia. Kuva: Sanne KatainenRypäleistä Suomessa valmistettua alkoholia saa myydä Alkossa, mutta ei viininä vaan ”rypäleistä käymisteitse valmistettuna mietona alkoholijuomana”. Marjoista tehtyä juomaa sen sijaan saa kutsua viiniksi ja myydä tiloilta.
Helena Tiililä irvistää hetken, mutta nauraa sitten päälle todeten ironiaa äänessään, että viiniä voi valmistaa myyntiin lähestulkoon vaikka kengänpohjista, mutta ei viinirypäleistä. Taustalla on byrokratia. Suomi ei ole hakeutunut EU:n viinintuottajamaiden listalle, toisin kuin suurin osa Euroopan maista, mukaan lukien lähinaapurit Ruotsi ja Viro.
”Seuraava mahdollisuus päästä EU:n viinintuottajamaiden luetteloon on 2028. Toivottavasti hakemus tehdään ja listalle päästään”, Tiililä tuumii.
Hän kertoo, että vilkkaan valtatie 12:n läheisyydessä sijaitsevan Viinikahvila Pajuparven ovi käy matkailusesongin aikaan vilkkaasti. Opastekylttien sana viinikahvila houkuttelee.
”Ovesta tulee tosi paljon ihmisiä, jotka katselevat ympärilleen, että missäs sitä paikallista viiniä olisi myytävänä. Jotkut ovat suorastaan vihaisia, kun emme voi myydä täällä tehtyä viiniä.”
Neljä vuotta sitten pullotettu punaviini on tummaa, aromikasta ja makeaa. Maistaa saa, ostaa ei. Kuva: Sanne KatainenViinitarhuri on kova laskemaan leikkiä. Siitäkin, miten hän on vuosien ajan harjoitellut viinintekoa kasvattamistaan eri lajikkeista. Epäonnistumisen syy yleensä on se, että muilta kiireiltään hän ei ehdi pysäyttämään viinin käymistä riittävän ajoissa niin, että erään jäisi riittävästi jäännössokeria.
”Ihan käsittämättömän paljon kompostissani luikertaa humalaisia lieroja. En tiedä, mihin laitan sen kaiken viinin, jolla harjoittelen.”
Tiililä tekee paikallisen yrittäjäpariskunnan kanssa yhteistyötä viinikahvilassaan, jossa järjestetään sekä kaikille avoimia että yksityisiä tilaisuuksia.
Suosittuja ovat illat, joissa yhdistetään aina jonkin maan viinit ja ruoka maisteluannoksiksi. Taatusti pälkäneläinen erikoisuus ovat seurakunnan ja viinikahvilan järjestämät ”virsiä ja viiniä” -illat.
Tuoreita pälkäneläisiä viinirypäleitä on myynnissä syyskuussa, mutta pääosin Tiililä valmistaa rypäleistä mehua, viinirypälehyytelöä ja balsamico-tyyppistä rypälesiirappia. Syyspuolella Tiililän sanoin ’pakastimien armada’ täyttyy rypäleistä, joita hän pimeänä vuodenaikana keittelee mehuiksi ja muiksi jatkojalosteiksi.
Helena Tiililä istutti ensimmäiset viiniköynnökset kotitilalleen jo 30 vuotta sitten. Rypälelajikkeita hänen muovitunneleissaan kasvaa kymmeniä. Kuva: Sanne KatainenSana Pajuparvi viinikahvilan nimessä periytyy 90-luvulta, kun viiniköynnökset eivät vielä olleet vallanneet tiluksia. Sen sijaan Suomessa oli pajubuumi, ja Tiililäkin perusti yhä olemassa olevat pajuviljelmät ja punoi pajusta myyntituotteita.
”Edelleen mukana on se pajukori, mutta tuotan myös purkkeja ja pulloja koriin.”
Viinitarhuri miettii uusien tuotteiden kehittämistä tarhansa antimista. Hän kertoo, että lähistöllä asuvia, Lähi-idästä kotoisin olevia ihmisiä on käynyt poimimassa viininlehtiä kääryleitä varten. Myös raakoja rypäleitä on haettu, sillä niitä käytetään sitruunan tapaan pataruokien maustamiseen monissa eteläisissä maissa.
Hän toteaa, että alkuperäisten viinimaiden gastronomisia ideoita voisi Suomessa hyödyntää, jos hurjasti ehtisi innovoida. Tärkeintä olisi kuitenkin saada tuotantoon omintakeisia suomalaisia rypäleviinejä.
”Lajikkeemme ovat hybridilajikkeita, joista tulee luonteikkaita viinejä, esimerkiksi hapokasta, rikasta valkoviiniä. Suomen kesässä on ilmastonmuutoksen myötä riittävästi lämpöä viininviljelyyn. Tietysti jos Suomesta tulee viinintuottajamaa, mukana seuraa myös sekä EU:n että Suomen säännöt, eli paljon byrokratiaa.”
Lähivuosille Helena Tiililällä on suurin toive rypäleviinin valmistuksen ja tilamyynnin sallimisesta.
”Se olisi maaseudun elinvoimalle hyvä asia ja potentiaalia on valtavasti. Ajatus suomalaisesta viinitilasta viehättää sekä suomalaisia että ulkomaisia turisteja. Olisi mahtavaa, jos kysyntään voisi tarjota siihen vastaavia tuotteita ja elämyksiä.”
Helena Tiililä
62-vuotias viinitarhuri kotitilallaan Pälkäneen Vanhassakylässä.
Pitää pihapiirissään Viinikahvila Pajuparvea.
Ollut kahdesti järjestämässä Pälkäneen viinijuhlaa.
Viinitarhassa nähtävillä kesäaikaan laajalti erilaisia yrttejä ja vanhoja viljelykasveja.
Uusin viljelykokeilu persikkapuut, jalopähkinät ja mulperi.
”Saat tehdä viiniä myyntiin melkein vaikka kengänpohjasta, mutta et viinirypäleistä”, sanoo pälkäneläinen viinitarhuri Helena Tiililä ja purskahtaa raikuvaan nauruun. Kuva: Sanne Katainen- Osaston luetuimmat
