
Suomen sanotaan olevan tuhansien järvien maa, mutta ei Suomi suinkaan ainoa järvillä täplitetty valtio ole. Itse asiassa ”järven” määritelmä vaihtelee sen verran suuresti kielestä ja alueesta toiseen, ettei Suomi tietyillä määritelmillä mahdu edes maailman järvekkäimpien valtioiden kymmenen kärkeen.
Maailman järvipitoisimpana valtiona pidetään Kanadaa. Planeetallamme lasketaan olevan 1,42 miljoonaa järveä, joiden koko on yli 0,1 neliökilometriä. Yhden tällaisen määritelmän täyttävän 10 hehtaarin järven päälle mahtuisi 18 jalkapallokenttää, ja näin isoista lätäköistä peräti 62 prosenttia eli 879 800 kappaletta sijaitsee Kanadassa.
Jos järven vähimmäispinta-alana pidetään tuota kymmentä hehtaaria, maailman järvipitoisimpien valtioiden kärkikolmikkoon mahtuvat lisäksi Venäjä ja Yhdysvallat, joissa kaikissa on yli 100 000 järveä.
Ei ole sattumaa, että paljon isoja järviä on muodostunut juuri pohjoisen pallonpuoliskon pohjoisosiin, sillä täällä järvet ovat muistoja viime jäätiköitymiskaudesta.
Miksi Suomi ei sitten mahdu järvillä siunatuimpien maiden kärkikahinoihin? Syytä voi etsiä siitä, miten järvi missäkin määritellään. Meillä pienikin makeanveden pläntti lasketaan järveksi.
Suomen ympäristökeskuksen mukaan Suomessa on noin 57 000 järveä, joiden pinta-ala on yli hehtaarin. Maanmittauslaitos puolestaan on laskenut, että Suomessa on 168 000 kappaletta vähintään 0,05 hehtaarin eli 500 neliömetrin kokoista järveä. Vertailun vuoksi: koripallokentän koko on vähän yli 400 neliömetriä.