Muistatko vielä lorun, jota toisteltiin 70-luvulla hampaiden pesun lomassa?

Poistuin bussista, ja pysäkin vieressä oleva hammashoitolan kyltti toi yhtäkkiä mieleeni muiston lapsuuden hammaslääkärireissulta.

Äiti ajoi polkupyörällä edessäni hammashoitolaan päin, ja itse poljin perässä minkä kerkesin. Olimme pian hammashoitolan ovella ja tuttu tuoksu hyökyi vastaan heti oven avattuamme. Jännitys kipristi vatsaa.

Muistiin piirtyneet kuvat varhaisesta lapsuudestamme ovat useimmiten melko hataria. Saatamme tuoksun, paikan tai näkemämme asian laukaisemina palata mielessämme vuosikymmenien takaisiin tapahtumiin ja niiden herättämiin tuntemuksiin, kuten minä palasin lapsuuteni hammashoitolaan.

Mieleen voi nousta tuokiokuvia ja satunnaisia, jopa vähämerkityksellisiä yksityiskohtia.

Meitä 1970-luvun lapsia ohjattiin ja muistuteltiin määrätietoisesti hampaiden hoidon tärkeydestä niin kotona kuin koulussakin. Hammashoitolasta saatiin kotiin viemisiksi julisteita, kylpyhuoneen seinätarroja, hampaiden pesun jälkeen täytettäviä tarratauluja ja vino pino ohjevihkosia.

Hammaskeijut- ja -peikot elivät tarinoissa, joilla kannustettiin ja peloteltiin irrottamaan heiluvat hampaat ja putsaamaan huolella pienimmätkin kolot hampaiden väleissä.

Lapsiamme on hämmästyttänyt eniten se, että pesimme ala-asteella hampaamme aina kouluruokailun jälkeen. Ruokalan käytävällä oli lavuaarit ja seinillä hyllyt, joilla säilytettiin oppilaiden hammasharjoja ja -mukeja. Hyllyjen vierustat oli tapetoitu julisteilla, jotka kannustivat meitä huolehtimaan hampaistamme.

Laskeskelimme nuorimmaisemme kanssa, kuinka monta kertaa hän on elämänsä aikana harjannut hampaitaan. Laskutoimituksen jälkeen totesimme, että satunnaisesti hampaiden harjaus on saattanut myös unohtua, vaikka äiti tai isä on sen perään kysellyt huomattuaan hammasharjan olevan aamupesun jälkeen vielä kuiva.

Totesimme myös, että kertoja lienee vähemmän kuin meillä vanhemmilla, jotka harjasimme lapsena hampaamme säännöllisesti jopa kolme kertaa päivässä.

Aamuin illoin säännöllisesti suoritettava toimenpiteen voisi kuvitella olevan jo niin vankkaa rutiinia, että sitä ei voi unohtaa. Käytännössä on joskus toisin. Vauhdikkailla pikkupojilla on elämässään niin paljon mielenkiinnon kohteita, että unohtua saattaa yksi ja toinenkin asia, kun ajatukset on vallannut jo seuraava innostavampi askare.

Toimisiko muistutuksena vielä lapsuuteni valistuksen keinot? Vieläköhän jostain saisi samanlaisen tarran, joka muistutti lapsuudenkotini kylpyhuoneen seinällä hampaidenpesun tärkeydestä?

Tarraan kirjoitettu loru: ”Nököhampaalla vasta on mukava olo, puhdas on jokainen hampaankolo. Kissan harjaa ei näy tässä, kissa on hampaita pesemässä.” Se opittiin varmasti satojen toistokertojen ansiosta ulkoa.

Ehkäpä loru painui muistimme sopukoihin niin vahvasti, että taidamme toistella sitä mielessämme vielä vanhainkodissakin hampaita pestessämme.