Kuva nimeltään viimeinen päivä elossa. Kuva: Juha Suonpää
Kuvaaja seurasi susilauman elämää kohtalokkaaseen jahtiin asti – ”Tieto susien tappamisesta tuntui henkilökohtaiselta”
Tammikuun susijahdissa Juha Suonpään kuvaamasta laumasta jäi jäljelle orpo pentu, jonka harhailu tallentui alkutalvesta riistakameraan.TilaajalleHyvinkää
Katseen mittainen hetki. Kuvassa on yksi tapetun lauman susista. Kuva: Juha SuonpääValokuvaaja, taiteen tohtori Juha Suonpää seurasi tiiviisti susilauman elämää kymmenillä riistakameroilla viime vuoden syksystä keväälle. Väliin osui tammikuun metsästyskausi.
Kymmenet metsäkamerat oli sijoitettu Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan rajaseuduille. Kameroiden välityksellä lauman jäsenet tulivat tutuiksi. Jokaisella pennulla oli oma luonteensa ja tapansa toimia.
”Yksi oli rohkeampi, toinen varovaisempi, kolmas uteliaampi. Näin niiden leikin, liikkumisen, varovaisuuden ja keskinäiset suhteet. Näin, miten pennut kasvoivat ja miten perhe toimi yhdessä”, Suonpää kuvailee.
”Yksi edellisenä kesänä syntynyt pentu jäi tietojeni mukaan ilman perhettään.”
Tuli tammikuu ja laumasta tapettiin kahdeksan sutta.
”Niiden joukossa oli seuraamani perheen jäseniä, ja yksi edellisenä kesänä syntynyt pentu jäi tietojeni mukaan ilman perhettään.”
Jahdin jälkeen yksi viisihenkisen pentueen pennuista ilmestyi kameroille yksin. Se oli arka ja liikkui kuin etsien kadonnutta perhettään.
”Noin kuukautta myöhemmin sen rinnalle ilmestyi hallavanharmaa susi. Sen jälkeen ne ovat jatkaneet elämäänsä yhdessä, varovasti ja enimmäkseen piilossa ihmisiltä”, Suonpää kuvailee.
Vaikkei Suonpää koskaan nähnyt susia omin silmin, sadoista tallenteista syntyi väistämättä tunneside eläimiin.
”Kun eläinten elämää seuraa pitkään, ne eivät enää näyttäydy pelkkinä susina, tilastolukuina tai kannanarvion osina. Niistä tulee tunnistettavia yksilöitä.”
”Siksi tieto susien tappamisesta tuntui henkilökohtaiselta. Olin seurannut niiden elämää kuukausien ajan, mutta en voinut suojella niitä siltä, mitä oli tulossa.”
Yksinäinen tiedustelija metsässä. Kuva: Juha SuonpääSuonpää ei kohdannut kuvattaviaan koskaan kasvotusten.
”Juuri siinä on tämän kuvaustavan ydin. Kamerat päästävät minut lähelle eläinten elämää ilman, että minun tarvitsee lähestyä, häiritä tai muuttaa niiden käyttäytymistä. Tallenteilla sudet saavat olla susia”, Suonpää kuvailee.
Sadoissa kertyneissä tallenteissa lauman yksilöt erottuivat toisistaan.
”Yksilön voi oppia tunnistamaan ulkonäöstä, liikkumistavasta, eleistä, käyttäytymisestä ja suhteesta lauman muihin jäseniin.”
Suonpään mukaan sama yksilöllisyys näkyy koirissa. Hänellä on kotonaan neljä koiraa, joista jokaisella on oma persoonansa, historiansa ja omat kokemuksensa.
”Rescue-koirilla voi olla myös traumoja, jotka näkyvät niiden käyttäytymisessä. Pitkä seuranta opettaa näkemään samanlaista yksilöllisyyttä myös villieläimissä.”
Suonpään kuvia ja videoita susista sekä muista villieläimistä on nähtävillä Hyvinkään Taika-museokeskuksessa. Kenen luonto? – Yhteisillä poluilla -näyttelyssä on esillä myös useiden muiden taiteilijoiden teoksia, jotka herättelevät pohtimaan ihmisen ja luonnon välistä suhdetta.
Kenen luonto? – Yhteisillä poluilla -näyttely Hyvinkään museokeskus Taikassa 6.9.2026.asti.
Yön silmät. Kuvassa on riistakameraa tutkaileva ilves. Kuva: Juha SuonpääArtikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
