Äidin laina olikin ennakkoperintöä – tämä sääntö omaisuutta antavan vanhemman tulisi tuntea

Rintaperilliselle annettua omaisuutta pidetään lähtökohtaisesti ennakkoperintönä, joka myöhemmin perinnönjaossa vähennetään saajan perintöosasta.

Jos perittävä ei halua näin tapahtuvan, kannattaa asiasta määrätä selvästi.

Ilman selvää määräystä tai luotettavaa tietoa perittävän tarkoituksesta, myös lapselle annettu ja häneltä maksamatta jäänyt laina katsotaan ennakkoperinnöksi. Näin on, vaikka velka olisi ehtinyt vanhentua.

Korkein oikeus totesi asian tuoreessa ennakkopäätöksessä. Tapauksessa äiti oli lainannut aikuiselle lapselleen 7 000 euroa vuonna 2007. Kun äiti 13 vuotta myöhemmin kuoli, lainasta oli maksettu takaisin vain 50 euroa.

Vanhentunutta velkaa ei tarvinnut maksaa kuolinpesälle. Maksamatta jäänyt 6 950 euroa otettiin kuitenkin perinnönjaossa huomioon lapsen saamana ennakkoperintönä ja vähennettiin hänen perintöosastaan.

Kauppa- tai lahjakirjassa kannattaa määrätä, onko lapselle annettu omaisuus ennakkoperintöä. Lain oletuksen mukaan on. Kuva: Kari Salonen

Lain mukaan mitä perittävä eläessään on antanut rintaperilliselle, on ennakkona vähennettävä tämän perinnöstä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Rintaperillisiä ovat vainajan suoraan alenevassa polvessa olevat jälkeläiset.

Olettamuksen ensisijainen tarkoitus on turvata rintaperillisten välistä tasa-arvoa. Taustalla on ajatus, ettei perittävä tahdo lopullisesti suosia ennakonsaajaa muiden perillisten kustannuksella.

Ennakkoperinnön ei tarvitse olla lahja. Sellaisena voidaan myös pitää esimerkiksi velan anteeksiantoa, perillisen velan maksamista tai omaisuuden alihintaista kauppaa.

Jos annetun omaisuuden ei tahdota olevan ennakkoperintöä, kannattaa siitä määrätä selvästi. Kirjallinen määräys voidaan tehdä esimerkiksi lahjakirjaan. Määräyksen voi antaa myös jälkikäteen, vaikkapa testamentissa.

Ilman kirjallistakin määräystä myös olosuhteista voidaan jälkikäteen päätellä, että perittävä oli halunnut suosia omaisuutta saanutta rintaperillistä eikä tasata etua myöhemmin perinnönjaossa. Kirjallinen määräys olisi selkeämpi.

Korkeimman oikeuden ratkaisemassa tapauksessa nimenomaista määräystä tai jälkikäteen pääteltävää tarkoitusta olettaman poistamisesta ei ollut. Äiti ei ollut vuosien kuluessa perinyt velkaa lapseltaan.

Oikeuden mukaan pelkkä velan perimättä jättäminen ei osoittanut suosimistarkoitusta. Velan tahatonkaan vanhentuminen ei osoittanut, että äiti olisi halunnut suosia velallista lastaan perinnönjaossa.

Rahavelka vanhenee pääsääntöisesti kolmessa vuodessa eräpäivästä, jos vanhentumista ei sitä ennen katkaista. Jos laina on myönnetty toistaiseksi eikä eräpäivää ole määrätty, velka vanhentuu lähtökohtaisesti kymmenessä vuodessa sen syntymisestä. Kun tällainen velka vaaditaan maksettavaksi, alkaa erääntymisestä kolmen vuoden vanhentumisaika.

Vanhentuminen voidaan katkaista esimerkiksi muistuttamalla velallista velasta, maksamalla velasta osa, sopimalla maksujärjestelystä tai nostamalla velkomuskanne tuomioistuimessa. Katkaisun jälkeen alkaa yleensä uusi kolmen vuoden vanhentumisaika.