Kakusta puuttuu kaikki käytännöllisyys, minkä vuoksi se on perinteisesti toiminut juhlapöydän kruununa erottamassa arkea juhlasta. Kuva: Sanne Katainen
Tämän vuoksi arvostamme itse tehtyä pullaa enemmän kuin kaupasta ostettua
Nykyään leivomme usein ihan muista syistä kuin välttämättömästä tarpeesta. Leipomisen syyt ovat välittämisessä sekä arjen ja juhlan rajanvedossa.
Makealla leivonnalla on erityinen paikka suomalaisessa kulttuurissa. Pulla toimii jopa jonkinlaisena sylin tai halauksen ilmentymänä. Kuva: Jaana KankaanpääKaupasta saa pullaa, kakkua ja monenlaista makeaa herkkua, jonka eteen ei tarvitse nähdä itse vaivaa. Miksi niin moni meistä kokee silti huonoa omaatuntoa siitä, että tarjoaa vieraille kaupan pullapitkoa?
Vastausta varten pitää ottaa vauhtia vähän kauempaa ja pohtia ensin, miksi ylipäätään haluamme tarjota omin käsin tehtyä ruokaa muille.
Helsingin yliopiston ruokakulttuurin professori Taru Lindblom kertoo, että itse tehty ruoka yhdistyy ympäri maailmaa rakkauteen. Valmisruuasta taas ajatellaan puuttuvan itse tekemiseen käytetty aika ja vaiva, Lindblom jatkaa.
”Ei mainoksissa turhaan sanota, että ruoka on äitien tekemää. Mielikuvissa itse tekeminen liittyy siihen, että tämä henkilö näkee vaivaa ruokani eteen ja sillä tavoin osoittaa rakkautta”, Lindblom kuvailee.
”Mielikuvissa itse tekeminen liittyy siihen, että tämä henkilö näkee vaivaa ruokani eteen ja sillä tavoin osoittaa rakkautta.”
Suomessa ruuanlaittoon liittyvä tunnelataus kohdistuu aivan erityisesti makeisiin leipomuksiin, Lindblom kertoo. Pullantuoksuisesta mummosta puhuttaessa pulla toimii jopa jonkinlaisena sylin tai halauksen ilmentymänä.
Makean leipomisen arvostus on peräisin historiasta. Suomessa leipomiselle on pitkät perinteet, mutta maatalousyhteiskunnassa leipomisen juurisyy oli saada pöytään jokapäiväistä leipää, eli ruokavalion kulmakiveä.
Sen sijaan makea leivonta oli pitkään asia erikseen, sillä siihen tarvittavia raaka-aineita ei joka pirtissä ollut. Sokeri oli pitkään statustuote, jota oli rajallisesti tai rajoitetusti saatavilla, eikä voilla tai kermallakaan mässäilty.
Makeat leipomukset toimivat arjen ja juhlan erottajina, sillä harvinaiset raaka-aineet haluttiin säästää erityisiin hetkiin. Edelleenkin syntymäpäivillä, valmistujaisissa, häissä ja monissa muissa juhlissa pöydän kruunuksi asetellaan yleensä kakku.
”Kakusta puuttuu kaikki käytännöllisyys, joten se toimii merkkinä siitä, että nyt juhlitaan”, Lindblom kuvailee.
Juhlien leipomisperinnettä pidetään yllä perinteen itsensä vuoksi, Lindblom sanoo, sillä sokerilla ja kermalla ei ole enää hienojen raaka-aineiden statusarvoa. Kakun erikoisuus luodaankin nykyään ensisijaisesti kakun näyttävällä ulkomuodolla ja krumeluureilla, jotka vaikuttavat kakun makuun korkeintaan vähän.
Lindblom on tosin huomannut, että makeissa herkuissa arjen ja juhlan rajan eronteko on alkanut taas liudentua, sillä nykyään jopa arkipäivään on tarjolla hienosti koristeltuja kuppikakkuja ja makeita paloja, jotka lainaavat ulkomuotonsa juhlaherkuista.
Omin käsin leipomisella on vaivannäön ja huolenpidon osoittamisen lisäksi terapeuttista arvoa, Lindblom kertoo. Ei ole sattumaa, että koronapandemian aikaan 2020-luvun alussa esimerkiksi hapanjuurileivonta nousi aivan uudenlaiseen kukoistukseen.
Käsin tekeminen on tunnetyötä, jonka avulla nykypäivän kiireisessä elämänmenossa marinoitu ihminen saa aikaiseksi jotain käsinkosketeltavaa. Jos päivät kuluvat erilaisia ruutuja tuijottaen, voi tuntua erityisen palkitsevalta tehdä edes joskus jotain konkreettista.
”Leipomus on myös siitä kätevä omin käsin tekemisen lopputulos, ettei se jää nurkkiin, vaan sen voi syödä pois”, Lindblom huomauttaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
