28 vuoden mielenterveysuran jälkeen Jaana Leinonen päätti vaihtaa lapiohommiin − hänellä on rohkaiseva viesti alanvaihtoa pohtiville

Jos katselee melkein 30 vuotta kauniita maisemia työhuoneen ikkunasta, päässä ehtii kehkeytyä monenlaista ajatusta.

”Mietin vuosi vuodelta useammin, miltä tuntuisi olla ikkunan toisella puolella ja rakentaa viheralueita”, kertoo Ruovedellä asuva Jaana Leinonen.

Leinonen työskenteli vuodesta 1995 vuoteen 2023 mielenterveyshoitajana, joka vastaa nykyistä lähihoitajan tutkintoa mielenterveys- ja päihdetyön osaamisalalla.

Työnantajia ja työpaikkakuntia hänellä oli vuosien varrella monta, mutta niitä kaikkia yhdisti vehreä ympäristö. Mielisairaaloita on nimittäin perinteisesti rakennettu luonnonkauniille paikoille ja niiden puistomaisuutta on vaalittu, sillä luonto tukee potilaiden hyvinvointia.

Työ tuntui Leinosesta edelleen mielekkäältä, mutta byrokratia varsinaisen työn ympärillä alkoi pidemmän päälle tympäistä. Kun pitkään ja hartaasti suunniteltu sote-uudistus astui voimaan 2023, ja se antoi viimeisen silauksen Leinosen alanvaihtosuunnitelmille.

”Työ alkoi olla jopa sivuseikka, kun pääfokuksessa oli jatkuvasti muutos, muutos ja muutospalaveri.”

Puutarha-alan opiskelu tuntui Leinosesta luontevalta, sillä hänen puolisonsa Saku Leinonen on vuodesta 1995 luotsannut monialayritystä nimeltä Kone- ja Kuljetus Leinonen oy. Pian 70 vuotta täyttävä perheyritys on vuosikymmenten aikana käynyt tutuksi myös Jaana Leinoselle.

”Olen elänyt vuosikymmenet yrittäjän arkea, vaikka olenkin ollut omissa töissä ja hoitanut perhettä.”

Puutarhuriopiskelija Jaana Leinonen pystyy kuvittelemaan itsensä tulevaisuudessa osaksi perheyritystä. Jo nyt yritys on laajentamassa palveluitaan mökkiläisten pihojen hoitoon. Kuva: Rami Marjamäki

Jaana Leinonen pohdiskeli, että hänen olisi helppo rakentaa oma tonttinsa osaksi yritystä. Tähän asti yritys on ostanut puutarha- ja pihasuunnittelupalvelut ulkopuoliselta yrittäjältä, mutta Leinonen pystyi kuvittelemaan itsensä niihin hommiin.

”Itseni näen suunnittelemassa ja tekemässä käsillä, kun taas konehommat saa hoitaa muu henkilökunta.”

Pirkanmaalla sijaitseva Ruovesi on varsin mökkipitoinen kunta, ja moni mökkiläinen hyödyntääkin yrityksen palveluja muun muassa maansiirtotöistä ruoppaukseen ja laituritarvikkeista kaislanniittoon. Yrityksen palvelurepertuaaria ollaan hiljalleen laajentamassa myös mökkiläisten puutarhojen hoitoon.

Yhteenlaskettuina nämä pohdinnat johtivat siihen, että kaksi vuotta sitten Jaana Leinonen aloitti puutarha-alan perustutkinnon opiskelemisen Hämeen ammatti-instituutin Lepaan-toimipisteellä Hattulassa. Oppilaitos valikoitui erityisesti sen perusteella, että siellä voi opiskella monimuoto-opintoina.

Leinosen tavallinen opiskelurytmi on ollut sellainen, että hän on viettänyt viikon Lepaalla ja viikon kotona Ruovedellä. Lisäksi opiskeluaikaa ovat täplittäneet monet työssäoppimisjaksot.

Leinoselle tällainen opiskelutapa on sopinut, sillä sekä koululle että kotiin on ollut mukava ajella. Koska Leinosen lapset ovat jo aikuisia, itseensä on ollut mukava panostaa.

”Miehenikin on edelleen hengissä ja hyvin hän on pärjäillyt jääkaapin antimilla”, Jaana Leinonen naurahtaa.

Kesäkaudella puutarhurin töissä saa niin paljon liikuntaa, että liikunnallisen Jaana Leinosen on jopa pitänyt himmailla vapaa-ajan liikkumistaan. Kuva: Rami Marjamäki

Puutarhuriopintoja Leinosella on jäljellä enää muutaman kuukauden verran, mutta minkäänlaista loppulöysäilyä hänen opintiellään ei ole luvassa. Itse asiassa Leinosen syksyyn on luvassa entistä enemmän opiskelua, sillä hän aloittaa Hämeen ammattikorkeakoulun hortonomi (amk) -koulutuksen väyläopiskelijana.

Väyläopiskelu tarkoittaa korkeakouluopintojen suorittamista jo ennen toisen asteen opinnoista valmistumista. Tällä tavoin on mahdollista sujahtaa korkeakouluopiskelijaksi saumattomasti toisen asteen opintojen jälkeen. Toisella asteella tarkoitetaan ammatillisia oppilaitoksia ja lukioita.

Leinonen on vielä marraskuuhun asti opintovapaalla mielenterveyshoitajan työstään. Pohdinnan alla ovat tulevaisuuden työkuviot ja ammattikorkeakouluopinnot, jotka antaisivat hänelle lisäosaamista erityisesti viheralueiden suunnittelussa, eli juuri siinä, mikä häntä eniten kiinnostaa.

Päättääpä Leinonen mitä hyvänsä, hän uskoo löytävänsä oman paikkansa.

”Jos puutarhapuolelle siirtyminen ei onnistukaan, uskon, että sote-alalta löytyy aina jonkinlaista työtä.”

Epävarmasta työtilanteesta hänellä on aiempaakin kokemusta, sillä hän sai aikanaan hoitajaopintonsa pakettiin keskellä syvintä 1990-luvun lamaa. Silloinkin hommia riitti, kunhan vastasi kyselyihin heti kyllä, eikä ruvennut nirsoilemaan töiden suhteen.

Puutarha-alalla työ on fyysistä, mutta Jaana Leinonen on huomannut, että hän voi jopa paremmin kuin viimeisinä työvuosinaan terveydenhuollon hommissa, sillä hänen työnsä alkoi koostua pelkästä tietokoneen edessä istumisesta.

”Kyllä minä ainakin jaksan paremmin, jos saan liikkua kahdeksan tuntia, jos sitä vertaa tilanteeseen, jossa istuu sen kahdeksan tuntia ja sen jälkeen koettaa ehtiä liikkua tunnin.”

Leinonen on aina ollut kova liikkumaan, ja hänellä on tapana tavata ystäviäänkin liikunnan parissa. Tosin puutarha-alan kesäkausi on sen verran intensiivinen ja päivät niin pitkiä, että hänen on pitänyt himmailla liikkumistaan. Myös ruokailuihin on pitänyt kiinnittää huomiota, sillä fyysistä työtä ei kerta kaikkiaan jaksa tehdä kehnolla muonituksella.

”Koira pitää tietenkin lenkittää, mutta muuten olen hakeutunut vapaa-ajalla viileään, sillä työpäivät ovat hikisiä.”

Talvikaudella peruskunnon ylläpitäminen on puolestaan tärkeää, jotta vuoden kiireisimpään aikaan jaksaa taas paahtaa.

Perheen tuki on ollut Jaana Leinoselle tärkeää, jotta opiskelu on ylipäätään ollut mahdollista. Kuva: Rami Marjamäki

Viime vuosina Jaana Leinonen on kerran jos toisenkin saanut vastata kyselyihin siitä, miten hän on rohjennut heittäytyä varmasta ja tutusta työstä johonkin täysin uuteen. Ei se ihan läpihuutojuttu ole ollut, mutta Leinonen kannustaa vastaavassa tilanteessa olevia luottamaan itseensä ja siihen, että ihminen oppii vaikka mitä, kunhan uskaltaa poistua mukavuusalueeltaan.

Ihan ensin Leinosen piti opetella, miten opiskellaan, sillä edellisistä täysipäiväisistä opinnoista oli vierähtänyt jo tovi. Myös oman paikkansa löytäminen opiskelijaryhmässä oli uuden oppimista, sillä yhteisö oli uusi ja ympäriltä puuttuikin tutut ja turvalliset työkaverit.

Kun Leinonen nyt muistelee kahden vuoden takaista opintojensa alkuaikaa, hän muistaa kokeneensa jopa avuttomuutta kaiken uuden äärellä.

”Siivosin kotia aivan hulluna, sillä tarvitsin kokemuksen siitä, että edes joku asia elämässä on hallinnassa.”

Perheelleen Leinonen haluaa nostaa hattua siitä, että opinnot ovat olleet mahdollisia. Vaikka tulevaisuus on epävarma, perheen tukeen voi luottaa jatkossakin.

Leinosella on suunnitelma myös sellaista tilannetta varten, jos hän päättää jäädä puutarha-alalle, mutta töitä on talvella niukanlaisesti.

”Voisinhan vaikka lähteä hoitelemaan palmuja etelän lämpöön talvikaudeksi!”