Kartan paikannimien tulisi vastata niitä nimiä, joita paikalliset asukkaat käyttävät. Kuva: Aino Saarikivi
Karttaan voi saada uuden paikannimen – näin se tapahtuu
Paikannimien historia voi ulottua todella kauas. Nimet ovat paikallisten asukkaiden yhteistä omaisuutta, mutta kiveen hakattuja ne eivät silti ole.Tilaajalle
Perinnäisiä paikannimiä ovat esimerkiksi talot, vesistöt ja muut luonnonkohteet. Kuva: Aino SaarikiviPaikannimien systemaattista keruuta on tehty Suomessa 1900-luvun alusta alkaen talosta taloon kiertämällä ja kysymällä.
Suurin osa peruskarttojen nimistöstä on sotien jälkeiseltä ajalta, jolloin koko Suomi kartoitettiin tarkasti ensimmäistä kertaa.
Enää nimistöä ei päivitetä talosta taloon utelemalla, mutta nimet kartalla elävät yhä. Kuka tahansa voi tehdä ilmoituksen löytämästään puutteesta tai virheestä liittyen paikannimeen.
”Palautteita saadaan vuosittain satoja. Niillä on todella iso merkitys varsinkin perinnäisten paikannimien ylläpidossa, koska meillä ei ole resursseja haastatella systemaattisesti Suomea läpi uudestaan”, kertoo Maanmittauslaitoksen johtava asiantuntija Suvi Heittola.
”Kansalaiset ovat tärkeässä roolissa siinä, että meidän karttojen nimistö pysyy ajan tasalla”, hän jatkaa.
Maanmittauslaitoksen ylläpitämällä maastokartalla esitetään yli 810 000 eri paikannimeä tarkistetuissa kirjoitusasuissaan.
Paikannimiä on tallennettu kaikilla Suomessa virallisessa asemassa olevilla kielillä, eli suomeksi, ruotsiksi sekä pohjois-, inarin- ja koltansaameksi.
Heittolan mukaan 99 prosenttia kaikista peruskartan paikannimistä on luontokohteiden tai asutuspaikkojen nimiä. Näistä valtaosa on niin sanottuja perinnäisiä paikannimiä.
”Perinnäiset paikannimet ovat ihmisten puheessa käyttöön vakiintunutta paikannimistöä, joka kulkee sukupolvelta toiselle. Niiden historia voi ulottua todella pitkälle.”
Nämä paikannimet nähdään aineettomaksi kulttuuriperinnöksi, johon yhdelläkään viranomaisella ei ole päätäntävaltaa.
”Perinteiset paikannimet ovat koko lähialueen asukkaiden yhteistä omaisuutta. Paikallisten käyttämä nimi on määräävä. Kukaan yksittäinen henkilö ei pysty tähän vaikuttamaan. Pyrimme huolehtimaan siitä, että asia pysyy näin.”
”Kansalaiset ovat tärkeässä roolissa siinä, että meidän karttojen nimistö pysyy ajan tasalla.”
Paikannimi voidaan vaihtaa, lisätä tai poistaa, jos nimi on paikallisten mukaan väärä.
Prosessi alkaa siitä, että Maanmittauslaitokselle annetaan palautetta esimerkiksi Karttapaikka-verkkosivun kautta.
Palautetta voi antaa kuka tahansa, mutta sen painoarvo on suurempi, jos se tulee paikalliselta asukkaalta.
”Jokainen palaute arvioidaan, onko siinä kyse korjaustarpeesta. Jos asiaa lähdetään selvittämään tarkemmin, se tehdään Kotimaisten kielten keskuksen kanssa.”
Maanmittauslaitos antaa Kotukselle toimeksiannon selvittää sekä nykyisen että ehdotetun nimen käyttö. Selvitys tehdään Kotuksen laajojen paikannimikokoelmien ja muiden lähteiden avulla.
Tarvittaessa asiaa voidaan selvittää nimestämällä eli soittamalla paikallisille asukkaille ja kysymällä paikkojen nimiä.
”Kun Kotus on saanut asian selvitettyä, he antavat meille lausunnon, jossa on ratkaisuehdotus. Maanmittauslaitos tekee ratkaisussaan viimeisen päätöksen, mutta lähes poikkeuksetta toimitaan Kotuksen ehdotuksen mukaan.”
Mitä jos esimerkiksi vanhaa talonnimeä ei ole käytetty vuosikymmeniin, ja paikkaa kutsutaan nykyisten asukkaiden sukunimen mukaan?
”Näitä harkitaan aina tosi tapauskohtaisesti. Siitä täytyy saada varmistus, että mikä nimi on paikallisten käyttämä ja mieluisesti pidemmältä ajalta.”
Mahdollista on myös, että talosta käytetään useampaa nimeä. Tällöin vanha nimi nähdään usein säilyttämisen arvoiseksi.
Jos varmistusta uuden nimen laajasta käytöstä ei saada paikallisilta, vanha nimi jää tyypillisesti voimaan.
Heittola sanoo juuri talonnimien muuttamisen kartalla kimurantiksi.
”Talojen nimillä ei ole enää yhtä vahvaa merkitystä nykyihmisten kielenkäytössä kuin on vuosikymmeniä sitten ollut.”
”Talonnimien osalta harkitaan hieman tarkemmin, lähdetäänkö jotain täysin uutta nimeä tuomaan meidän rekistereihin ja karttaan. Täytyy punnita, onko nimellä merkitystä, onko se tarpeeksi tunnettu, että se kannattaa karttaan laittaa.”
Heittolan mukaan taajaan asutetuille alueille ei ole syytä tuoda uusia talonnimiä.
Kiinteistön omistajan pyynnöstä uutta nimeä ei saa karttaan, vaan sen vakiintuneesta käytöstä täytyy olla varmuus.
”Jos täysin uudelle talolle ehdotetaan nimeä, jolla ei ole pitkää historiaa tai näyttöä laajasta käytöstä ja joka on esimerkiksi vain kiinteistön omistajan ja lähipiirin tiedossa, emme yleensä lisää tällaisia nimiä uutena karttaan. Selvitämme kuitenkin asian huolellisesti.”
Heittola muistuttaa, että Maanmittauslaitoksen kartoilla esitettävät talonnimet ovat taloista ja niiden pihapiireistä käytettyjä perinnäisiä nimiä.
”Perinnäiset talonnimet ovat eri asia kuin kiinteistöjen omistajien valitsemat kiinteistöjen nimet. Kiinteistöjen nimet löytyvät kiinteistörekisteristä ja niitä emme kartoillamme esitä.”
Tarvittaessa asiaa voidaan selvittää nimestämällä eli soittamalla paikallisille asukkaille ja kysymällä paikkojen nimiä.
Suvi Heittola on kerännyt muutamia viimeaikaisia esimerkkejä paikannimien muuttamisesta.
Haminassa lisättiin kartalle Koivuniemenkoski uutena nimenä. Koskella ei ollut kartassa aikaisemmin nimeä.
”Asiakas kertoi nimen puuttuvan kartoiltamme. Kosken nimestä ei löytynyt aiempia nimistönkeruutietoja, mutta nimen nykykäyttöön saatiin riittävä varmistus ja nimi nähtiin tarpeelliseksi lisätä paikannimirekisteriimme sekä maastokartalle.”
Taipalsaarella Jussila-niminen talo muutettiin Tohkalaksi. Kiinteistön omistajien mukaan tällä nimellä paikka tunnetaan alueella.
”Tohkala-nimellä todettiin olevan hyvin pitkä historia nimistönkeruutietojen perusteella ja nimi palautettiin tähän asuun.”
Nimien sijainteja kartalla voidaan myös korjata. Pöytyällä Teinilä-nimi siirrettiin oikean pihapiirin kohdalle.
”Asiakas ihmetteli talon nimen tarkoittaman paikan sijaintia. Selvittelyissä totesimme sen osoittavan väärään pihapiiriin ja korjasimme sijaintipisteen oikean talon kohdalle.”
Paikkojen nimiä voidaan myös poistaa kokonaan kartalta. Nämä ovat yleensä nimettyjä taloja, jotka on purettu ja joiden pihapiiri on kadonnut kokonaan maanmuokkauksen myötä.
Maanmittauslaitos ja Kotimaisten kielten keskus arvioivat kaikki uudet kaupungin alueiden suunnitellut nimet. Kuva: Aino SaarikiviPerinnäisten nimien lisäksi kartalla on myös niin sanottuja suunniteltuja nimiä. Näitä ovat esimerkiksi asuinalueiden tai puistojen nimet.
Nimen tulee olla paikallisten käytössä, jotta se voidaan lisätä kartalle. Pelkkä kunnan päätös nimestä kaavoituksessa ei riitä.
”Jos esimerkiksi on kaavoitettu uusi asuinalue, jota vasta rakennetaan ja jossa ei vielä asu juuri ketään, voidaan olettaa, ettei alueen nimi ole vielä vakiintunut käyttöön. Nimen lisäämistä harkitaan tällöin myöhemmässä vaiheessa, kun nimi on yleistynyt paikallisten keskuudessa”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
