Yllättävän pieni osa romutettavien autojen materiaalista päätyy hukkaan

Suomessa on tällä hetkellä liikennekäytössä yli 2,7 miljoonaa henkilöautoa. Niiden matkan pää koittaa väistämättä joskus, ja vuosittain romutetaan noin 80 000 autoa.

Romutukseen menevän auton keski-ikä Suomessa on 21–26 vuotta. Rekisteröintitilastojen perusteella tyypillisimpiä romutettavia autoja ovat tällä hetkellä 2000-luvun alun Ford (Focus), Opel (Astra), Volkswagen (Golf), Toyota, Nissan ja Volvo.

Suomessa on tavallista, että romutukseen erikoistuneet yritykset tarjoavat romutettavalle autolle ilmaisen kuljetuksen. Tämä on omistajalle kätevää ja helpottaa auton kierrätystä. Kuva: Markku Vuorikari

Auton rekisteriin merkityn viimeisen omistajan tehtävänä on huolehtia ajoneuvon kierrätyksestä. Omistajan antamalla valtakirjalla asian voi hoitaa myös joku muu.

Kun ajoneuvo on toimitettu vastaanottopaikkaan, joita Suomessa on lähes 300, sieltä saa romutustodistuksen.

Romutustodistus on virallinen asiakirja, joka vapauttaa omistajan ajoneuvoon liittyvistä vastuista. Auto poistetaan rekisteristä romutustodistuksen perusteella, ja samalla myös vakuutus sekä ajoneuvovero päättyvät automaattisesti.

Vaikka puhutaan romutuksesta, kyse on kierrätyksestä, sillä yllättävän suuri osa vanhojen autojen materiaalista kiertää jatkokäyttöön muodossa tai toisessa.

Parhaimmillaan jopa 95 prosenttia materiaaleista voitaisiin kierrättää, mutta keskimäärin osuus on lähempänä 75 prosenttia.

Ennen murskausta autoista poistetaan polttoaine, öljyt ja jäähdytinnesteet. Tyhjennys tehdään nopeasti ja tehokkaasti: esimerkiksi polttoainetankkiin porataan reikä ja sisältö imetään pois. Kuva: Markku Vuorikari

Auto koostuu useista eri materiaaleista, jotka on kierrätystä varten eroteltava toisistaan. Ihannetapauksessa auto puretaan osa osalta, ja erilliset osat kierrätetään puhtaina jatkokäyttöön.

Käytännössä näin ei juuri tehdä, sillä purkaminen olisi hyvin työlästä ja kallista. Sen sijaan koko auto murskataan noin nyrkin kokoisiksi paloiksi, ja murskeesta erotellaan erilaisin menetelmin metallit ja muut materiaalit kierrätystä varten.

Pieni osa romuauton materiaalista, kuten kumi ja vaahtomuovi, on sellaista, että sille ei ole jatkokäyttöä. Tämä jäte päätyy kaatopaikalle.

Ennen murskausta kaikki autot pitää esikäsitellä. Tämä tarkoittaa renkaiden, polttoaineen, öljyjen ja jäähdytinnesteiden sekä vaarallisten aineiden poistamista. Vaarallisia osia ovat esimerkiksi räjähdyspanoksella toimivat ilmatyynyt ja turvavyön kiristimet.

Perusta kierrätykselle tehdään jo automallin suunnitteluvaiheessa. Hyvin suunniteltu auto on on yksinkertainen purkaa, ja osa auton materiaaleista – myös muoviosista – voi jo alkuaan olla valmistettu kierrätysmateriaalista.

Autokannan muuttuminen on tuonut sekä haasteita että mahdollisuuksia alalle.

Ajoneuvotekniikan kehitys ja kevyempien, taloudellisempien autojen tavoittelu on lisännyt sekä yhteen liimattujen tai mekaanisesti liitettyjen metallien että komposiittimateriaalien, kuten lasi- ja hiilikuidun, käyttöä autoissa.

Kun nämä autot sitten aikanaan romutetaan, tällaiset materiaalit voivat olla hankalia kierrättää. Esimerkkinä tästä on lasikuidusta valmistettu oven pinta.

Nykyään tällainen osa autosta päätyy poltettavaksi energiajätteen mukana tai suoraan kaatopaikalle, sillä Suomessa ei ole vielä lasikuidulle erillistä kierrätysjärjestelmää.

Sähköautojen osalta kierrätys on vasta alkamassa eikä kaikkia kierrätyksen käytäntöjä ole vielä ratkaistu.

Auto voi poistua liikenteestä iän ja kulumisen lisäksi myös toisella tavalla. Vakuutusyhtiöt lunastavat vuosittain 20 000–23 000 kolaroitua ajoneuvoa.

Autotekniikan kehittyessä kynnys lunastamiseen on madaltunut, sillä pieneltäkin näyttävä vika voi olla hyvin kallis korjata. Auto päätyy lunastukseen tyypillisesti silloin, kun sen korjauskustannukset ylittävät 50–70 prosenttia auton käyvästä arvosta.

Lunastettavat kolaroidut ajoneuvot ovat yleensä huomattavasti nuorempia kuin suoraan romutettavaksi menevät. Lunastettujen autojen purkamisen tekee autopurkaamo.

Perinteinen autopurkaamo tuo monelle mieleen suuren, ulkosalla olevan romulaanin, jossa haalaripukuiset asentajat ja tee se itse -korjaajat irrottelevat osia vanhoista autoista.

Todellisuus on kuitenkin toisenlainen. Ala on muuttunut aikojen kuluessa paljon. Toiminta on nykyään tehokkaampaa ja ammattimaisempaa. Työ tehdään sisätiloissa ja käsiteltävä kalusto pestään huolellisesti ennen purkutöitä.

Nykyaikainen autopurkaamo on siisti paikka.  Kuva: Kimmo Haimi

Autojen varaosat (kun ei puhuta alkuperäisosista) ovat vuosikymmenien kuluessa halventuneet, mikä on vähentänyt varsinkin kulutusosien kierrätystä autopurkaamoiden kautta.

Puretun osan etuna on kuitenkin täydellinen sopivuus, sillä se on alun perin valmistettu juuri kyseiseen autoon. Tarvikevaraosien kohdalla tilanne ei aina ole yhtä hyvä, sillä myytävien osien laatu ja sopivuus vaihtelee.

Auton purkamisen yhteydessä talteen voidaan ottaa myös alustassa käytettyjä erikoismittaisia pultteja, muttereita ja kiinnikkeitä. Vastaavia uusia osia voi olla vaikea löytää jälkimarkkinoilta. Kuva: Kimmo Haimi

Lunastetuista autoista puretut osat eivät välttämättä päädy yleisille markkinoille, vaan niitä saatetaan käyttää suoraan vakuutusyhtiöiden korjauttamissa ajoneuvoissa.

Kolariautoista purettuja osia odottamassa jatkokäyttöä. Kuva: Kimmo Haimi

”Kun lunastettu auto puretaan, sen osista kysytyimpiä ovat ovet ja luukut”, kertoo Autocirc Helsingin tuotantopäällikkö Juha Pitkänen. ”Eniten kysyntää on noin kymmenvuotiaiden autojen osille.”

Aivan uusiin autoihin osia menee vähemmän, sillä tehdastakuu kattaa ison osan osien tarpeesta. Kun tehdastakuu aikanaan päättyy, kysyntää kierrätysosille alkaa olla enemmän.

Purkamisen yhteydessä osat puhdistetaan, tarkistetaan ja luetteloidaan. Nykyään purkuosien kauppa tapahtuu verkossa ja osat toimitetaan tarvitsijalle – useimmiten korjaamolle – postin tai lähetin välityksellä.

Automerkkien ja -mallien kirjo on laaja, joten myös erilaisia purkuosia tarvitaan runsaasti. Kuvassa Autocirc-purkaamon varastoa Nurmijärvellä. Kuva: Kimmo Haimi

Kun purettavasta autosta on irrotettu kaikki myyntikelpoiset osat, autopurkaamo lajittelee jäljelle jäävän materiaalin kierrätettäväksi tai jätteeksi. Metalliosat toimitetaan romuautojen tavoin murskattavaksi.

Murskauksen hoitavat alan suuret toimijat. Suomessa niitä ovat Eurajoki Group, Kajaanin Romu, Kuusakoski ja Stena Recycling.

Materiaalin kierrossa suurin osuus on teräksellä, mutta myös muita metalleja, kuten alumiinia ja kuparia, kierrätetään.

Osa auton osista ja materiaaleista ohjautuu suoraan erillisiin kierrätysketjuihin. Esimerkiksi lyijyakkuihin keskittynyt Suomen Akkukeräys oy kierrättää vuosittain yli 500 000 akkua. Yritys murskaa käsiteltäväkseen saamansa akut, ja murskeesta erotellaan muovi, happo ja lyijy jatkokäyttöä varten.

Murskaukseen menossa olevia lyijyakkuja Akkukeräys oy:n varastossa. Murskauksen jälkeen materiaalit erotellaan ja kierrätetään jatkokäyttöön. Kuva: Julius Pietarinen

Tietyillä auton osilla, kuten renkailla ja akuilla, on tuottajavastuu. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi uusiin renkaisiin sisältyy kierrätysmaksu, jolla katetaan kierrätyksen kustannukset tuotteen elinkaaren lopussa.

Kuluttajan kannalta tämä on helppoa, sillä tuottajavastuun piiriin kuuluvat osat voi toimittaa maksutta kierrätyspisteeseen.

Myös koko auto kuuluu tuottajavastuun piiriin, joten kierrätyspisteet eivät peri maksua auton vastaanotosta. Usein tilanne on päinvastainen: romuautojen materiaaleista maksettava arvo voi olla niin hyvä, että omistajalle voidaan maksaa pieni hyvitys auton kierrätyksestä.

Autoaan romuttavan kannattaa muistaa, että tuottajavastuu ei kata kuljetusta kierrätyspisteeseen, mikä saattaa olla romutusprosessin suurin kuluerä. Jos auto on ajokuntoinen, helpoin vaihtoehto voi olla hakea siirtolupa, jonka avulla auton voi ajaa itse kierrätyspisteeseen.

Siirtoluvan voi hankkia katsastusasemalta, Ajovarman palvelupisteestä tai Traficomin sähköisistä palveluista. Lupa on maksullinen ja sisältää autoon liimattavat siirtomerkit. Siirtolupa ja siihen kuuluva pakollinen siirtovakuutus (yksi päivä) maksavat yhteensä noin 35 euroa.