”Olen ollut enemmän hautajaisissa kuin iloisissa häissä tai ristiäisissä”, kuvaa Henna Leitamo-Ollikainen elämäänsä. Kuva: Marja SeppäläTulipalo vei yöunet mutta ei toivoa
Maito- ja nautatilallinen Henna Leitamo-Ollikainen jaksaa uskoa, että kaikki kääntyy vielä paremmaksi. Hän on hakenut itselleen terapiaa ja lapsilleen tukihenkilöt.TilaajalleHenna Leitamo-Ollikainen seisoo pienessä eteisessä kahden lapsensa kanssa ja pitelee heitä käsistä kiinni. On syyskuinen yö vuonna 2020.
Hetkeä aiemmin Henna on herännyt savun hajuun, pinkaissut ylös sängystä ja rientänyt herättämään nukkuvat lapset. Liekit lyövät kuumina talossa.
Henna on hädissään: on päästävä äkkiä ulos.
”Äiti, mihin me ollaan menossa?” Toinen lapsista kysyy.
Sitten puoliso, Aki Ollikainen ilmestyy heidän luokseen ja kysyy, mihin he ovat lähdössä.
Silloin savun haju katoaa, liekit sammuvat. Henna tajuaa, että tulipalo ei ole totta. Hän on nähnyt harhoja.
Henna kantaa joskus huonoa omaatuntoa siitä, että lapset eivät saa riittävästi hänen läsnäoloaan. Jos esimerkiksi lehmä tulee kipeäksi, Hennan on pakko soittaa eläinlääkäri ja olla navetassa. ”Täydellistä vanhempaa ei ole”, Henna toteaa. Kuva: Marja SeppäläNyt on kesäinen päivä Kouvolan Jaalassa vuonna 2025. Punatiilisessä, kaksikerroksisessa omakotitalossa on herätty tänään jo aamuneljältä. Henna on halunnut herätä navettaan aiemmin, sillä aamulla kävi lypsyrobotin huoltaja.
Henna haukottelee ja sanoo, että hänen hiuksensa ovat hieman sekaisin.
”Työn ja yksityiselämän yhteensovittaminen on varsinkin kesällä peltotöiden aikaan ihan kauheata härdelliä”, hän myöntää.
Viime yönä hän nukkui kuusi tuntia, mutta heräsi kahdesti. Tuntimäärä on hänelle paljon. Henna kärsii unettomuudesta ja yöllisistä aistiharhoista.
Uniongelmat johtuvat hänen mukaansa muutaman vuoden takaisesta traumasta. Lääkäri on diagnosoinut hänellä traumaperäisen stressihäiriön.
Leitamo-Ollikainen kertoo olevansa etuoikeutettu, kun saa tuottaa suomalaista maitoa ja lihaa. Hän pyörittää Metsä-Heikkilän maito- ja nautatilaa yhdessä aviopuolisonsa, isänsä ja siskonsa kanssa. Kuva: Marja SeppäläLeitamo-Ollikaisen trauma juontaa heinäkuun yöhön vuonna 2020. Hän ja aviomies Aki Ollikainen heräsivät siihen, kun naapuri tuli sanomaan, että heidän navettansa palaa.
Tulipalossa yrittäjäpariskunta ja samaan maatalousyhtymään kuuluva isä ja sisko menettivät 2000 neliön navetan ja noin 20 nautaa. Palon syttymisen syy jäi mysteeriksi.
Yrittäjillä oli kaksi vaihtoehtoa: lopettaa koko maatila tai rakentaa uusi navetta. He päättivät rakentaa uuden navetan. 150 lehmän pihatto oli suuri investointi yrittäjille.
”Huoltovarmuudesta pitää huolehtia”, Henna kertoo yhden syyn tilan jatkamiselle.
Leitamo-Ollikainen ei olisi myöskään halunnut vaihtaa muuhun työhön. Ensimmäisen kerran hän ruokki vasikoita kotitilallaan ollessaan 8-vuotias ja sai siitä taskurahaa äidiltään.
”Vaikka ajat ovat olleet haasteellisia, tykkään lehmistä. Lehmät eivät puhu paskaa. Ne ovat parhaimpia työkavereita”, Leitamo-Ollikainen vakuuttaa.
”Vaikka ajat ovat olleet haasteellisia, tykkään lehmistä. Lehmät eivät puhu paskaa.”
Henna uskoo, että maatalousyrittäjän työ vielä jossain vaiheessa helpottuu, kun tila automatisoituu ja kehittyy. ”Kova työ palkitaan jossain vaiheessa.” Kuva: Marja SeppäläLeitamo-Ollikainen on hakenut apua itselleen. Hän on juuri aloittanut EMDR-terapian, jossa psyykkisiä traumoja hoidetaan erilaisten silmänliikesarjojen avulla.
”Moni vaikenee siitä, että käy terapiassa, mutta se ei ole häpeä.”
Terapeutti on sanonut Hennalle, että ilman positiivista asennetta Henna olisi erittäin masentunut.
Leitamo-Ollikainen kuitenkin tiedostaa, että hänen pitäisi panostaa enemmän jaksamiseensa. Ensiksikin unta pitäisi saada. Ylipainoakin hän haluaisi pois, mutta siihen hänellä ei ole voimia niin kauan kuin on unettomuutta. Jaksamista hikiliikuntaan ei ole.
Henna Leitamo-Ollikainen iloitsee siitä, että lapset tulevat joskus auttamaan navetalle. Kuvassa Minnea auttamassa vasikoiden juotossa. Kuva: Marja SeppäläKun Henna kertoo arjestaan, voi helposti samastua kiireiseen ruuhkavuosiarkeen. Hän voisi olla kuin kuka tahansa kolmekymppinen äiti.
Aamunavetasta tultuaan Leitamo-Ollikainen keittää kahvit tilan kahdelle ulkopuoliselle työntekijälle ja omalle porukalle. Puolen päivään aikaan on toinen kahvihetki ja joskus lounas. Välissä on jälleen töitä tai lasten asioiden hoitoa, kuten verikokeisiin viemistä.
Leitamo-Ollikaisen mukaan esikoisella on todettu ADHD ja kuopuksella ADD.
Päivällisen perhe pyrkii syömään aina yhdessä. Omalta tilalta tulevat lihat ja jauhelihat, joista Henna valmistaa esimerkiksi kastikkeita, keittoa tai laatikoita. Hiljattain jääkaapista löytyi myös raparperipiirakkaa.
Lasten ruutuaika on venynyt kesällä päivässä viiteen tai kuuteen tuntiin. Äidistä se on liikaa. Kuvassa mukana Matias. Kuva: Marja SeppäläHenna harmittelee sitä, että kunnan sosiaalipalveluista heillä ei ole mahdollista saada perhetyöntekijää. Aikaisemmin perhetyöntekijä kävi auttamassa arjessa.
”Sosiaalitoimen mukaan vanhempien työ ei ole syy saada perhetyöntekijää. Sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että vähennä töitä tai lopeta työnteko. He eivät ymmärrä sitä, että olemme vasta investoineet uuteen navettaan”, Leitamo-Ollikainen sanoo.
Hän iloitsee kuitenkin siitä, että heillä on tukihenkilöt lapsille. Tukihenkilöt vievät lapsia esimerkiksi pelaamaan padelia tai elokuviin. Sellaisiin juttuihin, mihin äiti ei itse ehdi tai pysty.
”Saimme tukihenkilön lasten diagnoosien perusteella.”
”Sosiaalityöntekijä sanoi minulle, että vähennä töitä tai lopeta työnteko. He eivät ymmärrä sitä, että olemme vasta investoineet uuteen navettaan.”
”Olen todella tekevä ja aikaansaava, kun olen pirteä. Viime aikoina on saanut ponnistella”, Henna Leitamo-Ollikainen sanoo vierellään Minnea. Kuva: Marja SeppäläIltapäivällä väsymys iskee kuitenkin voimalla. Leitamo-Ollikainen jää makaamaan tai istumaan sohvalle ja selaamaan puhelintaan.
”Olen yleensä niin kuitti, että jään jumittamaan tunniksi tai pariksi. Pitää ihan potkia itseään liikkeelle, että jaksaa nousta ylös.”
Henna on huomannut, että lapset aistivat hänen väsymyksensä esimerkiksi äänensävystä.
”Lapset sanovat, että nyt äiti on liian väsynyt tai äidillä on liikaa töitä. Välillä tuntuu siltä, että lapset koittavat huolehtia minunkin jaksamisestani.”
Iltanavetasta hän pääsee vasta yhdeksän tai kymmenen maissa. Viimeisenä hän pesee lypsyrobotit ja katsoo, että lehmillä ja vasikoilla on kaikki hyvin.
”Jos en olisi niin väsynyt, olisin jo aiemmin valmis töistä.”
Puoliso Aki Ollikainen tekee tilalla peltotöitä. ”Vaikka on naimisissa, niin aika yksinäiseksi koen itseni, kun olemme molemmat koko ajan töissä”, Henna sanoo. Kuva: Marja SeppäläIltaisin Leitamo-Ollikainen sanoo lapsilleen, että rakastaa heitä ja toivottaa hyvät yöt.
Henna itse yrittää käydä levollisin mielin nukkumaan, ja nukahtaakin silmän räpäyksessä.
Keskiyöllä hän herää usein kuitenkin säikähtäneenä. Joskus lattia murenee alta tai ihmishahmo kävelee huoneessa. Kerran hän yritti paeta ikkunasta, minkä vuoksi tuuletussäleikkö meni palasiksi. Toisella kerralla hän löysi itsensä ulkoa alasti 30 asteenpakkasesta. Unissaan tietenkin.
”Hermosto ja alitajuntani käyvät ihan ylikierroksilla”.
Leitamo-Ollikainen pakenee uhkaa, jota ei enää ole. Usein se on tulipalo.
Aistiharhat voivat yleisellä tasolla johtua myös neurologisesta sairaudesta tai toiminnallisesta häiriöstä.
”Pitää ihan potkia itseään liikkeelle, että jaksaa nousta ylös.”
Perheeseen kuuluu neljä kissaa. Latz toi pyydystämänsä hiiren nähtäväksi perheelle. Kuva: Marja SeppäläEnsi vuonna Leitamo-Ollikainen täyttää 36 vuotta. Kun hänen äitinsä oli samanikäinen, hän kuoli liikenneonnettomuudessa. Hennan isä jäi hetkeksi yksin hoitamaan maitotilaa, Hennaa sekä hänen siskoaan.
Leitamo-Ollikainen pelkää, että hän itse kuolee 36-vuotiaana terveyden pettämisen vuoksi. Unettomuudesta on seurannut hänelle esimerkiksi rytmihäiriöitä.
Leitamo-Ollikaista lohduttaa terapeutin lause: historia ei usein toista itseään.
Kuolemanpelosta huolimatta Henna jaksaa uskoa, että asiat järjestyvät. Pakko niiden on ainakin paremmaksi muuttua.
Vuonna 2021 valmistui uusi lypsylehmänavetta. Nyt eläinmäärä on kolminkertaistunut. Kuvassa Henna ja hänen lapsensa Minnea ja Matias. Kuva: Marja SeppäläPieniä pilkahduksia on jo nyt. Maitotuotokset ovat nousseet, mikä tuo turvaa omaan ja maatalousyhtymän talouteen.
Lapset kasvavat ja itsenäistyvät. He osaavat esimerkiksi jo laittaa itselleen jotain helppoa ruokaa, tyhjentää ja täydentää tiskikonetta. Eniten Henna iloitsee kuitenkin siitä, että lapset osaavat kertoa hienosti tunteistaan ja ajatuksistaan.
”Omalla tavallaan lapset kannattelevat ja antavat voimia.”
Unettomuudesta johtuva väsymys hidastaa Leitamo-Ollikaisen toimintaa arjessa. Kuva: Marja SeppäläHenna Leitamo-Ollikainen
Maito- ja lihakarjatilallinen. Tilalla on lypsäviä lehmiä 151, nuorkarjaa ja lihakarjaa noin 200. Peltoviljelyksessä on reilut 300 hehtaaria.
Tilaa pyörittävässä maatalousyhtymässä on Henna Leitamo-Ollikaisen ja puoliso Aki Ollikaisen lisäksi Hennan isä Timo Leitamo ja sisko Sini Leitamo.
Kahden lapsen äiti. Esikoinen on syntynyt vuonna 2011 ja kuopus 2013.
Uusperheeseen kuuluu myös puoliso ja hänen kaksi lastaan.
Asuu Kouvolan Jaalassa. Syntynyt vuonna 1990 Kuusankoskella.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
