Tulipalo tuhosi Raappanan hiehonavetan mutta ei uskoa tulevaan – ”Heti totesin, että uusi navetta rakennetaan”

Joku kolkuttaa kiivaasti ovella, ihmetteli Olli Lehtikangas. Hän oli suihkussa ehtiäkseen parturiin. Kolkutus ei loppunut, joten Lehtikangas sulki suihkun. Kuului omituista rätinää.

Hän puki päälleen ja meni ovelle. Naapuri seisoi kynnyksellä: ”Teidän navettanne palaa.”

Toinen naapuri oli ehtinyt soittaa hätäkeskukseen. Lehtikangaskin keskusteli hetken hätäkeskuksen kanssa. Sitten hän soitti puolisolleen Marjatta Alaraappanalle, joka oli lypsykarjanavetassa pesemässä lypsyrobotteja.

”Tulin ulos. Musta pilvi näkyi taivaalla. Ajattelin, että nyt meni kaikki”, Alaraappana kertoo.

Luminen piha on nyt tyhjä paikalta, josta tuli tuhosi navetan 16. tammikuuta 2024.  Kuva: Timo Heikkala

Tuosta aamupäivästä tulee tammikuun 16. päivänä kuluneeksi vuosi. Silloin Tyrnävällä sijaitsevan Raappanan tilan hiehonavetta paloi kivijalkaa myöten, kaikki rakennuksessa olleet 67 nautaa kuolivat.

Vasikat ja lypsylehmät säästyivät liekeiltä kauempana sijaitsevissa navetoissaan.

Onnettomuuspaikalle tullut naapuri oli kiertänyt palavan rakennuksen ja todennut, ettei sisältä kuulunut ääniä. Myöhemmin eläinlääkäri totesi, että hiehot kuolivat häkämyrkytykseen.

Koska eläinten auttamiseksi ei voitu tehdä mitään, piti voimat suunnata arvokkaiden koneiden pelastamiseen.

Hiehonavetta koostui kahdesta rakennuksesta, joista toisen päässä oli lato. Sieltä piti nopeasti saada ajettua ulos ainakin apevaunu, Lehtikangas kertoo ajatelleensa.

Palokunta sai kuin saikin apevaunun ulos, samoin traktorin, jonka katto tosin ehti sulaa pahoin.

Tämän tulipalon pahoin vauritoittaman konesuojan raivaamisessa Jelppi-ryhmä auttoi, muistelevat Urpo Heikkinen (vas.) Marjatta Alarappaana ja Olli Lehtikangas.  Kuva: Timo Heikkala

Palosta seuraavana päivänä Lehtikangas sai puhelun. Soittaja oli Urpo Heikkinen. Hän kysyi, tarvittaisiinko Raappanan tilalla apua ja kertoi, että Jelppi-ryhmäläiset olisivat valmiita tulemaan.

Heikkinen on vanha tuttu, mutta Jelppi-ryhmästä emme olleet aikaisemmin kuulleet, Lehtikangas ja Alaraappana kertovat.

Vapaaehtoisista koostuvat Jelppi-ryhmät ovat osa Maaseudun tukihenkilöverkon toimintaa. Ne tarjoavat lyhytkestoista käytännön apua maatalousyrittäjille ja maaseudulla asuville lapsiperheille.

Robottipihaton lehmät säästyivät liekeiltä, koska niiden navetta sijaitsee toisaalla pihapiirissä, Marjatta Alaraappana ja Olli Lehtikangas kertovat.  Kuva: Timo Heikkala

Apu otettiin Raappanan tilalla mielihyvin vastaan. Pahoin palanut lato piti saada nopeasti siivottua, jotta koneet saataisiin takaisin suojaan.

”Minä perustin Whatsapp-ryhmän ja kysyin, ketkä pääsisivät tulemaan”, Heikkinen kertoi. Nopeasti koossa oli yhdeksän hengen ryhmä.

Kaikki Jelppi-ryhmään kuuluvat ovat käyneet lyhyen koulutuksen. Lisäksi heistä valtaosa on kytköksissä maaseudun ja maatilojen elämään. Niinpä esimerkiksi Raappanan tilalla heitä ei tarvinnut raivaustöissä neuvoa.

Riitti kun näytti, mistä löytyy puutavaraa ja pressuja, Lehtikangas kiittelee. Työkalutkin ryhmällä oli mukana, koska tilan omat tuhoutuivat palossa.

Onneksi tuuli kääntyi niin, ettei tulipalo levinnut navetasta vain muutaman metrin päässä sijaitsevaan päärakennukseen, Marjatta Alaraappana, Olli Lehtikangas ja Urpo Heikkinen (vas.) muistelevat.  Kuva: Timo Heikkala

Jelppi-toimintaan kuuluu, että auttamaan lähtevälle ryhmälle määrätään vetäjä. Hänen tehtäviinsä kuuluu soittaa apua saaneille jonkin ajan kuluttua ryhmän käynnistä ja kysyä kuulumisia.

Heikkinen veti Raappanassa raivannutta porukkaa, joten soitto tuli häneltä. Puhelu oli hyvä lisä siihen käytännön apuun, mitä saimme, Lehtikangas ja Alaraappana toteavat.

Heikkinen ja Raappanan tuottajapari korostavat, että apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan matalalla kynnyksellä ennen kuin ongelmat kasaantuvat.

Avun pyytäminen ei ole heikkoutta tai merkki epäonnistumisesta. Ja joskus avuksi riittää, että yksinkertaisesti vain kysyy, mitä kuuluu.

Jelppi-ryhmän lisäksi monet muutkin tarjosivat apuaan ja kysyivät kuulumisia, tuottajapari kertoo. Yhteydenottoja he muistelevat lämpimästi, sillä tulipaloviikko oli hyvin raskas. Navetta paloi tiistaina ja perjantaina oli Alaraappanan isän hautajaiset.

Olli Lehtikangas (vas.), Urpo Heikkinen ja Marjatta Alaraappana uuden navetan työmaalla, joka oli viime joulukuun puolivälissä loppusuoralla.  Kuva: Timo Heikkala

Navetan rauniot saatiin raivattu lopullisesti toukokuussa. Raivaustöitä ei voitu aloittaa heti tuhon jälkeen, jotta poliisi ja vakuutusyhtiö saivat tarkastuksensa ja tutkimuksensa tehtyä. Syttymissyyksi todettiin vika polttoainekäyttöisessä lisälämmittimessä.

Lehtikangas ja Alaraappana kertovat, että niin vakuutusyhtiö, uuden navetan lupia käsitelleet viranomaiset kuin pankki ovat kaikki toimineet moitteetta.

Tulipalo ei unohdu koskaan, mutta tuottajapariin uskoa tulevaisuuteen se ei vienyt.

”Heti silloin tiistai-iltana totesin, että uusi navetta rakennetaan”, Alarappaana kertoo.

Uuden pihaton suunnitteleminen onkin ollut paras keino selvitä tulipalosta, Lehtikangas jatkaa. Uusi navetta saa asukkaansa vuodenvaihteen tienoilla. Paikkoja siellä on 110, ja katon alle tulevat yli puolivuotiaat vasikat, hiehot sekä umpilehmät.

Jokainen Raappanan tilalla syntyvä vasikka on jo itsessään uuden alku.  Kuva: Timo Heikkala

Youtube-video Jelppi-ryhmän toiminnasta.