

Joku kolkuttaa kiivaasti ovella, ihmetteli Olli Lehtikangas. Hän oli suihkussa ehtiäkseen parturiin. Kolkutus ei loppunut, joten Lehtikangas sulki suihkun. Kuului omituista rätinää.
Hän puki päälleen ja meni ovelle. Naapuri seisoi kynnyksellä: ”Teidän navettanne palaa.”
Toinen naapuri oli ehtinyt soittaa hätäkeskukseen. Lehtikangaskin keskusteli hetken hätäkeskuksen kanssa. Sitten hän soitti puolisolleen Marjatta Alaraappanalle, joka oli lypsykarjanavetassa pesemässä lypsyrobotteja.
”Tulin ulos. Musta pilvi näkyi taivaalla. Ajattelin, että nyt meni kaikki”, Alaraappana kertoo.

Tuosta aamupäivästä tulee tammikuun 16. päivänä kuluneeksi vuosi. Silloin Tyrnävällä sijaitsevan Raappanan tilan hiehonavetta paloi kivijalkaa myöten, kaikki rakennuksessa olleet 67 nautaa kuolivat.
Vasikat ja lypsylehmät säästyivät liekeiltä kauempana sijaitsevissa navetoissaan.
”Tulin ulos. Musta pilvi näkyi taivaalla. Ajattelin, että nyt meni kaikki.” Marjatta Alaraappana
Onnettomuuspaikalle tullut naapuri oli kiertänyt palavan rakennuksen ja todennut, ettei sisältä kuulunut ääniä. Myöhemmin eläinlääkäri totesi, että hiehot kuolivat häkämyrkytykseen.
Koska eläinten auttamiseksi ei voitu tehdä mitään, piti voimat suunnata arvokkaiden koneiden pelastamiseen.
Hiehonavetta koostui kahdesta rakennuksesta, joista toisen päässä oli lato. Sieltä piti nopeasti saada ajettua ulos ainakin apevaunu, Lehtikangas kertoo ajatelleensa.
Palokunta sai kuin saikin apevaunun ulos, samoin traktorin, jonka katto tosin ehti sulaa pahoin.

Palosta seuraavana päivänä Lehtikangas sai puhelun. Soittaja oli Urpo Heikkinen. Hän kysyi, tarvittaisiinko Raappanan tilalla apua ja kertoi, että Jelppi-ryhmäläiset olisivat valmiita tulemaan.
Heikkinen on vanha tuttu, mutta Jelppi-ryhmästä emme olleet aikaisemmin kuulleet, Lehtikangas ja Alaraappana kertovat.
Vapaaehtoisista koostuvat Jelppi-ryhmät ovat osa Maaseudun tukihenkilöverkon toimintaa. Ne tarjoavat lyhytkestoista käytännön apua maatalousyrittäjille ja maaseudulla asuville lapsiperheille.

Apu otettiin Raappanan tilalla mielihyvin vastaan. Pahoin palanut lato piti saada nopeasti siivottua, jotta koneet saataisiin takaisin suojaan.
”Minä perustin Whatsapp-ryhmän ja kysyin, ketkä pääsisivät tulemaan”, Heikkinen kertoi. Nopeasti koossa oli yhdeksän hengen ryhmä.
Kaikki Jelppi-ryhmään kuuluvat ovat käyneet lyhyen koulutuksen. Lisäksi heistä valtaosa on kytköksissä maaseudun ja maatilojen elämään. Niinpä esimerkiksi Raappanan tilalla heitä ei tarvinnut raivaustöissä neuvoa.
Riitti kun näytti, mistä löytyy puutavaraa ja pressuja, Lehtikangas kiittelee. Työkalutkin ryhmällä oli mukana, koska tilan omat tuhoutuivat palossa.

Jelppi-toimintaan kuuluu, että auttamaan lähtevälle ryhmälle määrätään vetäjä. Hänen tehtäviinsä kuuluu soittaa apua saaneille jonkin ajan kuluttua ryhmän käynnistä ja kysyä kuulumisia.
Heikkinen veti Raappanassa raivannutta porukkaa, joten soitto tuli häneltä. Puhelu oli hyvä lisä siihen käytännön apuun, mitä saimme, Lehtikangas ja Alaraappana toteavat.
Heikkinen ja Raappanan tuottajapari korostavat, että apua kannattaa pyytää ja ottaa vastaan matalalla kynnyksellä ennen kuin ongelmat kasaantuvat.
Avun pyytäminen ei ole heikkoutta tai merkki epäonnistumisesta. Ja joskus avuksi riittää, että yksinkertaisesti vain kysyy, mitä kuuluu.
Jelppi-ryhmän lisäksi monet muutkin tarjosivat apuaan ja kysyivät kuulumisia, tuottajapari kertoo. Yhteydenottoja he muistelevat lämpimästi, sillä tulipaloviikko oli hyvin raskas. Navetta paloi tiistaina ja perjantaina oli Alaraappanan isän hautajaiset.

Navetan rauniot saatiin raivattu lopullisesti toukokuussa. Raivaustöitä ei voitu aloittaa heti tuhon jälkeen, jotta poliisi ja vakuutusyhtiö saivat tarkastuksensa ja tutkimuksensa tehtyä. Syttymissyyksi todettiin vika polttoainekäyttöisessä lisälämmittimessä.
Lehtikangas ja Alaraappana kertovat, että niin vakuutusyhtiö, uuden navetan lupia käsitelleet viranomaiset kuin pankki ovat kaikki toimineet moitteetta.
Tulipalo ei unohdu koskaan, mutta tuottajapariin uskoa tulevaisuuteen se ei vienyt.
”Heti silloin tiistai-iltana totesin, että uusi navetta rakennetaan”, Alarappaana kertoo.
Uuden pihaton suunnitteleminen onkin ollut paras keino selvitä tulipalosta, Lehtikangas jatkaa. Uusi navetta saa asukkaansa vuodenvaihteen tienoilla. Paikkoja siellä on 110, ja katon alle tulevat yli puolivuotiaat vasikat, hiehot sekä umpilehmät.
Youtube-video Jelppi-ryhmän toiminnasta.
Jelppi-ryhmään kuuluvat ovat maaseudun tukihenkilöitä.
Ryhmä tarjoaa apua yleensä 1–3 päivän ajan.
Avun kohderyhminä ovat maatalousyrittäjät ja maaseudulla asuvat lapsiperheet.
Tarjolla on
– apua arjen askareissa, kuten kodinhoidossa ja pihatöissä,
– apua maatilan töihin, ei lomitusta,
– henkistä tukea, kuuntelemista ja vierellä oloa,
– apua ammattiavun hakemisessa.
Tukihenkilöitä sitoo vaitiolovelvollisuus.
Avun tarvitsija voi itse ottaa yhteyttä alueensa Jelppi-vastaavaan tai tukihenkilöverkon suunnittelijaan. Jos otat yhteyttä toisen puolesta, sinulla on oltava lupa yhteydenottoon.
Alueelliset Jelppi-vastaavat:
Etelä-Savo, Pirkanmaa, Uusimaa: tukihenkilöverkon suunnittelija Mia Kalpa, p. 0400 789 481 tai tukihenkilo@mtlh.fi
Keski-Suomi: Outi Lahti p. 040 025 1383
Keski-Pohjanmaa: Liisa Koskela p. 050 512 0615
Pohjois-Karjala: Mari Puustinen p. 050 306 5832
Pohjois-Pohjanmaa: Sisko Korkala p. 040 553 9311
Pohjois-Savo: Sirpa Hokkanen p. 040 372 8754
Etelä-Pohjanmaa: Marja-Leena Perälä p. 045 857 7600
Satakunta: Terhi Mäntyvaara p. 045 223 8551
Lisää tietoa Jelppi-toiminnasta sekä Maaseudun tukihenkilöverkosta osoitteessa https://tukihenkilo.fi/