Navetta hiehoineen tuhoutui järkyttävässä tulipalossa, mutta Heli ja Vesa Parvinen eivät anna periksi: ajatus uudesta hieholasta virisi jo kipinävahdissa

Se syyskuinen aamu oli kuin suoraan painajaisesta.

Parikkalalaisen Vesa ja Heli Parvisen maitotilan hiehonavetta eläimineen oli tulessa, eikä sen pelastamiseksi ollut palon havaitsemisen aikaan enää mitään tehtävissä.

Ei, vaikka palokunta oli paikalla kymmenessä minuutissa, mikä maaseudun etäisyyksillä on harvinaisen pian. Rakennus paloi maan tasalle vieden mukanaan 73 eri-ikäistä jalostushiehoa.

Liekkien loimotus näkyi matkalla jo kaukaa, kun Heli Parvinen tyttärensä kanssa ajoi kohti neljän kilometrin päässä tilakeskuksesta sijaitsevaa navettaa. Vesa oli Helsingissä kokousmatkalla.

Perillä jalat menivät alta, niin musertava näky oli, Heli kertoo.

Palokunnan tehtäväksi jäi suojata entisen opetusmaatilan muut rakennukset tulelta, mikä onnistuikin hyvin. Myös lähimpänä sijainnut viljankuivaamo säästyi.

Jo palopäivän iltana kipinävahdissa tuottajien sisu nousi ja sen mukana virisi ajatus uudesta hieholasta.

”Kun kerran tällainen vastoinkäyminen piti kokea, niin tästäkin noustaan”, Heli Parvinen sanoo.

”Syvällä on käyty. Suunta on nyt vain ylöspäin.”

Tilalla on kahden lypsyrobotin verran lypsäviä vuonna 2012 valmistuneessa pihatossa.

”Jos se olisi mennyt pois käytöstä, tilanne voisi olla erilainen. Nyt tuotannon alasajo ei ole meille vaihtoehto”, Vesa lisää.

Tilan vanhassa navetassa kasvatetaan vasikoita sekä muutamia liharoturisteytyksiä.  Kuva: Hanna Koikkalainen

Lupakuvat uutta rakennusta varten ovat jo tekeillä. Niiden jälkeen alkaa luvitus ja rakentamaan päästään toivottavasti keväällä. Lopullista korvaussopimusta vakuutusyhtiöltä ei vielä haastatteluhetkellä ole, mutta käytettävissä oleva summa on suunnilleen selvillä, Parviset kertovat.

Kyse on korvaussopimuksesta, sillä uusi hiehola ei tule olemaan täysin samanlainen kuin edellinen. Piirustuksissa muodostuu yksinkertainen rakennus, joka toimii vain hieholana.

Palanut navetta oli yli 40 vuotta sitten valmistunut entinen koulutilan navetta, jossa oli erilliset siivet muun muassa sikalalle ja sosiaalitiloille. Parviset olivat remontoineet rakennusta vuonna 2007.

”Muoto ei ollut järkevä, eikä sellaista saisi nykyisillä paloturvallisuusmääräyksillä rakentaakaan”, Vesa sanoo.

Pisimpään uusien suunnitelmien edistämistä on viivyttänyt poliisin lausunto, jonka saaminen vei lähes kaksi kuukautta. Sitä ole toimitettu tilalle vieläkään, vaikka vakuutusyhtiö on sen jo saanut.

Päätöstä tarvitaan etenkin ely-keskukseen sen perustelemiseksi, mihin katosivat 73 hiehoa, joille oli haettu eläinten hyvinvointitukea.

”Ensin riittää force majoure -ilmoitus, mutta sen lisäksi tarvitaan virallinen päätös”, Vesa Parvinen kertoo.

Vakuutusyhtiön kanssa asiat ovat sujuneet jouhevasti. Raunioiden purku korvattiin ja paikallinen eläinlääkäri järjesti nopeasti luvan, jolla menehtyneet hiehot saatiin haudata muutaman päivän kuluessa.

Uutta hieholaa suunnitellaan palaneen paikalle. Perusteita joidenkin ihmettelemälle ratkaisulle on useita.

”Tilakeskus on jo lähes täyteen rakennettu ja lypsykarjapihaton lähellä halutaan säilyttää tilaa laidunnukseen. Naapurista voisi ehkä ostaa lisämaata, mutta sitä koskisi metsäkatoasetus. Omien maiden kauempaan laitaan taas pitäisi rakentaa lisäksi kaikki infra tiestä lähtien”, Vesa Parvinen luettelee.

Entisen hieholan paikalla lantala, lieteallas sekä sähkö- ja vesiliittymät ovat jo valmiina.

Palossa tila menetti rakennuksen ja rehujen lisäksi kahden vuoden uudistushiehot.

”Jäätävän hyväsukuisia, hienoja, hyvien lehmien lupaavia tyttäriä. Tietysti se harmittaa aivan hirveästi. Mutta mitään tälle ei voi, ja uusia syntyy koko ajan”, Heli Parvinen sanoo.

Tila hankkii nyt tarvitsemansa hiehot aivan poikimisen kynnyksellä ja vasikat kasvatetaan vanhassa navetassa tilakeskuksessa. Siellä oli aiemmin kasvamassa muutamia liharoturisteytyshiehoja, jotka pantiin tilanteen vuoksi ketjussa eteenpäin.

Palon syttymissyystä ei ole saatu varmuutta. Vahva epäilys on, että tuli sai alkunsa runsaan sadan kuivaheinästä tehdyn pyöröpaalin kasasta. Vastaavia tapauksia sattui viime syksynä Suomessa useampi.

”Sopivissa olosuhteissa vain 70 asteen lämpötila riittää leimahtamiseen. Sellaista syttymistä ei osannut pelätä millään tavalla”, Vesa Parvinen sanoo.

Erikoinen palosyy helpottaa tuottajien itsesyytöksiä.

”Tämä tapahtui täysin meistä riippumatta. Jos olisi ollut vaikka joku viallinen sähkölaite tiedossa, itseään syyttäisi ihan eri tavalla”, Vesa toteaa.

Heli ja Vesa Parvinen ovat pitäneet tilaa yhdessä pian 30 vuotta.  Kuva: Hanna Koikkalainen

Pariskunta on selvinnyt kriisistä toistensa sekä läheisten tuella.

”Olemme olleet yhdessä ja tehneet tätä työtä jo 30 vuotta. Kyllä me tästäkin selvitään”, Heli Parvinen vakuuttaa.

Se on heidän viestinsä muillekin vastoinkäymisiä kohtaaville tuottajille.

”Kaikesta selviää. Tärkeintä on puhuminen ja se, että läheiset jaksavat kysyä, mitä kuuluu. Puhu, puhu, puhu”, Heli Parvinen neuvoo.

Hän kiittää myös Etelä-Karjalan hyvinvointialuetta, jonka järjestämät kriisityöntekijät tulivat heti paloaamuna paikalle, ja ottivat tilanteen tosissaan.

”Soittivat vielä jälkeenpäinkin monta kertaa ja kysyivät, miten menee. Myös palokuntien arvostus nousi entisestään.”