

Hometta rakennuksessa pelkää jokainen, mutta tänä keväänä niitä on nähnyt luultavasti jokainen omakotiasukas ja mökkiläinen rakennuksen ulkopinnoilla – ja luultavasti aiempia keväitä enemmän.
Paniikkiin ei silti ole aihetta.
Homepilkut huomaa helpoiten rakennuksen tai vaikkapa aidan valkoisessa maalipinnassa. Yhtä lailla sitä on myös kivi-, tiili- ja betonipinnoissa ja vaikkapa ränneissä, jos tarkasti katsoo.
”Mustapilkkuhome on selvästi lisääntynyt. Syynä ovat lauhat talvet varsinkin Etelä-Suomessa”, sanoo tekninen päällikkö Petri Sirviö Teknokselta.
Mies lisää, että myös hänen oman mökkinsä yksi sivu on aivan täynnä homepilkkuja. Tuo puoli on varjoisessa paikassa lähellä kasvustoa, kun taas aurinkoisilla sivuilla samanlaista ongelmaa ei ole.
Tämä on normaalia, sillä aurinkoisella pinnalla home viihtyy huonommin.
Homeet ‒ myös ne ongelmia asuntojen rakenteissa aiheuttavat ‒ kuuluvat luontoon siinä kuin kaikki muukin elollinen.
Homeitiöt siirtyvät paikasta toiseen ilmavirtausten mukana ja selviävät vaikeissakin oloissa vuosikausia.
Pitoisuudet vaihtelevat vuodenajan, ilmavirtausten, kasvuajankohdan ja ilmankosteuden mukaan. Runsaasti homeitiöitä on ulkoilmassa keväällä ja syksyllä.
Nämä vaatimattomat eliöt eivät turhaan nirsoile kasvupaikan osalta, kunhan laskeutumispaikalla on kosteutta ja likaa.
Ulkoseinällä on usein molempia, joten pinta on otollinen mikrobien ja homesienten kasvulle.
Homesienet kasvavat, kun ilman suhteellinen kosteus lähellä ulkoseinää on viikkoja tai kuukausia yli 75 prosenttia ja lämpöä 5‒50 astetta.
Otollisissa oloissa, kun suhteellinen kosteus on yli 95 prosenttia ja lämpötila 20‒40 astetta, homeet voivat kasvaa silmin havaittaviksi muutamassa päivässä.
Toisaalta alle viidessä asteessa kasvu heikkenee ja pakkasilla loppuu kokonaan.
Suotuisissa oloissa pintahome voi muodostua silmin nähtäväksi jo muutamassa päivässä.
Sisätiloissa ja rakenteissa homeet voivat aiheuttaa terveysriskin, mutta rakennusten ulkopinnassa terveyshaittaa ei ole, eivätkä rakenteetkaan ole vaarassa.
Haitta on pääasiassa esteettinen ja helposti hoidettavissa.
”Pintahome lähtee pesemällä homepesuaineella. Se vaatii hiukan hankaamista, sillä muuten mustapilkkuhome jättää helposti pintaan mustaa jälkeä”, sanoo Sirviö.
Pesuainetta kannattaa aina käyttää, jos hometta on pinnalla.
”Homepesuaine on hyvä vaihtoehto. Sen annetaan vaikuttaa hetki ja pestään pois. Erikseen voi käyttää myös homeenestoainetta, mutta sen kesto on rajallinen, muutamia vuosia.”
Painepesurilla home lähtee varmasti, mutta sen kanssa on syytä suureen varovaisuuteen.
”Jos sitä käyttää, ehdottomasti leveä suutin ja maltillisesti painetta”, neuvoo Sirviö.
Liiallisella teholla voi tuhota puun pintaa ja etenkin kastella rakenteita. Jos vesi löytää tiensä ulkolaudoituksen välistä vaikkapa eristeisiin, homeella on pian muutakin kasvupaikkaa kuin ulkolaudoitus.
Maaleissa on mukana homeen- ja levänestoaineita, mutta niiden pitoisuuksia rajoittavat tiukat EU-pykälät sekä kansalliset ympäristö- ja terveyssäädökset. Ne eivät siis estä homeen muodostumista, mutta osaltaan toki hidastavat.
Alkydi- ja öljymaalit mielletään usein paremmin puuta suojaaviksi, mutta niihin pintahome tarttuu jostain syystä helpommin kuin vedellä laimennettaviin akrylaattimaaleihin.
Sävytettävät puunsuojat ovat nekin hyviä vaihtoehtoja ja pitävät vaikkapa hirren siistinä.
Ekohenkistä äärilaitaa edustavat keittomaalit, joista kaikki tuntevat punamullan. Se ei tee puun pintaan suojaavaa kalvoa maalien tavoin, mutta silläkin on todettu puuta suojaavia ominaisuuksia.
Maalaamaan on varauduttava melko usein.
Suuresti arvostettu perinnerakennuksen asiantuntija Panu Kaila kehottaa Talotohtorin kirjassa vetämään uutta keittomaalia homepilkkujen päälle ‒ ainakin, jos kyseessä on jokin muu kuin valkoinen öljymaali.
Sirviö neuvoo kuitenkin aina puhdistamaan maalattavan pinnan perusteellisesti.
”Lian päälle ei saa maalata. Home ei jatka kasvuaan uudessa maalipinnassa, kun ennen maalausta levittää homepesuainetta pintaan, antaa sen vaikuttaa noin 20 minuuttia ja huuhtelee.”