Muistisairaiden etsintätehtävät suhteessa muihin etsintöihin ovat lisääntyneet valtakunnallisesti viime vuosina. Eri vuosien etsintämäärissä on vaihtelua. Asiasta kertoo Punaisen Ristin Savo-Karjalan piirin valmiuspäällikkö Mika Korppinen.
Vuonna 2024 Vapaaehtoisten pelastuspalvelulla Vapepalla oli yhteensä etsintätehtäviä 215. Vuonna 2024 etsintöjä oli 253. Tilastosta ei ilmene kuitenkaan erikseen ikääntyneiden ihmisten etsintämääriä.
Vapepan jäsenjärjestöjen vapaaehtoiset avustavat viranomaisia onnettomuuksia ja kriisitilanteissa, kuten kadonneiden etsinnöissä.
Muistisairaiden katoamisissa on tosin alueellista vaihtelua. Esimerkiksi Pohjois-Savossa ja Pohjois-Karjalassa etsintätehtävien määrä on laskenut viime vuosina.
”Selkeää syytä tähän ei ole, mutta arvelisin, että ihmisillä on aiempaa enemmän 112-sovelluksia puhelimissaan ja viranomaiset käyttävät enemmän tekniikkaa apunaan.”
112-sovelluksesta soittaessa hätäkeskuspäivystäjä saa tarkan tiedon soittajan sijaintipaikasta, mikä nopeuttaa avun saamista.
Muistisairaiden etsinnöissä on mukana yleensä noin 20–50 vapaaehtoista Vapepalta. Joskus etsijöitä on enemmänkin. Esimerkiksi Lintulan luostarin nunnaa oli etsimässä yli 100 ihmistä.
Muistisairaan löytämisestä tekee hankalan se, että hän pyrkii usein piiloutumaan. Muistisairas saattaa pelätä etsijöitä eikä hän vastaa omalla nimellä kutsuttaessa.
”Siksi koulutetut etsijäkoirat ovat lyömättömiä etenkin muistisairaiden etsinnässä. Ne voivat löytää ihmisen luokse hajun perusteella, vaikka ihminen ei haluaisi tulla löydetyksi.”
Koira voi löytää ihmisen, vaikka tämä ei haluaisi tulla löydetyksi.
Vapepan vapaaehtoisen pelastuskoiraohjaajan Suvi Launosen mukaan muistisairaiden etsinnät etenkin taajamassa ovat lisääntyneet.
”Muistisairaiden etsintöjä on kaikkina vuoden aikoina – mutta etenkin loppukesästä ja syksyllä, kun ihmiset ovat marjassa ja sienessä.”
Muistiliiton neuvontakoordinaattori Mailis Heiskanen tunnistaa ilmiön muistisairaiden lisääntyneistä kotoa eksymisistä.
Tämä johtuu osittain siitä, että yhä pidemmälle edenneessä muistisairauden vaiheessa tavoitteena on hoitaa kotona. Tilanteeseen myönnettävät palvelut eivät enää riitä takaamaan inhimillistä ja turvallista elämää.
”Muistisairauden edetessä vuorokausirytmi voi muuttua oleellisesti. Se tarkoittaa sitä, että he lähtevät vaikka illalla hoitamaan pankkiasioita tai hakemaan lapsia päivähoidosta. Muistisairaat elävät menneitä aikoja, jotka ovat tuoneet merkityksellisyyttä elämään aiemmin.”
Heiskanen tietää tapauksia, joissa jopa useaan kertaa eksynyt muistisairas on palautettu kotiin puuttumatta siihen. Hänestä tilanne on signaali, joka vaatii puuttumista.
”Siksi on tärkeää, että läheinen tulee mukaan lääkärin vastaanotolle, jotta hän voi kertoa havaintojaan muistisairaan tilanteesta.”