Romanttinen uikku tuo kumppanilleen kosiolahjoja ja tanssii herkästi veden päällä

Mustakurkku-uikku näyttää niin koristeelliselta ja eksoottiselta, että sen luulisi olevan pikemminkin ihmisen tuoma vieraslaji tai tarhakarkulainen kuin Pohjolan luonnonvarainen asukki.

Laji onkin melko harvinainen, mutta siihen kiinnittää huomiota aina, kun sen näkee. Siitä huolimatta, että se on vain pienimmän sorsalintumme tavin kokoinen.

Keväällä mustakurkku-uikut pitävät näyttäviä soidinmenoja, joissa puolisot asettuvat romanttisen näköisesti toisiaan vasten ja ikään kuin tanssivat veden päällä.

Soitimen lomassa pariskunta sukeltelee vesikasvien osia. Kihlajaislahjan virkaa toimittaa risu tai vaikkapa levänräyhkäle. Rouhea kiljunta säestää soidintanssia, johon kuuluu myös sukeltelua toisen ympärillä.

Eipä aikaakaan, kun uikut pääsevät itse asiaan. Välillä pari rakentaa pesäänsä, kelluvaa kaislalauttaa. Naaras asettuu halukkaan näköisesti makuulle, ja kun koiras nousee sen selkään paritellakseen, pään musta höyhennys keltaisine kruunuineen pullistuu, ja koiras päästää kiihkeää vikinää. Vesi pärskyy.

Mustakurkku-uikun otsa, päälaki, kurkku ja posket ovat mustat. Pään sivuilla on oranssinpunaisia, viuhkamaisesti sojottavia höyheniä.

Toisin kuin lähisukulaisellaan silkkiuikulla, mustakurkku-uikulla töyhtö on melko vaatimaton, ainakin suhteutettuna linnun muuhun koristeellisuuteen.

Pään sivuilla sojottaa viuhkamaisesti näyttäviä, oranssinpunaisia höyheniä. Kuva: Juho Rahkonen

Kiihkeän kevään jälkeen uikuilla koittaa seesteinen perhearki.

Uikuilla on kelluvat pesälautat. Poikaset kapuavat emonsa selkään. Kun kaikki ovat kyydissä, linnut kohottavat hieman siipiään estääkseen poikasia putoamasta, ja lähtevät lipumaan pitkin vesistöä. Uikkuemot ruokkivat jälkikasvuaan kääntämällä päänsä taaksepäin ja ojentamalla niille herkkupaloja nokallaan.

Uikkuemot ojentavat poikasilleen myös höyheniä, joita aikuiset linnut poimivat vedenpinnalta tai nyppivät rinnastaan. Höyhenet muodostavat ruuansulatuselimistöön pienen tulpan. Se estää kalanruotoja ja kovia äyriäisten osia pääsemästä suoleen, jossa ne voisivat vahingoittaa arkoja kudoksia.

Aikuisetkin uikut syövät höyheniä mainitusta syystä, mutta erityisen tärkeää se on pienille poikasille.

Kuten useilla muillakin vesilinnuilla, uikuilla vatsapuoli on vaalea. Se auttaa ravinnon hankinnassa sameissa vesissä, sillä vaalea höyhenys heijastaa valoa.

Kenties silmiinpistävin piirre uikuilla on se, että niiden jalat sijaitsevat aivan ruumiin takaosassa. Ne ovatkin kömpelöitä maalla, mutta vedessä kotonaan.

Myös aikuiset mustakurkku-uikut syövät höyheniä. Kuva: Juho Rahkonen