Tiina Sarkkinen kertoo ahmojen olevan aina iloisia päästyään yhteen tiineyseristyksen jälkeen. Julia kuvassa ylempänä ja Matti alempana. Kuva: Timo Ahopelto
Minkälaisia ahmat ovat luonteeltaan? Tätä virhettä eläintenhoitaja ei tee enää uudestaan
Ähtärin ahmapariskunnalle tulee kohta kymmenen vuotta täyteen, eikä pentuja ole vieläkään siunaantunut.Tilaajalle
Yhdeksänvuotias Matti-ahma on saanut erikoisen lempinimen taipumuksestaan käyttää hampaitaan puiden tuhoamiseen. Kuva: Jenna HeinonenÄhtärin eläintarhan ahmapariskunta, Matti ja Julia, eivät ole saaneet pentuja, vaikka odotukset ovat olleet korkealla.
”Vuosia on toivottu, että tulisi pentuja, mutta näin ei ole käynyt. Matti ja Julia ovat jo yhdeksänvuotiaita, joten aikakin alkaa pikkuhiljaa käymään vähiin”, kertoo Ähtärin eläintarhan eläintenhoitaja Tiina Sarkkinen.
Ahmat elävät yleensä 12–15-vuotiaiksi. Kukaan ei tiedä, miksi lisääntyminen ei ole onnistunut Ähtärissä.
”Kyse voi olla monesta tekijästä. Ahmat ovat hyvin herkkiä tarhaoloissa, eikä suvunjatkaminen ole itsestäänselvyys. Pelkkä lentoliikenteen ääni voi häiritä naarasta, niin että sikiön kehitys keskeytyy. Emo voi myös tappaa pentunsa, jos kokee ympäristönsä huonoksi”, Sarkkinen selittää.
Ähtärissä pitäisi kuitenkin olla hyvät puitteet lisääntymiselle, ja edellinen ahmapari sai useat pennut. Tarha on rauhaisa ja sinne on tehty emolle keinopesiä. Mahdollisena tiineysaikana joulukuusta maaliskuuhun pariskunta erotetaan toisistaan, jotta emo saa olla kaikessa rauhassa. Pesän lähelle ei mennä, ja kaikki huoltoliikenne suljetaan.
Ähtärin ahmat ovat todistetusti paritelleetkin. Mistään kynttiläillallisista ei ole kyse, vaan lemmenleikit tapahtuvat alle minuuteissa.
”Hoitaja ei kauhean usein pääse itse näkemään parittelua, mutta kyllä sitä on ollut.”
Matti ja Julia ovat erilaisia persoonia, mutta pariskunta tulee tästä huolimatta hyvin toimeen.
Matti on temperamenttisempi ja voi joskus ärhennellä Julialle halutessaan omia itselleen lihapalan.
Matti on saanut lempinimen Majava. Nimi syntyi urosahman tavasta käyttää purukalustoaan virikkeeksi ja näkösuojaksi tuotuihin puihin. Nykyisin Matin tuhoamisvimma on jo vähän laantunut.
”Puruvoimaa on valtavasti. Siksi ahmaa kutsutaankin joskus pohjolan hyeenaksi.”
Julia on taas Mattia rauhallisempi ja pyrkii tekemään enemmän tuttavuutta tarhanhoitajien kanssa.
”Se tulee muutaman metrin päähän katsomaan, millä asioilla hoitaja on.”
Pariskunta ottaa joskus yhteen, mutta tämä on Sarkkisen mukaan enemmänkin leikkisää showpainia. Jos ahmat tappelisivat tosissaan, jälki olisi veristä.
”Puruvoimaa on valtavasti. Siksi ahmaa kutsutaankin joskus pohjolan hyeenaksi.”
Ahmat osaavat ottaa myös rennosti, ja on varsin yleistä nähdä niiden makaavan selällään verryttelemässä jäseniään. Kaivaminen on myös niille mieleistä puuhaa.
”Tarha on rakennettu kalliopohjalle, niin että ahmat eivät kaivuuinnoissaan vahingossakaan löydä itseään väärältä puolelta aitaa”, eläintenhoitaja sanoo.
Yksi ahmojen erikoisuus on niiden suuri mielenkiinto kaikkia vieraita esineitä kohtaan. Hoitajien ei kannata laskea työkaluja kädestään tarhassa, sillä niistä voi tulla hyvin pian ahmojen omaisuutta.
”Kerran piilotellessani ruokapaloja, jätin hetkeksi lihaämpärin maahan vahtimatta. Ajattelin, ettei haittaa vaikka joku ahmoista hakisi lihan suoraan ämpäristä, mutta nuori Niila-ahma kaatoikin lihapalat maahan ja juoksi matkoihinsa ämpäri suussaan.”
Kesäisin ahmat ottavat rennosti. Lämmin ilma vie voimia, loikoilu on hyvä tapa välttyä rasitukselta. Kuvassa Matti-ahma. Kuva: Jenna HeinonenYli 15 vuotta ahmojen kanssa työskennellyt Sarkkinen pitää Ähtärin nykyistä pariskuntaa sekä ahmaa ylipäänsä lajina mukavana hoitaa.
”Ikinä ei ollut läheltä piti -tilannetta tai aggression uhkaa, eikä tarhaan mennessä tarvitse pelätä. Ahmat ovat kohteliaita eläimiä. Ne varoittavat murinalla, jos haluavat etäisyyttä, mutta eivät mielellään turvaudu voimakeinoihin.”
”Lisäksi ne viihtyvät tarhaoloissa, koska eivät säiky juurikaan yleisöä ja ovat uteliaina helppoja virikkeellistää.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
