Syntymäpäivänä saaliiksi tullut 2,5-kiloinen järkäleruutana oli poikkeuksellinen näky. Kalan koko ei kuitenkaan ollut sen erikoisin ominaisuus. Kuva: Jussi VehkalaSain erikoisen mörkökalan, joka ei suostunut kuolemaan ‒ tutkijat paljastivat otuksen suomuista jotain uskomatonta
Toimittaja Jussi Vehkala otti selvää, miksi hänen saamansa erikoinen kala ei näyttänyt ulkoisesti kuolevan mihinkään.TilaajalleTässä jutussa esiintyvät kuvailut voivat yksityiskohtaisuudessaan järkyttää joitakin lukijoita, mutta ne ovat tapauksen todenmukaisen kuvaamisen kannalta tärkeitä.Monenlaisia ikimuistoisia kokemuksia on kertynyt vuosien varrella metsästys- ja kalastusreissuilta, mutta tämä kalajuttu on vailla vertaansa.
Pidin viime talven verkkoja lähijärvessä. Lähdin kokemaan pyydyksiä eräänä maaliskuisena aamuna. Samainen päivä sattui olemaan myös syntymäpäiväni.
Tuttuun tapaan tepastelin avannolle, ja aloin nostamaan verkkoa. Ensiksi vedestä tuli esiin lahna ja säynävä. Pidemmällä verkossa oli kiinni puolentoista kilon kuha.
Ei mikään Pietarin saalis, mutta olin silti jo tyytyväinen. Verkkoa oli jäljellä vielä vajaa kymmenen metriä. Ajattelin saaliin olleen tässä, sillä nykimistä ei enää tuntunut.
Aivan jatan loppumetreillä näin kuitenkin syvyyksistä nousevan tumman ja leveän hahmon. Kala oli vain muutamasta verkon silmästä kiinni, kun kiskaisin sen jäälle.
Katselin tummaa mörköä, ja ihmettelin mistä oli kyse. Tämä ei voinut olla lahna tai pasuri. Senhän on oltava valtava ruutana!
Olin aikaisemmin saanut vain pieniä lampiruutanoita. Tämä yksilö ei ulkonäöltään juuri muistuttanut niitä.
Hämmästys oli suuri, kun erikoinen kala saatiin jäälle.
Kuvassa ruutana verrattuna muuhun päivän saaliiseen.Lopetin kalan asianmukaisesti eli kolkkasin papilla päähän ja verestin.
Lähdin kotiin, menin sisälle syömään ja jätin kalan ulos. Kun tulin takaisin, hirveä sätkiminen oli käynnissä muovipussissa. Olin hämilläni.
En siedä katsella minkään luontokappaleen kärsimystä, ja halusin pelata varman päälle. Hain koivuklapin ja annoin toistamiseen useamman lujan tällin ruutanalle päähän. Liike lakkasi toistaiseksi.
Vein saaliin autotalliin ja päätin käsitellä sen vasta illalla. Kylmässä kuollut kala voi olla suolet sisällään pidemmän aikaa ilman että se pääse pilaantumaan.
Päivän askareiden jälkeen palasin illalla takaisin ruutanan luokse, ja punnitsin otuksen. Vaaka ilmoitti painoksi kaksi ja puoli kiloa. Tämä on poikkeuksellisen suuri paino kyseiselle kalalajille.
Aloin selaamaan ennätyskalalautakunnan virallista rekisteriä. Vuonna 2015 Kuopiosta oli rekisterin mukaan saatu 2,04 kiloa painanut ruutana. Nyt tuli siis uusi Suomen ennätys, ehdin jo juhlia.
Harmikseni tämä kahden kilon kala Kuopiosta oli suurin vapavälinein saatu ruutana. Pyydyksillä on saatu isompiakin. Virallinen ennätys on vuonna 2018 Jalasjärveltä verkoilla saatu 2,99 kiloa painanut yksilö. Uudesta ennätyksestä jäätiin siis vielä jälkeen.
Ämpärin paino on taarattu pois ennen kalan punnitsemista. Kuva: Jussi Vehkala
Kalan ulkonäössä on jotain samanlaista kuin kultakalassa. Tämä ei ole sattumaa. Ruutana kuuluu samaan karppikalojen Carassius-sukuun kuin kultakala. Kuva: Jussi VehkalaAloin suolistamaan kalaa pöydällä. Kun painoin veitsen mahan läpi, hyppäsi kala käsistäni lattialle.
Varmuuden vuoksi painon veitsen suoraan kalan aivoihin.
Vaikka oli täysin varmaa, että kala oli kuollut, suolistaminen ja suomustaminen oli silti hankalaa. Kalan sätkyt vain jatkuivat.
Vaimoni ei lämmennyt ajatukselle, että seuraavana päivänä olisi vanhaa ruutanaa päivälliseksi. Äitini sattui olemaan juuri käymässä ja annoin kovan onnen kalan hänelle.
”Lihaksissa toimii hermoimpulssit vielä pitkään sen jälkeen, kun kala on kuollut. Ihan filekin voi ruveta nykimään.”
Kuolemattoman ruutanan sätkimiset eivät jääneet vielä tähänkään.
Äitini oli suolannut sekä maustanut suomustetun kalan ja laittanut tämän paistopussiin marinoitumaan jääkaappiin yöksi.
Keskellä yötä keittiöstä oli alkanut kuulua meteliä. Ruutana oli ruvennut hakkaamaan pyrstöllään ja rikkonut samassa rytäkässä paistopussin.
Suolaista ruutanalientä oli pitkin jääkaappia.
Siinä ei auttanut enää viivyttely, vaan ruutana päätyi heti aamusta uuniin. Pääsin minäkin erikoista kalaa myöhemmin maistamaan.
Ihan hyvän makuista, vaaleaa ja rasvatonta kalaa. Suussa kala ei sentään enää sätkinyt.
Odotin, että kala olisi maistunut mudalle, mutta sain yllättyä. Uuniruutana oli oikein hyvän makuinen. Kuva: Jussi VehkalaKala-asiantuntija ja emeritustutkija Ari Saura ei pidä tapausta tavattomana.
Vaikka kalan aivotoiminta lakkaa lopetuksen jälkeen, kaikki eläimen solut eivät kuole samanaikaisesti.
”Lihaksissa toimii hermoimpulssit vielä pitkään sen jälkeen, kun kala on kuollut. Ihan filekin voi ruveta nykimään”, Saura kertoo.
Tässä kohtaa on vielä hyvä muistuttaa, että kala lopetettiin täysin oikeaoppisesti.
Saura arvioi, että pitkään jatkuneisiin lihasreflekseihin on useampi syy. Merkittävimpänä niistä on se, että kyseessä oli juuri ruutana.
”Riippuu paljon kalalajista, kuinka kauan lihakset pysyvät aktiivisena. Särkikaloilla lihasten kuolemiseen menee tyypillisesti enemmän aikaa. Minullakin on lahna vaihtanut kylkeä uunissa. Ruutana on vielä ihan oma lukunsa.”
Ruutana on kotimaisista kalalajeista sitkein.
”Isossa kalassa lihasmassaa on enemmän ja autolyysi eli solujen hajoaminen kestää kauemmin.”
Se voi elää talvikuukaudet lähes ilman happea. Kala pystyy muuttamaan sen elimistöön hapettomissa oloissa kertyvää haitallista maitohappoa etanoliksi, joka taas poistuu kidusten kautta veteen.
Huonossa hapessa olevan ruutanan veressä virtaa alkoholia. Kyseessä on varsinainen kännikala.
Pienissä vesissä ruutanat ovat tyypillisesti vain viiden sentin mittaisia ja kitukasvuisia. Näitä kutsutaan lampiruutanoiksi. Kuva: Kari Salonen
Ruutanat pystyvät selviytymään näinkin pienissä suolammissa. Kuva: Viestimedian arkisto”Se on varmaan ihan ruutanan ominaisuus, että lihassolut säilyvät pitkään hengissä. Tämä liittyy varmasti siihen, miten kala kykenee pysymään elossa huonoissa olosuhteissa.”
Sitkeyden vuoksi ruutanaa on aikanaan käytetty paljon täkykalana haukea pyydettäessä. Syötit ovat säilyneet repussa ilman vettä.
Tätä kautta kala on myös levinnyt moneen vesistöön.
Ruutanan pitkään jatkunutta sätkimistä selittää myös se, että tapettua kalaa pidettiin ulkona viileässä. Sauran mukaan lihassolut säilyvät viileässä pidempään elossa.
Kalan koolla on ollut myös merkitystä.
”Harva on saanut noin isoa ruutanaa. Isossa kalassa lihasmassaa on enemmän ja autolyysi eli solujen hajoaminen kestää kauemmin”, Saura toteaa.
Kalastamallani ruutanalla oli siis enemmän vuosia ja elämänkokemusta takanaan kuin minulla. Se oli ehtinyt nähdä paljon.
Nyt kesällä tätä juttua kirjoittaessani muistin, että otin kalasta muistoksi selkäsuomuja. Samoin kuin puustakin, kalan suomujen vuosirenkaista pystyy määrittämään iän.
Lähetin suomuista kuvia Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mikko Olinille.
Olin oli katsonut kuvia ikämääritykseen perehtyneiden tutkijoiden kanssa. Heidän mukaansa kala oli yli 30-vuotias yksilö.
Tarkkaa iänmääritystä ei kuitenkaan pystytty tekemään. Iäkkään kalan kasvu hidastuu, ja viimeiset vuosirenkaat ovat todella tiuhassa ja hankalia tulkita.
Kalan iän pystyy määrittämään suomujen vuosirenkaista. Kuvassa jutun ruutanan suomu. Kuva: Jussi VehkalaKalastamallani ruutanalla oli siis enemmän vuosia ja elämänkokemusta takanaan kuin minulla. Se oli ehtinyt nähdä paljon.
Pyyntijärvessä oli keväällä 2003 paha happikato, joka tappoi vesistön kalat lähes kauttaaltaan. Mahtiruutana oli selvinnyt tästäkin supervoimiensa vuoksi.
Kalan elinvuosiin oli mahtunut IT-kuplan puhkeaminen, kaksoistornien sortuminen, globaali finanssikriisi, Trumpin vaalivoitto, Covid-pandemia sekä Ukrainan sota.
Nämä ihmisten jonninjoutavat tapahtumat olivat tuskin hetkauttaneet kalakaveriamme. Se oli vain keskittynyt olennaiseen eli ruutanana olemiseen ja pohjien koluamiseen.
Tämän tajuttuani minua alkoi harmittaa itseäni vanhemman konkarin kuolema, jonka olin sille aiheuttanut. Tuskin kalalla toisaalta olisi ollut enää montaa elinvuotta jäljelläkään.
Paperille painettuna tarinana tuo mahtava otus jää onneksi elämään toista elämää. Ikuisesti eläköön, kuolematon ruutana!
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
