Rintamaa haluaisi siirtyä käyttämään rysiä kalastuksessa, koska niissä alamittaiset ja rauhoitetut kalat voisi päästää elävänä takaisin. Lupien saanti on ollut kuitenkin hankalaa. Kuva: Jaana Kankaanpää
Kalastaja ymmärtää, miksi moni suomalainen ei osta kotimaista kalaa
”Näin kalastajankin on pakko sanoa, että kotimainen kala on kaupassa törkeän hintaista. Kauppa ryöstää välistä liikaa”, sanoo kalastaja Pekka Rintamaa.Tilaajalle
Pekka Rintamaa nauttii ammatistaan, vaikka ei sitä muille suosittelekaan. Kuva: Jaana KankaanpääLempääläläinen Pekka Rintamaa ryhtyi ammattikalastajaksi vasta vajaa nelikymppisenä. Uranvaihdos ei ole kaduttanut miestä pätkääkään. Päinvastoin, hän pitää sitä yhtenä elämänsä parhaista päätöksistä, joka olisi pitänyt tehdä jo aiemmin.
Samaan hengenvetoon mies kuitenkin sanoo, ettei suosittele kalastajan ammattia kenellekään.
”Paljon turvallisempiakin ammatteja löytyy. Suonissa täytyy virrata tippa kalan verta, että viitsii joka aamu lähteä vesille. Aina se ei ole kauhean kivaa”, Rintamaa naurahtaa.
Pekka Rintamaa
Asuu Lempäälässä ja toimii ammattikalastajana Pyhäjärvellä. Alkujaan Tampereelta kotoisin.
Syntynyt vuonna 1982.
Kalastajan ammatti ei ole tullut verenperintönä, kuten usein on tapana. Rintamaan isä oli leipuri.
Perheeseen kuuluu kaksi tytärtä, kaksi kissaa ja puoliso.
Vapaa-ajallaan käy onki- ja pilkkikilpailuissa. Erityisesti siian pilkintä on miehen mieleen.
Rintamaa on Tampereelta kotoisin. Lapsuuden koti oli Pyhäjärven rannassa, ja pienestä pitäen hän kävi kokemassa verkkoja isänsä kanssa.
Ylimäärästä kalaa kaupattiin kalakauppiaille. Nuori mies sai myös rapujen pyynnistä taskurahaa.
Peruskoulusta päästyään Rintamaa opiskeli elintarvikejalostuksen ammattitutkinnon ja aloitti työt makkaratehtaalla. Työvuosia mustanmakkaran parissa vierähti yhteensä 17.
”Toimin lopulta pääluottamusmiehenä, ja se alkoi käymään voimien päälle. Kun kymmenennet yt-neuvottelut alkoivat, mitta oli totaalisen täynnä. Ei ollut enää yhtenäkään päivänä kiva mennä töihin. Työuupumus alkoi olla lähellä.”
Kalastus oli pysynyt sivutoimeentulona. Kymmenkunta verkkoa kerkesi kokemaan töiden jälkeen. Ajatus kalastuksesta kokopäiväisenä työnä oli alkanut viriämään.
Rintamaa oli rakentanut omakotitalon puolison kanssa Säijän kylään Lempäälässä. Paikallinen kalastaja oli juuri kuollut ja tämän pyydysluvat vapautuneet. Rintamaa haki lupia ja sai ne.
”Ajattelin, että nyt jos koskaan on mahdollisuuteni. Teimme puolison kanssa laskelmia, miten tulisimme toimeen, jos ryhtyisin kalastajaksi. Sovimme, että asuntolaina maksetaan alta pois ja vasta sen jälkeen ryhdyn yrittäjäksi. Tämä sitten toteutui vuonna 2019.”
Ammatinvaihdon jälkeen työuupumuksesta ei ole ollut merkkejä.
Myös särkikalat kerätään pyydyksistä, vaikka ne eivät mene myyntiin. Kuva: Jaana KankaanpääKalastajan arki on yksinkertaista, mutta ajoittain raskasta. Aamulla vesille, iltapäivällä takaisin kotiin perkaamaan kalat. Tämän jälkeen saalis viedään myyntiin. Avoimen veden pyyntiaikana vapaapäiviä ei ole.
”Niin kauan kun pyydykset ovat vedessä, ne on katsottava, on sitten mikä viikonpäivä tahansa. Samalla lailla kun lehmätkin on lypsettävä lypsytilalla. Talvisin pystyy pitämään vapaapäiviä. Silloin käyn yleensä pilkillä.”
Keskikesällä pyynnistä on taukoa, sillä kalat kuolevat nopeasti verkkoon lämpimässä vedessä. Saaliit myös heikkenevät, kun kuhat siirtyvät pintavesiin ruokailemaan. Tällöin Rintamaa pyrkii pitämään joka vuosi parin viikon kesäloman. Lomallaan mies käy onkikisoissa.
”Kalan hinta ei ole seurannut ollenkaan yleistä hintakehitystä. Kaupan hyllyllä hinta on kyllä noussut, mutta kalastajille maksettava osuus ei ole.”
Rintamaa on huolissaan koko ammattikuntansa puolesta. Kulut ovat nousseet rajusti viime vuosina, mutta kalastajan saama palkkio saaliistaan ei.
”Polttoaine on kallistunut, veneet maksavat aivan törkeästi ja EU:n sup-direktiivin myötä myös verkkojen hinnat ovat nousseet ja jatkavat nousuaan. Kalan hinta ei ole seurannut ollenkaan yleistä hintakehitystä. Kaupan hyllyllä hinta on kyllä noussut, mutta kalastajille maksettava osuus ei ole.”
”Me kalastajat halutaan sellaista kilon kuhaa, koska sitä myös asiakkaat haluavat”, Rintamaa kertoo. Hänen mielestään ihmisillä on väärä käsitys siitä, että ammattikalastajat haluaisivat pyytää isoimmat kalat järvestä. Kuva: Jaana KankaanpääRintamaa ymmärtää, miksi monet suomalaiset eivät juurikaan syö kotimaista luonnonkalaa.
”Näin kalastajankin on pakko sanoa, että kotimainen kala on kaupassa törkeän hintaista. Kauppa ryöstää välistä liikaa.”
Rintamaalla on vakioasiakkaita, jotka ostavat häneltä suoraan päivän saalista. Riittävän volyymin saaminen suoramyyntiin on kuitenkin haastavaa.
Kalastaja kehottaa kaikkia syömään kotimaista oman budjettinsa rajoissa.
”Jos edes joskus söisi kotimaista kalaa ja jättäisi sen norjalaisen lohen ostamatta niin hyvä. Esimerkiksi haukifile ei ole niin hirveän kallista ja siitä saa erinomaisia kalapullia. Monet ihmiset ovat tänä päivänä huolissaan ilmastonmuutoksesta ja eläinten oikeuksista. Kotimainen kala on tässä mielessäkin todella hyvää ja ympäristöystävällistä.”
”Kaikuluotaimet pitäisi saada luvanvaraisiksi samoin kuin verkot ja muut pyydykset.”
Yhtenä syynä kuhasta saatavan hinnan heikentymiseen ovat viime vuosikymmenenä yleistyneet live-kaikuluotaimet. Rintamaan mukaan on paljon viikonloppukalastajia, jotka pyytävät kaikuluotaimen ja virvelin avulla kuhaa suuria määriä.
Nämä kalastajat ovat rekisteröityneet II-ryhmän kalastajaksi ja voivat myydä kalaa eteenpäin.
”Olen kuullut, että hurjimmillaan jopa 300 kiloa kuhaa on saatu yhteen veneeseen viikonlopun aikana.”
Rintamaa ei ole kalastajille vihainen vaan pitää ainoastaan lainsäädäntöä huonona.
”Kaikuluotaimet pitäisi saada luvanvaraisiksi samoin kuin verkot ja muut pyydykset. Itselläni menee vajaa 4 000 euroa vuodessa pyydyslupiin. Ei se ole oikein, että pelkästään 47 euron kalastonhoitomaksulla voidaan pyytää myyntiin noin suuria määriä.”
Pelkkiin pyydyslupiin menee tuhansia euroja. Kuva: Jaana KankaanpääKun kalojen kanssa viettää lähes kaiken ajan, tulee niiden sielunelämä tutuksi. Kalastajan työssä kertynyt tieto on hyödynnettävissä myös vapaa-ajankalastuksessa.
”Väittäisin, että minulla on aika hyvä kalavainu. Pilkkikilpailuissa huomaa, että on polte mennä jollekin tietylle alueelle tietyissä olosuhteissa. Se tulee ihan alitajunnasta ja osoittautuu monesti oikeaksi.”
Ajan myötä oppii, missä eväkkäät liikkuvat ja mihin aikaan. Eräänlainen kalenteri muodostuu kalastajan päähän.
”Jostain asioista pidän ihan kirjaakin. Kun veden lämpötila alittaa kymmenen astetta, valtavat määrät isoja ahvenia liikkuu pohjan tasankoalueilla. Nämä alueet täytyy tietää ja merkitsen ne ylös.”
Siian pyynnissä Rintamaa etsii kaikuluotaimella tietyntyyppistä eläinplanktonia 15 metrin syvyydestä. Se näkyy luotaimen näytöllä tunnistettavana mattona.
”Siinä on mysis relicta -äyriästä ja daphiaa sekä sulkasääsken toukkiakin voi olla. Siiat tykkäävät syödä näitä ja samoin kuoreet.”
”Koen nautinnon tunnetta siitäkin, kun verkoissa ei ole mitään. Sitten kun etsimällä etsin aikani ja lopulta löydän kalat, niin kyllähän siitä tulee todella hieno fiilis.”
Ammattimiehellä on vinkkejä annettavana mökkikalastajille parempiin saaliisiin. Liika kärsivällisyys ei ole hyväksi kalastuksessa eikä pään hakkaaminen seinään auta.
”Joko kalat eivät ole sillä alueella, jossa kalastetaan, tai viehevalinta tai muu voi olla väärä vallitsevaan tilanteeseen. Kannattaa pysähtyä hetkeksi ja miettiä mitä tekee. Tärkeintä on alkaa kokeilemaan erilaisia asioita, tai ottaa oppia toisilta, jotka saavat kalaa.”
Yleisimpänä virheenä Rintamaa pitää paikallaan pysymistä. Pilkillä reikiä tulee kairata paljon ja veneellä liikkua jatkuvasti.
Rintamaa kertoo, että käynnissä oleva vuosi ei ole ollut paras. ”Tasaisen huonosti on tullut kalaa, eli kokonaisuudessaan ihan välttävästi”, hän selittää. Kuva: Jaana Kankaanpää”Jos kalaa ei tule, kannattaa aika nopeasti siirtyä. Jos puhutaan vaikka ahvenen kalastuksesta, niin jokin merkki täytyisi saada, että samassa paikassa kannattaa jatkaa. Niin kauan siirtyy, että väkisinkin tulee jossain kohtaa alueelle, jossa on kalaa.”
Rintamaan mielestä kalastuksen suola on juuri oivaltaminen ja onnistuminen vastoinkäymisten kautta.
”Koen nautinnon tunnetta siitäkin, kun verkoissa ei ole mitään. Sitten kun etsimällä etsin aikani ja lopulta löydän kalat, niin kyllähän siitä tulee todella hieno fiilis. Tämä koukuttaa minut kalastukseen kerta toisensa jälkeen.”
Artikkelin aiheetMetsäpalvelu
Miltä metsäsi näyttää euroissa? Katso puun hinta alueittain ja hintojen kehitys koko Suomessa.
- Osaston luetuimmat
