Hikoilu kurkkutarhalla tuo tärkeää tuloa pesisseuralle

Aamu sarastaa, ja Seinäjoen Puutarhan kasvihuoneella painetaan täyttä päätä talkoohommia. Yli puolen hehtaarin kokoinen kasvihuone on saatava päivän aikana tyhjäksi uusien kurkuntaimien tieltä.

Ensin kurkuntaimet leikataan ja kasvualustoista poistetaan tikut ja kasteluletkut. Sen jälkeen taimet ja alustat kärrätään pihalle. Lopuksi kasvihuoneen lattia puhdistetaan kauttaaltaan haravoimalla ja lehtipuhaltimella.

”Yksi tyhjennyskerta vaatii 30–35 ihmisen talkootyön. Jokainen tekee noin 4–5 tunnin vuoron. Harva jaksaisi enempää, koska tämä on aika raakaa työtä. Työ ei ole sieltä mukavimmasta päästä, joten tänne on tultava positiivisella kuntoilumielellä”, talkooväen puuhamies Pekka Latvala sanoo.

Talkooväen keski-ikä on noin 70 vuotta, mutta iltapäivällä väki nuorenee, kun avuksi tulevat juniorien vanhemmat. Jokaiselle löytyy sopiva tehtävä. Tikkujen kerääminen on kevyempää, kun taas kasvualustojen kärrääminen vaatii voimaa.

Pentti Luhtala, Timo Tuohisaari ja Pekka Latvala ovat olleet mukana kurkkutalkoissa alusta lähtien. Kuva: Johannes Tervo

Koskenkorvalainen Maria Niemistö leikkaa veitsellä pitkiä kurkuntaimia. Kasvihuoneessa on kuuma ja ilma seisoo. Päällä on oltava pitkähihainen, sillä muuten taimet raapivat ihoa.

”Meillä on pieni kylä, joten ihan mielelläni teen jotain joukkueen hyväksi. Ei tätä päivätyökseen tekisi. Kunto ei kestäisi. Pidän tätä eräänlaisena aamujumppana”, ikänsä pesäpalloa seurannut Niemistö pohtii.

Seinäjoen Puutarhalla tuotetaan kurkkua lähes kuusi miljoonaa kiloa vuodessa. Kasvihuoneita on yhteensä 35 000 neliötä.

Makkaranpaistopisteellä piti tauon aikana kiirettä. Seija Keskimäki (vas.) Kaisa Kujanpää (edessä), ja Ari Rahkonen (takana) pitivät huolen siitä, että kuumaa käristettä riitti kaikille. Kuva: Johannes Tervo

Kurkkutalkoot ovat seuran pesäpallojaostolle elintärkeä tulonlähde ja samalla puutarha saa kaipaamaansa tilapäistä työvoimaa. Seura maksaa talkootuloistaan veroa. Saaduilla varoilla katetaan ykköspesistä pelaavan edustusjoukkueen ja junioritoiminnan kuluja.

Vakioporukkaan kuuluu parikymmentä henkeä. He saavat palkkioksi kausikortin ja lipukkeita, joilla saa otteluissa pullakahveja ja makkaraa.

Kurkkutalkooperinne alkoi reilu vuosikymmen sitten. Aluksi kökkää painettiin pienellä porukalla ja alkeellisilla välineillä. Painavia kasvupohjia heiteltiin ketjussa, kunnes joku keksi tuoda tilaltaan sopivan levyiset hevospaalikärryt.

”Kärryjä oli yhdet, ja me etsittiin vastaavia ympäri Seinäjokea. Lopulta Kiteeltä löytyi samanlaisia”, Pekka Latvala muistelee.

Kahden tuhannen asukkaan Koskenkorvan kylässä on annettu talkootyössä vahvoja voimannäyttöjä. 1990-luvun puolivälissä talkootyönä nousi seuralle oma pesäpallostadion. Seura pyörittää myös bingoa, joka kerää kävijöitä ympäri maakuntaa.

Iisakki Mäkinen, Jussi Nikkola, Jooa Hautala, Hermanni Huhta-Koivisto ja Aatu Taipalus toimivat pallopoikina. Kuva: Johannes Tervo

Timo Ranta on asettanut mailat, kypärät ja räpylät tarkkaan järjestykseen penkille. Koskenkorvan pesäpallostadionilla on alkamassa Koskenkorvan ja Seinäjoen Mailajussien välinen ykköspesisottelu.

Ranta on toiminut vuodesta 2007 lähtien edustusjoukkueen bussinkuljettajana, ja huoltajan hommat hän aloitti kymmenen vuotta myöhemmin. Ranta omistaa bussifirman, jonka kautta hän sponsoroi joukkuetta. Hän ajaa kauden aikana noin 10 000 kilometriä joukkueen ajoja.

”Tämä huoltohomma on talkootyötä ja mukava harrastus. Laji vie mennessään ja tässä näkee, mitä kaikkea tapahtuu taustalla”, Ranta toteaa hutunkeiton lähestyessä.

Ykköspesisottelun läpiviemiseen tarvitaan 20–25 talkoolaista muun muassa järjestyksenvalvontaan, myyntitehtäviin, kuulutukseen ja tilastonpitoon.

Vahva talkooaate kulkee usein suvussa.

Kökkäaate kulkee suvussa. Sisarukset Tarja Hämäläinen, Päivi Metsälehto ja Seija Paakkinen vastaavat lipunmyynnistä ja fanikioskista. Kuva: Johannes Tervo

Sisarukset Päivi Metsälehto, Seija Paakkinen ja Tarja Hämäläinen ovat talkoolaisina kotipeleissä. Metsälehto ja Hämäläinen työskentelevät lipunmyyjinä. Paakkinen hoitaa fanikioskia. Neljäskin sisko on kuulemma varalla, jos joku sattuu olemaan poissa.

”Kökkätyötä jaksaa tehdä silloin, kun se on mukavaa ja yhteishenki on hyvä”, yli 40 vuotta talkoolaisena ollut Hämäläinen sanoo.

Pentti Luhtala on ahertanut jo aamuvarhaisella kasvihuoneella, ja illan ottelussa hän toimii järjestysmiesvastaavana. Päivän aikana kertyy 13 talkootyötuntia. Luhtala on ollut seuratoiminnassa yli 50 vuotta.

Myös järjestysmiesporukan keski-ikä on korkea, ja nuorempia tekijöitä kaivattaisiin kipeästi mukaan.

”Moni pesäpalloseura joutuu ostamaan järjestysmiespalveluja ulkopuolelta, ja tätä menoa se on edessä meilläkin. Tällaisten pienten ja talkootyöllä pyörivien seurojen aika alkaa olla ohi”, Pentti Luhtala harmittelee.

Myös Pekka ja Leena Latvala ovat tehneet vuosikymmeniä töitä Koskenkorvan pesäpallon eteen. Alkuvuodet hurahtivat juniorien vanhempina. Heidän pojistaan, Jukka ja Matti Latvalasta, tuli menestyneitä pesäpalloilijoita.

Leena Latvala työskenteli 40 vuotta kotiottelujen kioski- ja ruokavastaavana. Nyt hän on siirtänyt vastuuta nuoremmilleen.

”Olin töissä viinatehtaan keittäjänä. Kun pääsin iltapäivällä kotiin, tein vip-vieraiden ruuat ja sitten lähdettiin stadionille. Kotiin tultiin vasta iltakymmenen jälkeen”, Latvala muistelee.

Koskenkorvan Urheilijat viettää ensi vuonna 80-vuotisjuhlavuotta. Sen kunniaksi seura järjestää kesällä 2025 Suurleirin, jonne odotetaan yli 160 ­juniorijoukkuetta.

Pitkäaikainen seuratyö vaatii sitoutuneisuutta, jota ei voi mitata rahassa. Talkootyö on monelle tekijälleen viikon kohokohta ja elämänlaatua kohottava asia.

”Tästä on tullut elämäntapa. Silloin harvoin, kun joutuu olemaan poissa, tuntuu kuin pahanteossa ­olisi”, Pentti Luhtala naurahtaa.