”Pohjolan papukaija” lähestyy pelottomasti ihmistä – purskuttaa ja siivilöi siemenet marjoista

Näin taviokuurnan ensimmäisen kerran 1990-luvun puolivälissä lommoposkisena nuorena miehenä, kun olin vaellusretkellä Lemmenjoen kansallispuistossa.

Vääräsäärisen koivun oksistosta erottui punainen hahmo, joka nökötti paikallaan papukaijamaisen näköisenä ja vihelteli hiljakseen.

Lintuharrastajalle tulee aina vahva tunne-elämys, kun sattumalta retkeillessään näkee jonkin lajin ensimmäistä kertaa. Sen hetken muistaa ikänsä.

Taviokuurnan levinneisyys ulottuu Kuusamosta Lapin perukoille, mutta ei Käsivarteen asti. Siellähän maisema on norjalaistyyppistä tundraa ja tunturikoivikkoa, kun taviokuurna taas viihtyy parhaiten kuusivaltaisissa metsissä, jokilaaksoissa ja metsäisten soiden reunamilla. Esimerkiksi metsäinen Inari on taviokuurnan vahvaa aluetta.

Taviokuurna on salaperäinen lintu, joka viettää pesimäaikana piilottelevaa elämää ikikuusikoiden kätköissä. Talvella se kuitenkin tulee ihmisten ilmoille muonan perässä.

Taviokuurna muistuttaa väritykseltään ja olemukseltaan käpylintuja, mutta taviokuurnan nokka on hennompi. Myös lajien elintavat poikkeavat toisistaan.

Taviokuurnan näkee usein istuskelemassa puun oksalla kaikessa rauhassa. Lajin koiras on punainen. Kuva: Juho Rahkonen

Toisin kuin käpylinnut, taviokuurna luottaa ravinnonhankinnassaan marjoihin. Sen näkee usein istuskelemassa pihlajassa kaikessa rauhassa.

Kuten monet muutkin Lapin linnut, taviokuurna on varsin peloton ihmistä kohtaan.

Taviokuurna on Pohjois-Suomessa myös tyypillinen lintulautojen vieras. Sitä kiinnostavat auringonkukan siemenet siinä missä tiaisia ja punatulkkujakin.

Taviokuurna on kuitenkin melko harvinainen, sillä niitä asustaa maassamme vain noin 15 000 paria.

Taviokuurnan nimen alkuosa on ilmeisesti samaa juurta kuin taaja, joka tarkoittaa usein toistuvaa. Tämä kuvastaa linnun ruokailutapoja.

Kuurnaaminen merkitsee siivilöimistä. Taviokuurna syö talvella pihlajanmarjoja, mutta ei niele niitä kokonaan, vaan purskuttaa ja siivilöi eli kuurnaa marjoista pelkät siemenet suuhunsa. Kuurnaa käytetään muun muassa sahdin valmistamiseen.

Niin käpylinnut kuin taviokuurna kuuluvat peippolintuihin. Sekä taviokuurnalla että kirjosiipikäpylinnulla on selvästi erottuva valkoinen siipipeili, kun taas iso- ja pikkukäpylinnun höyhenistössä ei juuri näy valkoista.

Kaikkia ”pohjolan papukaijoja”, niin käpylintuja kuin taviokuurnaa, yhdistää se, että koiraat ovat punaisia ja naaraat vihertävän harmaita. Taviokuurnanaaraassa on myös kellertävää sävyä.

Taviokuurnanaaraan vihertävänharmaassa väritykessä on myös keltaista. Kuva: Juho Rahkonen

Noin 10–20 vuoden välein taviokuurnilla on suuria vaelluksia, jolloin näitä Lapin lintuja voi nähdä Etelä-Suomessa asti. Etelään ravinnon perässä vaeltanut erakkolintu saattaa kohdata ensimmäistä kertaa elämässään ihmisen ja suhtautuu ohikulkijoihin ennakkoluulottomasti.

Runsailla marja-apajilla juhlivat sekä linnut että luontokuvaajat.