Tiesitkö: Jokaisessa Suomen murteessa kolme äännettä nousee yli muiden
Sanojen taivutus nostaa esimerkiksi Ä-kirjaimen esiintyvyyttä. Sanakirjassa sanat esiintyvät perusmuodossa, kun taas suomen kielen puhuminen ja kirjoittaminen vaativat jatkuvaa sanojen taivuttamista.
Yleiskieli ja murre antavat hieman erilaisia tuloksia äänteiden yleisyydestä, mutta kokonaiskuvaa ne eivät muuta. Kuva: Jarkko SirkiäOletko pelannut Scrabblea tai vastaavaa sanapeliä, jossa sattumanvaraisista kirjaimista pitää keksiä sanoja? Pienimmät pistemäärät saa sellaisista suomen kielen yleisistä kirjaimista A, N ja S, kun taas eniten pisteitä tuovat harvinaiset konsonantit F, B ja C.
Entä oletko miettinyt, kuinka hyvin kirjaimista saatavat pistemäärät vastaavat kirjainten yleisyyttä suomen kielessä? Vastaus riippuu hieman siitä, millaisesta aineistosta äänteiden, ja sitä kautta kirjainten, yleisyyttä tutkitaan.
Jos vertailussa ovat esimerkiksi sanakirja-aineisto, kirjoitettu yleiskieli ja murteellinen puhe, äänteiden yleisyydestä saadaan hieman erilaisia tuloksia. Kaikissa aineistoissa yleisimpiä äänteitä ovat A, I ja T, mutta jo sen jälkeen alkaa hajonta. Yleiskielen neljänneksi yleisin äänne on N, murteellisen puheen E ja sanakirjan S.
Erot selittyvät sanojen taivutuksella sekä yleiskielen ja murteella puhutun kielen eroilla. Sanakirjassa sanat esiintyvät perusmuodossa, kun taas suomen kielen puhuminen ja kirjoittaminen vaativat jatkuvaa sanojen taivuttamista.
Sanakirjasta löytyvät sanat juoda ja kahvi, mutta lauseen join kahvia muotoilu vaatii kyseisten sanojen taivutuksen yksikön ensimmäisen persoonan imperfektiin ja yksikön partitiiviin.
Sanojen taivuttamisen vuoksi yleiskielessä ja murteissa esiintyy enemmän esimerkiksi N-, M- ja Ä-kirjaimia kuin sanakirja-aineistossa. Murreaineistossa taas esiintyy hieman vähemmän esimerkiksi A- ja Ä-äänteitä kuin yleiskielessä, sillä ne tuppaavat katoamaan puhutussa kielessä erityisesti sanojen lopusta.
- Osaston luetuimmat
