Tarha tilattiin valmiina itäsuomalaiselta yritykseltä. Se on katettu, joten kissat voivat ulkoilla sadesäälläkin. Kuva: Stiina Hovi
Kissat saivat valmistarhan rivitalon terassille – ”Ajattelin, että tehdäänpä tästä överi”
Vaaleanpunaiseksi sisustettu "prinsessalinna" ja maapohjainen vanha tarha tarjoavat Marjo-Kaisu Niinikosken kissoille turvallisen ulkoilumahdollisuuden.TilaajalleJärvenpää
Iitu-kissa viihtyy päivittäin ulkotarhassaan rivitaloasunnon terassilla. Tyynyt ja matot täytyy ottaa talveksi pois, koska ne kostuvat ulkona. Kuva: Stiina HoviJärvenpääläisen rivitalon takapihalla on kissoille kaksikin tarhaa. Toinen on vanha verkotettu maapohjainen ulkotarha ja toinen pinkillä sisustettu valmisratkaisu.
”Tulin tänne katsomaan vuokra-asuntoa, ja takapihalla oli valmiina tuo vanha kissatarha. Se ratkaisi asian”, Marjo-Kaisu Niinikoski nauraa.
Niinikoskella on kaksi kissaa, Iitu ja Kapu. Ne ulkoilevat tarhoissa ja valjaissa. Valkoinen Iitu on ollut hänellä pennusta saakka ja totutettu valjaisiin jo silloin. Se rakastaa tehdä lenkkejä.
”Musta Kapu on rescuekissa, joka on loukutettu pakkasesta arkana ja laihana. Se pelkää ulkomaailmaa ja tarha on sille ainoa turvallinen tapa ulkoilla.”
Niinikoski on maalta kotoisin. ”En ole fundamentalisti kissojen ulkoilun suhteen. Minusta maalla niitä voi pitää vapaana, mikäli niillä on lämmin paikka johon tulla, ja ne on leikattu ja rokotettu. Mutta taajama on eri juttu.”
Hänen mielestään kaupunkialueella on edesvastuutonta pitää kissaa irti.
”On autoja, tilanteita ja ihmisiä, jotka eivät tykkää että kissat menevät heidän pihalleen. Ja kissathan menevät, ei niitä voi valvoa.”
Niinikoski hankki toisen kissatarhan Waaraton-nimiseltä itäsuomalaiselta pienyritykseltä. Yritys toi tarhan kotiin ja asensi sen alle tunnissa. Kissat kulkevat katettuun tarhaan olohuoneen tuuletusikkunasta.
”Itsellä ei ollut aikaa ja taitoa ruveta nikkaroimaan, siksi hommasin tarhan valmiina.”
Laadukkaan ulkotarhan voi muuttaessa purkaa ja ottaa mukaan. Sen voi myös myydä, jos kissoja ei joskus enää ole.
Taloyhtiöltä kannattaa aina kysyä lupa tarhan pystyttämiseen, vaikka kyseessä ei ole kiinteä rakenne, Niinikoski vinkkaa.
Musta Kapu on pelastettu pakkasesta laihana ja arkana. Nyt se nauttii turvallisesta ulkoilusta omassa tarhassa. Tarhan ovessa on munalukko, jotta ulkopuoliset eivät pääse tarhaan. Kuva: Marjo-Kaisu NiinikoskiNiinikoski on sisustanut tarhan vaaleanpunaisilla vanhoilla räsymatoilla ja tyynyillä.
”Ajattelin, että tehdäänpä tästä överi” hän nauraa. ”Vaikka tykkään pinkistä, en sentään ihan näin paljoa.”
Uusi tarha on kissojen ”päiväkerho” ja vanha tarha ”yökerho” eli kissojen käytössä enimmäkseen öisin.
”Sieltä ne metsästävät hiiriä ja päästäisiä ja tuovat niitä ylpeinä sisälle. Olen myös huomannut, että maapohja tuoksuineen on kissoille tärkeä.”
Kissojen ”hiirijalanjälki” vaihtelee, välillä ne saalistavat enemmän, välillä vähemmän.
”Se on kissan luonto. Usein kyllä mietin, miten hiiret ovat niin pönttöjä, että menevät kissatarhaan!”
Niinikoski madottaa kissat kahdesti vuodessa, koska ne ovat tekemisissä jyrsijöiden kanssa.
”Vaikka toisaalta nautin, että maalla asuessa kissoillani oli vapaus liikkua miten halusivat, olin aina sydän syrjälläni”, hän kertoo. ”Oman mielenrauhanikin takia kissat ulkoilevat nyt tarhassa.”
”On ollut ihana huomata, että lemmikkikissojen asema on muuttunut. Niiden turvallisuuteen ja hyvinvointiin satsataan.”
Niinikoskesta tarhan sisustaminen oli paras vaihe, sillä siinä voi käyttää luovuutta ja huumoriakin.
”Ensi kesänä voi olla jo ihan erilainen sisustus!”
- Osaston luetuimmat
