Kodin seinälle on kiinnitetty suuria piirustuspapereita. Näyttelijä Saku Taittonen on kirjoittanut niihin punaisella, mustalla ja sinisellä tussilla tunnettujen filosofien lauseita. Saksalaisfilosofi Friedrich Nietzschen kuuluisasta teoksesta Epäjumalten hämärä on useita lauseita, kuten:
”Auta itse itseäsi, sitten sinua auttavat kaikki.”
Myös kvanttifysiikan ja astrofysiikan lainalaisuuksia vilisee seinillä.
”Luen tekstejä ja saan niistä uusia oivalluksia”, Taittonen esittelee tekstejä yksiössään.
Taittonen ei usko Jumalaan tai minkään suuremman voiman olemassaoloon niin kauan, kun sitä ei voida tieteellisesti todistaa.
”En missään nimessä aliarvosta kirkkoa. Nautin kirkossa olemisesta samalla tavalla kuin teatterissa istumisesta, sillä arvostan kirkon esteettisyyttä, lauluja ja raamatun filosofiaa. Tiede on kuitenkin mun tapani ymmärtää maailmaa.”
Tiede tuo hänestä turvaa, koska se on konkreettisesti havaittavissa.
”Objektiivisuus ja faktoihin perustuva tieto uskomattomia ja kiehtovia asioita. Niissä mennään äärettömän pieniin yksityiskohtiin.”
Taittonen antaa esimerkin:
”Antromedan galaksi on maapallosta 2,5 miljoonan valovuoden päässä. Pystymme erottamaan omin silmin tiettyjä valoja sieltä taivaalla. On uskomatonta, että kun valo on lähtenyt galaksista liikkeelle, silloin ensimmäiset ihmiset heittäneet kuperkeikkaa Afrikan savanneilla.”

Taittonen esittää Pertti ”Nipa” Neumannia elokuvassa Levoton Tuhkimo, jonka on ohjannut Mari Rantasila ja käsikirjoittanut Hanna Leivonniemi. Elokuva tarkastelee Dingo-yhtyeen läpimurtoa 1980-luvulla ja yhtäkkistä tuhoa.
Kun Taittonen selasi ensimmäistä kertaa käsikirjoitusta, hänen mielessään pyöri ennakkoluuloja. Olisiko tämä vain yksi suomalainen bändileffa muiden joukossa? Sitten hän löysi tekstistä isäsuhteen vahvan läsnäolon. Tämä vakuutti hänet elokuvan ainutlaatuisuudesta.
Elokuvassa Pertin ja hänen isänsä suhde kuvataan kipeäksi. Neumann syntyi sodanjälkeisenä aikana, jolloin Suomessa vallitsi tunteista vaikenemisen kulttuuri. Lapsia ei juuri kehuttu vaan pikemminkin mitätöitiin ja syyllistettiin.
Vaikeiden välien näytteleminen isää esittävän Kris Gummeruksen kanssa oli Taittoselle vaikeaa, sillä hänen suhteensa omaan isään oli hyvä.
Taittosen isä menehtyi syöpään viisi vuotta sitten. Taittonen oli silloin 23-vuotias.
Mies ottaa esille puhelimensa ja alkaa selata kuvia. Hän näyttää kuvaa, jossa perhe on pääsiäiskokolla Kuortaneella. Kaikki hymyilevät. Kukaan ei ehkä arvaisi, että isä eläisi enää kuukauden.
Saku sanoo, että hänen isänsä oli aina läsnä hänelle.
”Isäni oli tosi ankara ja piti kovaa kuria, mutta silti hän oli reilu ja hyvä iskä. Hän teki aina ruuat ja vei mua harrastuksiin, kun äiti teki politiikkaa ja työskenteli liikunnanopettajana.”

Taittonen kertoo, että hänen isänsä oli intohimoinen elokuvien ja musiikin kuluttaja. Isä tutustutti Taittosen elokuvien ja tarinoiden maailmaan.
”Isä kuitenkin ajatteli, että näyttelijän työ ei ole varma leipätyö. Hän kannusti mua miettimään muitakin vaihtoehtoja. Silti isä tuli aina katsomaan kaikki näytelmäni”, Taittonen sanoo.
Taittonen ei usko sielun olemassaoloon. Siksi hän ajattelee, että isä elää vain muistoissa.
”Tiede on mun tapani ymmärtää maailmaa. Tieto tuo turvaa.”
Neumannin roolia varten eteläpohjalaistaustainen näyttelijä opetteli porin murteen ja laulajalegendan ”lompsimismaisen” kävelytyylin. Kun Taittonen katseli Dingon vanhoja keikkavideoita, hän tajusi itsekin, kuinka samannäköisiä he ovat Pertti Neumannin kanssa.
Hän halusi paneutua rooliinsa niin vahvasti, että jatkoi porin murteen puhumista ja Neumannin kävelytyyliä myös vapaa-ajalla.
Näyttelijä pudotti roolia varten 20 kiloa noin puolessa vuodessa. Painonpudotus oli raju, koska Taittonen oli ennen roolin saamista pyrkinyt kasvattamaan lihasmassaa ja syönyt enemmän. Hän oli noin 10 kiloa normaalia painavampi.
Kun paino oli pudonnut roolia varten, ohjaaja sanoi Taittoselle, että nyt ei saa laihtua yhtään enempää.
”En halua missään nimessä sanoa, että tätä näyttelijän työ vaatii. Aineenvaihduntani ansiosta minulle painonpudotus on kuitenkin helppoa. Söin kolmesti päivässä kunnon aterian enkä joutunut olemaan nälissäni kuin muutaman kerran.”

Jo yläasteella Taittonen hoksasi kykynsä eläytyä erilaisiin rooleihin. Hän haki sääliä tyttöystävältään teeskentelemällä itkemistä. Tyttöystävä tiesi, että Saku näyttelee. Sakusta oli hauskaa ikään kuin testata tyttöystäväänsä.
”Mä teen vain näin. Pikkuhiljaa ne alkavat sieltä tulemaan”, Taittonen sanoo haastattelutilanteessa.
Muutaman sekunnin kuluttua hänen silmäkulmansa alkavat hukkua kyyneliin, verkkokalvot muuttuvat yhtäkkiä punaisiksi.
Itku meinaa tarttua toimittajaankin.

Sitten Saku lopettaa ja sanoo, että itkemisen taito ei ole hyvän näyttelijän mittari.
”Jos olen oikeasti näyttelemässä, silloin en ikinä teeskentele. Olen läsnä siinä hetkessä, ja mikäli hetki sinne vie, niin itku saa luonnollisesti syntyä."
Taittonen ajatteli pitkään, että tullakseen näyttelijäksi täytyy olla Helsingistä tai vanhempien on oltava teatterialalla. Nuorena hän näytteli Kuortaneen kesäteatterissa. Lukiossa hän vietti välivuoden Amerikassa, jossa otti draamakursseja.
”Amerikassa ymmärsin, että mulla on jokin intuitio tähän. Monesti, kun saan tekstin, tajuan nopeasti, mitä käsikirjoittaja tarkoittaa. Ymmärrän tarinoita luontaisesti hyvin.”
Jokainen roolisuoritus on Taittosen mukaan kuin uudestaan syntyvä feeniks-lintu.
”Lähden uuteen rooliin aina yhtä suurella palolla.”
”Jokainen roolisuoritus on kuin uudestaan syntyvä feeniks-lintu.”

Palataan vielä Taittosen isäsuhteeseen.
Keväällä 2019 Taittonen sai viimeisen ääniviestin isältään. Siinä isä toivotti hyvää syntymäpäivää pojalleen.
Taittonen oli saanut aikaisemmin tiedon, ettei päässyt opiskelemaan Tampereen yliopiston teatteritaiteen tutkinto-ohjelmaan Nätylle.
”Isä sanoi, että harmi juttu, mutta ei ole mitään hätää. Kyllä sinä varmasti vielä pääset kouluun”, hän kuvailee viestiä.
Kun isän kuolemasta oli kulunut tasan vuosi ja suru nousi pintaan, Taittonen sai yllätysuutisen. Hän sai opiskelupaikan Teatterikorkeakoulusta eli toisella yrittämällä.
Taittosen mukaan isällä oli osuuteensa kouluun pääsyssä.
”Että vaikka olisin kuinka ateisti, niin sillä hetkellä kuitenkin tiesin, että sä näet mun tilanteen ja tuet mua”, hän sanoo ja osoittaa etusormellaan kattoa, ehkä taivasta.
Näyttelee pääroolissa Pertti ”Nipa” Neumannia elokuvassa Levoton Tuhkimo. Ensi-ilta elokuvateattereissa 25.12.
Syntynyt vuonna 1996 Kuortaneella.
Valmistuu Teatterikorkeakoulusta maisteriksi 2025.
Suorittanut muusikon toisen asteen tutkinnon Jyväskylän Gradiassa.
Harrastaa säveltämistä ja urheilua. Soittaa rumpuja, pianoa ja kitaraa.
Asuu Helsingissä. Seurustelee.
Haaveilee oman elokuvan käsikirjoittamisesta.