Nuoret miehet ovat alkaneet käydä kirkossa – onko syynä Suomen monikulttuuristuminen?

Viime vuosina ovat nuoret miehet yllättäneet tutkijoita uskonnollisuudellaan. Tavallisesti naiset ovat kaikissa ikäluokissa miehiä aktiivisempia uskonnon harjoittamisessa.

Nyt asetelma näyttää kääntyneen nuorimpien kohdalla päinvastoin.

Nuoret naiset ottavat etäisyyttä järjestäytyneeseen uskonnollisuuteen, mutta miehet etsiytyvät kirkkoihin ja haluavat kiinnittyä perinteisiin muotoihin.

Mistään ryntäyksestä ei toki voida puhua. Mutta parikymppisiä miehiä on alkanut ilmestyä kirkonpenkkeihin yksin tai ystäviensä kanssa.

Piispana kuulen tästä eri puolilta hiippakuntaa, ja samaa sanovat muut kirkkokunnat ortodokseista helluntailaisiin.

Tätä kirjoitettaessa eivät seurakuntien viime vuoden tilastot ole vielä valmistuneet.

Ennakkoarvion mukaan kuitenkin kirkosta eroamisia on ollut jonkin verran vähemmän ja kirkkoon liittymisiä enemmän kuin edellisvuonna.

Kirkkoherrat ovat kertoneet vilkkaudesta joulunajan tilaisuuksissa. Jouluyön messu on koonnut nuorempaa seurakuntaa kuin pyhäaamujen palvelukset, ja miesten läsnäolo on kiinnittänyt huomiota.

Mitä nuoret miehet hakevat?

Selitykseksi on tarjottu turvallisuuden kaipuuta epävarmana aikana.

Maan talous mataa, huominen ei anna hyvinvointia, naapurin sotaisuus hermostuttaa, ympäristö tuhoutuu eikä ilmastonmuutosta kyetä hillitsemään.

Moni nuori mies kuvaa itseään arvokonservatiiviksi ja äänestää oikeistolaisia puolueita.

Heistä poiketen nuoret naiset identifioivat itsensä arvoliberaaleiksi ja äänestävät vihreitä ja vasemmistoa. Siinäkin on taustalla huoli tulevaisuudesta.

Arvomaailmat eroavat, mutta ehkä nuoriso hakeekin elämään hengellistä sisältöä, niin miehet kuin naiset? Tutkimuksissa naiset ovat yleensä miehiä kiinnostuneempia vaihtoehtoisista henkisyyden muodoista, kuten uskosta meedioiden kanavoimiin viesteihin.

Kirkon nelivuotiskertomuksen kyselyn mukaan tässä ei nyt ole 15–39-vuotiaissa olennaista eroa. Myös moni uskonnottomaksi tai etsijäksi itsensä ilmoittava kertoo pitävänsä henkimaailmaa mahdollisena, vaikka samalla kertoo, ettei usko kristinuskon Jumalaan.

Syksyllä julkaistun Nuorisobarometrin mukaan vain vähemmistö nuorista pitää itseään uskonnollisena, mutta suuri enemmistö on avoin uskonnon julkisille ilmaisuille.

Koulussa saa nuorten vastausten mukaan puhua uskosta ja vakaumuksesta, ja sellaisen muodostamiseen tulee saada tukea. Myös opettajien uskonnollisuus saa nuorten enemmistön mukaan näkyä koulussa. Ehkä nuoret kestävätkin enemmän erilaisuutta kuin aikuiset ja ovat aidon kiinnostuneita uskonasioista.

Tähän lienee ohjannut Suomen monikulttuuristuminen. Eri uskontokuntien edustajien kanssa ollaan vuorovaikutuksessa.

Ei olekaan niin noloa puhua uskosta, jota on totuttu pitämään yksityisasiana.

Kristillisessä kulttuurissa kasvanut joutuu miettimään, uskooko sittenkin johonkin vai ei.