Aktiiviviljelijän määrittely täydessä käynnissä EU:ssa, ja sillä on iso vaikutus tukiin – Saksa ja Ranska eivät enää yksin päätä

Viljelijäkapinat ravistelivat EU-Eurooppaa koko viime vuoden. Maataloustuottajat osoittivat mieltään kansallisia budjettileikkauksia, EU:n ympäristö- ja ilmastolakeja sekä raskasta byrokratiaa vastaan.

EU-komissio teki nopeita myönnytyksiä ja lupasi muutosta unionin yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Uutta suuntaa haettiin ruokaketjun toimijoiden ja ympäristöjärjestöjen välisellä strategisella dialogilla. Sen loppuraportti julkaistiin viime vuoden syyskuussa.

Nyt uuden komission pitäisi maatalouskomissaari Christophe Hansenin johdolla lunastaa lupaukset ja linjata, mitä uusi suunta käytännössä tarkoittaa. Hansen julkistaa oman visionsa 19. helmikuuta.

Strategisen dialogin loppuraportti antaa jotain osviittaa siitä, mitä tuleman pitää. Sen mukaan EU:n olisi tuettava erityisesti ruokaa tuottavia pieniä monimuotoisia tiloja, nuoria tuottajia, uusia alalle tulijoita ja vaikeissa olosuhteissa toimivia.

Raportissa puhutaan tukien paremmasta suuntaamisesta niitä tarvitseville aktiiviviljelijöille, mutta ei määritellä, mitä aktiiviviljelijällä tarkoitetaan

Hansen alleviivasi Berliinin Grüne Woche -maatalousmessuilla taloudellisen kilpailukyvyn merkitystä riippumatta tilojen koosta tai alueesta, missä tuotetaan. EU pitää hänen mukaansa vahvistaa tilojen kilpailukykyä parantamalla tuottajien neuvotteluasemaa ruokaketjussa.

”Viljelijä on minun silmissäni yrittäjä. Meidän pitää tehdä tästä yrittäjyydestä taas houkuttelevampi”, Hansen korosti.

Selvältä näyttää, että hehtaariperusteinen tuki kapenee. Voittajia ovat ruokaketjulle lisäarvoa kannattavasti ja ympäristön sekä ilmaston kannalta kestävästi tuottavat tilat. Suomessa on jo käynnistetty keskustelu aktiivitilan määrittelystä ja siitä kuinka suuri osa nykyisistä tiloista on elinkelpoisia.

Ranskassa, joka on yksi suurimmista EU:n nykyisen maatalouspolitiikan hyötyjistä, painotetaan nykyisen tuotantorakenteen säilyttämistä. Ranskan mahti EU:n maatalouspolitiikassa on kuitenkin murentunut samalla, kun presidentti Emmanuel Macronin vaikutusvalta on hiipunut.

Saksassa liputetaan eurooppalaisten perheviljelmien puolesta. Tämä lavea määritelmä ei todennäköisesti ole kovin kaukana Hansenin näkemyksistä.

Saksa on vuodesta 2021 lähtien ollut EU:n maatalouspolitiikassa sivuraiteella, koska liittokansleri Olaf Scholzin hallitus ei ole pystynyt kirkastamaan omaa linjaansa. Tahti voi muutaman viikon päästä pidettävien ennenaikaisten liittopäivävaalien jälkeen muuttua.

Ranskan ja Saksan sisäiset ongelmat ovat maatalouspolitiikassa johtaneet siihen, että keskeiset aloitteet ovat tulleet yhä enemmän Itä-Euroopasta, esimerkiksi Romaniasta ja Puolasta. Näin voi käydä myös aktiiviviljelijää määriteltäessä.

Suomen kannalta suurten maiden painoarvon kutistuminen ja voimatasapainon kallistuminen osittain itään ei MT:n Brysselin komissio- ja diplomaattilähteiden mukaan ole huono asia.

”Suomeen ja suomalaisten kykyyn viedä useiden maiden etua ajavia aloitteita eteenpäin luotetaan. Tämä on näkynyt muiden muassa metsäpolitiikassa”, yksi lähteistä vakuuttaa.