Kun pyydämme jotakuta lapsellemme kummiksi, meillä on hänelle yksi toive

Tyhjensin astianpesukonetta ja kasasin ylimmältä tasolta liikaa ruokailuvälineitä kerralla käteeni. Yksi lusikoista putosi lattialle kilahtaen. Kymmenvuotiaamme riensi nostamaan lusikan lattialta. Hän ei laittanutkaan sitä heti laatikkoon vaan jäi katsomaan lusikan päässä olevaa kelloa kysyen samalla, mihin aikaan hän on itse syntynyt.

Muistin nuorimmaisemme syntymän hyvin, mutta totesin, että meidän pitää tarkistaa kellonaika. Katsoimme yhdessä kummilusikasta isomman sisaruksen syntymäajan ja jatkoimme muiden lusikkaan kaiverrettujen tietojen tarkastelua.

Kerroin pojalle, että kummilusikoilla on pitkä historia ja isosisko on saanut tämän lusikan ristiäispäivänään lahjaksi kummeiltaan.

Etsimme samalla lusikkalaatikosta samanlaisen, omalta kummitädiltäni lähes viisikymmentä vuotta sitten lahjaksi saamani kummilusikan. Siihen oli kaiverrettu syntymäaikani ohella syntymäpainoni ja -pituuteni.

Ihmettelimme, miten pieniä vauvat ovat syntyessään ja miten heistä kasvaa vuosien aikana isoja ihmisiä, mutta kummius säilyy läpi elämän.

Olen viettänyt kummini kanssa synttäreitä, ollut yökylässä mummolassa ja käynyt tutustumassa kummini työhön. Kummitätini lähettämät kortitkin äitini oli tallettanut albumeihin. Aikuisena meistä on tullut ystäviä. Voimme jakaa toistemme kanssa niin muistoja kuin pohtia tätä päivääkin.

Uuden perheenjäsenen syntymän jälkeen on pitänyt päättää vauvan nimen ohella, ketä pyydämme kummeiksi.

Olemme todenneet kummeiksi pyytämillemme sukulaisillemme ja ystävillemme, että toivomme kummin olevan lapsellemme turvallinen aikuinen ja meille vanhemmille tuki ja keskustelukumppani.

Meillä on puolisoni kanssa useita kummilapsia. Osa heistä on vielä pieniä, osan kasvua olemme saaneet seurata jo aikuisuuteen saakka.

Kummin on tarkoitus kulkea kummilapsen rinnalla ja tukea hänen kasvuaan kristittynä. Luulenpa, että moni muukin kummi pohtii kanssani, olenko täyttänyt nämä odotukset. Jääkö minusta lapselle tärkeitä ja lämpimiä muistoja, kuten minulle omista kummeistani?

Me kummit emme ole samasta puusta veistettyjä ja myös suhteet kummilapsiin muodostuvat erilaisiksi. Lähellä asuvan kummilapsen kanssa on helpompi tavata kasvotusten.

Kauempana asuvan pienen kummilapsen vanhemmilta on mukava saada viesteillä kuvia ja videoita ja seurata niiden välityksellä lapsen kasvua ja kehitystä. Mielessä ja rukousten kohteena kummilapset voivat olla etäisyyksistä riippumatta.

Selailen kännykästä vanhoja valokuvia ja pysähdyn katsomaan kuvaa, jossa kaksi lasta leipoi pipareita. Toinen heistä on kummityttöni. Hänen äitinsä oli lähettänyt muutama vuosi sitten kuvan minulle. Kuvan pienestä tytöstä on kasvanut reipas koululainen.

Olemme saaneet kulkea kummilapsemme rinnalla ja oppia tuntemaan häntä paremmin. Hänestä on tullut ystävä lapsillemme. Kummius on tuonut iloa koko perheellemme.