Työikäiset osallistuvat nykyään vähemmän seurakuntaelämään. Tämä johtuu siitä, että ruuhkavuosia eläviä vanhempia on kohdattu eniten lapsityössä.
”Vanhemmat laittavat lapsiaan vähemmän seurakunnan pyhäkouluun ja päiväkerhoon. Lapset ovat enemmän päiväkodissa ja koulun iltapäiväkerhossa”, toteaa kirkkoherra Tuomo Törmänen Taivalkosken seurakunnasta.
Perheenisänä Törmänen sanoo ymmärtävänsä hyvin niitä vanhempia, jotka eivät jaksa tulla sunnuntaina aamukymmenen jumalanpalvelukseen. Hän itse kuuntelee välillä jumalanpalveluksen puhelimesta kotonaan ja sanoo sen olevan mainio vaihtoehto.
”On tärkeää olla armollinen itseään ja omaa jaksamistaan kohtaan.”
Työikäisten kohtaamisten väheneminen näkyy myös Pyhäselän seurakunnassa Itä-Suomessa. Seurakunta kuuluu Joensuun seurakuntayhtymään.
”Aikaisemmin diakoniatyössä tehtiin paljon kotikäyntejä. Diakoneilla oli perinne käydä lasten synttäreillä kotona. Nykyisin kotikäynnit ovat vähentyneet, koska ihmiset haluavat pitää kotinsa enemmän yksityisinä eivätkä kaikki halua seurakunnan työntekijöitä kotiinsa”, kertoo pitkän linjan luottamushenkilö ja luomuemolehmätilallinen Mari Puustinen Pyhäselän seurakunnasta.
Puustisen oma tavoite on mahdollistaa luottamushenkilönä seurakunnalleen sellaiset resurssit, että se voi palvella erityisesti työikäisiä. Syksyllä hän järjestää jo perinteeksi muodostuneet naistenpäivät.
Siellä käydään läpi Raamatun naisten elämää ja pyritään löytämään omasta arjesta jotain samaa, mitä Raamatun naiset ovat kokeneet. Paikan päällä tarjotaan myös hyvää ruokaa.
”Seurakunnan pitää olla siellä, missä kylällä tapahtuu.”
Maaseutuseurakunnissa on myös uudenlaisia kokeiluja, joissa kohdataan työikäisiä. Kauhajoen Nummijärven kylässä pidettiin elokuun puolessa välissä metsäkirkko, joka oli tarkoitettu kaikenikäisille vauvasta vaariin.
Törmäsen mielestä työikäisiä on tärkeää kohdata spontaanisti myös kirkkotilojen ulkopuolella. Silloin voidaan kohdata niitä, jotka eivät muuten tulisi kirkkoon.
”Seurakunnan pitää olla siellä, missä kylällä tapahtuu. Seurakunnan työntekijöiden pitää mennä rohkeasti markkinoille tai toritapahtumiin, sillä ne houkuttelevat lapsiperheitä. Määrän sijasta kannattaa keskittyä laatuun.”
Vaikka seurakunnat ottivat digitaalisen harppauksen korona-aikana, nyt striimauslaitteet ovat jääneet monessa seurakunnassa pyörimään varastoon. Striimatut jumalanpalvelukset ovat tärkeitä sellaisille, jotka eivät pääse esimerkiksi terveytensä tai elämäntilanteensa vuoksi kirkkoon, mutta haluavat kuitenkin osallistua jumalanpalvelukseen.
Törmänen kannustaa seurakuntia jatkamaan striimaamista YouTubeen ja sosiaaliseen mediaan.
Julkisen sanan neuvoston entisenä jäsenenä Törmänen sanoo, että kaikkein tärkein saarnatuoli työikäisille on tänä päivänä media. Media luo mielikuvia ja käsityksiä kirkosta.
”Avioliittokiista, joka on jatkunut yli kaksi vuosikymmentä kirkossa, ei rakenna houkuttelevaa kuvasta kirkosta keski-ikäiselle perheenäidille tai -isälle, jolle kirkko on jo muutenkin ennestään vieras. Avioliittokeskustelu on saanut mediassa liian suurta huomiota.”
