Emmi Ala-Aho haaveilee pääsevänsä tulevaisuudessa käymään jousiammunnan suurmaassa Etelä-Koreassa. Kuva: Sanne Katainen
Jousiammunta koukutti lähes sattumalta, nyt Emmillä on taskussaan SM-kulta ja tähtäimessä olympialaiset
Pitkäjänteisyys ja keskittymiskyky ovat Emmi Ala-Aholle hyödyksi sekä jousiammunnassa että biolääketieteen opinnoissa.Tilaajalle
Emmi Ala-Aho harjoittelee Turussa Impivaaran jousiammuntaradalla kymmenisen tuntia viikossa. Kuva: Sanne KatainenRakkaus lajiin syttyy joskus ensimmäisestä nuolesta. Juuri niin kävi Emmi Ala-Aholle 14-vuotiaana Porin Jousiampujien radalla.
Tuolloin vuosi oli 2018, ja Satakunnan pohjoisosissa Porin Noormarkussa kasvanut Ala-Aho pohdiskeli, että jalkapalloharrastuksen kylkeen sopisi jokin yksilölaji. Sopivaa lajia hän etsi selaamalla lähiseudun harrastusmahdollisuuksia.
Porin Jousiampujien järjestämä tutustumisilta oli lopulta käänteentekevä.
”Ajattelin muistaakseni lähinnä, että onpas kiva laji. Sillä tiellä ollaan.”
Ala-Aho löysikin itsensä lopulta useammin jousiammuntaradalta kuin futiskentältä. Lopulta jalkapallo jäi harrastusrepertuaarista kokonaan.
Lopullisen sysäyksen ykköslajin vaihtoon hän sai vuonna 2021, kun hän pääsi jousiammunnassa junioreiden MM-kisoihin. Aiemmin Ala-Aho oli käynyt ampumassa lähinnä omaksi ilokseen, mutta kisojen jälkeen valmentautumisesta tuli tavoitteellisempaa.
Treenisuunnitelma ei suinkaan tarkoita sitä, että ammutaan nuolia tolkuttomia määriä. Sen sijaan Ala-Ahon viikko-ohjelma alkoi sisältää monenlaista oheisharjoittelua, kuten lenkkejä ja kuntosalia.
Maallikko voisi kuvitella, että jousiammunta kysyy lähinnä vahvoja käsien lihaksia ja pitkiä hermoja. Näinkin asia toki on, mutta itse asiassa jousiammunnassa oikea tekniikka lähtee selästä, joten hyvä ryhti ja vahvat selkälihakset auttavat välttämään loukkaantumisia. Jousiammunta onkin ensisijaisesti tekniikka- eikä voimalaji.
Jousiammunta kerryttää myös melkoisesti askelia, sillä nuolia sihdataan 70 metrin päässä olevaan tauluun, eikä niitä harjoittelutilanteessa hae pois kukaan muu kuin ampuja itse.
Laji on nopeatempoinen, sillä yksi tähtäys kestää noin kolme sekuntia, ja nuolia ammutaan kisoissa kuusi kappaletta kerralla. Ala-Aho käyttää samaa nuolimäärää yleensä myös treenatessaan.
Ei Ala-Ahon elämä silti pelkkää jousiammuntaa ole. Hän sai vuonna 2023 ylioppilaslakin päähänsä Porin lukiosta, ja tulevien opintojen suuntakin oli hänellä heti selvillä.
Ala-Aho oli nimittäin käynyt abivuonna Turun yliopiston avoimien ovien päivässä ja ajautunut biolääketieteen esittelyluennolle, sillä hän ajatteli, että jokin biologiaan tai kemiaan liittyvä ala voisi kiinnostaa häntä.
Esittelyluento oli ilmeisen inspiroiva, sillä alavalinta oli Ala-Aholle siitä asti selvä.
Opiskelupaikka napsahti viiden laudaturin ylioppilaspapereilla heti ensimmäisellä yrittämällä, ja vähän yli vuoden opintojen perusteella Ala-Aho on tyytyväinen alavalintaansa.
Itse asiassa sekä biolääketiede että jousiammunta vaativat pitkiä hermoja. Jousiampujan ei auta hötkyillä tai antaa sykkeen kohota, sillä hermoilu vaikuttaa heti suoritukseen.
Samanlaisia ominaisuuksia vaaditaan myös laboratoriotyöskentelyssä, sillä esimerkiksi solujen viljely ei onnistu säheltämällä, vaan rauhallisesti ja keskittyneesti tekemällä.
Emmi Ala-Aho on toisen vuoden opiskelijana vasta pohtimassa tulevaa uraansa. Hän on suunnitellut, että kandidaatti- ja maisteriopintojen jälkeen hän voisi jatkaa yliopistolla vielä väitöskirjan verran.
Tutkijatausta on välttämättömyys monissa lääketeollisuuden töissä, ja hän näkee tulevan uransa nimenomaan lääkekehityksen parissa.
”Minua kiinnostaa ymmärtää sairauksien syntymekanismia ja erityisesti sitä, miten sairauksia voi parantaa.”
”Harjoittelu ei sinänsä ole vaikeaa, mutta työlästä se on.”
Muutettuaan Turkuun syksyllä 2023 Ala-Aho jatkoi jousiammunnan tavoitteellista harjoittelua turkulaisessa Arcus-seurassa. Impivaaran jousiammuntarata on käynyt hänelle hyvin tutuksi, sillä siellä hän viettää kymmenisen tuntia viikossa.
”Harjoittelu ei sinänsä ole vaikeaa, mutta työlästä se on”, Ala-Aho kuvailee.
Jousiammunnassa sinnikkyys on valttia, sillä uuden tekniikan sisäänajaminen vaatii aina tuhansia toistoja. Kun parantaa jotain ammuntatekniikkansa pientä yksityiskohtaa, esimerkiksi ammuntasuorituksen rytmiä, lyhytjänteiseltä ihmiseltä voisi loppua usko omaan tekemiseen, sillä tulostaso ei saisi laskea.
Elokuussa Ala-Aho nappasi naisten tähtäinjousen kultaa suomenmestaruuskisoissa Tampereella. Voitto loi lisäuskoa omaan tekemiseen, ja antoi samalla intoa unelmien saavuttamiseen.
Ala-Ahon tavoitteena on ylittää aikuisten maajoukkueen tulosraja ensi kesänä. Tulevina vuosina hän toivoo yltävänsä EM- ja MM-kisoihin, eikä hän pidä mahdottomana Los Angelesin olympialaisia vuonna 2028.
Jousiammunta kuuluu niihin lajeihin, joissa voi menestyä, vaikka aloittaisi vähän vanhempana.
Vielä viime vuosikymmenellä jousiammunta oli Suomessa suurelle yleisölle tuntematon laji, mutta erityisesti olympiatasolla kisanneet Antti Tekoniemi ja Antti Vikström ovat tehneet lajia tunnetuksi.
Ala-Aho muistuttaa, että jousiammuntaharrastuksen sopii kaikenikäisille. Lisäksi jousiammunta kuuluu niihin lajeihin, joissa voi menestyä, vaikka aloittaisi vähän vanhempana.
”Kannustan ehdottomasti kokeilemaan jousiammuntaa, jos on pientäkin kiinnostusta, sillä sen aloittaminen on todella helppoa.”
Kokeilemaan pääsee seuran välineillä, mutta jos harrastusta haluaa jatkaa, laadukas jousi maksaa vähintään tuhat euroa, ja huippuampujien jouset useita tonneja.
Ala-Aho kuitenkin muistuttaa, että jousi kestää tavallisesti todella pitkään. Usein uusia välineitä hankitaan, kun taidot kehittyvät tai voimaa tulee lisää.
Nuolet puolestaan maksavat parista eurosta useisiin kymmeniin euroihin kappaleelta. Suhteellisen pitkäikäisiä nekin ovat, mutta eivät ikuisia, sillä nuolet kuluvat ampuessa, ja joskus ne myös hajoavat.
”Itse olen tähän mennessä ostanut uudet nuolet yleensä vuoden tai kahden välein”, Ala-Aho kertoo.
”Pikkupaikkakunnalla ei tarvinnut pelätä mitään, vaan sai elää ja kasvaa rauhassa.”
Tähdätessä jousta työnnetään kohti taulua, ja samaan aikaan vedetään yhtä paljon toiseen suuntaan. Kuva: Sanne KatainenYliopisto-opintojen ja maajoukkuetason urheilun yhdistäminen vaatii tarkkaa ajankäytön hallintaa. Vaikka valtaosa Emmi Ala-Ahon ajasta kuluu Turussa, hän ehtii kotiseudulle Satakuntaan yleensä kerran–pari kuussa.
Ala-Aho muistelee lämmöllä kasvuvuosiaan Noormarkussa.
”Päällimmäisenä mieleen tulee, että pikkupaikkakunnalla ei tarvinnut pelätä mitään, vaan sai elää ja kasvaa rauhassa.”
Kotiseudun vaikutuksena Ala-Aho pitää erästä asiaa, joka toistuu hänen elämässään lähes joka päivä.
”Kun pitää valita, lähdenkö lenkille asfaltille vai metsään, lähden aina mieluummin metsään.”
Ei Ala-Ahon vapaa-aika sentään pelkkää urheilua ole. Kun hän istahtaa sohvalle, käsissä on yleensä kirja.
”Lukeminenkin taitaa olla pitkäjänteisen ihmisen hommaa, niin kuin vähän kaikki, mitä teen”, hän naurahtaa.
Emmi Ala-Aho
Syntynyt 2004 Noormarkussa (nykyisin osa Poria), jossa asui vuoteen 2023 asti.
Asuu Turussa ja opiskelee Turun yliopistossa biolääketiedettä.
Ylioppilas vuodelta 2023 Porin lukiosta.
Harrastanut jousiammuntaa vuodesta 2018. Edusti ensin Porin Jousiampujia, nyttemmin turkulaista Arcusta, ja kuuluu jousiammunnassa nuorten maajoukkueeseen. Tavoitteena ylittää aikuisten maajoukkueen tulosraja ensi vuonna.
Voitti elokuussa tauluammunnan SM-kisoissa naisten tähtäinjousen kultaa.
Vapaa-ajallaan lukee mieluusti dekkareita ja fantasiakirjallisuutta, ja on viime aikoina innostunut myös seinäkiipeilystä.
- Osaston luetuimmat
