Nykyään Espoossa asuva Hankivaara ei pidä mahdottomana paluuta maaseudulle. Vapaa-ajallaan hän viihtyy muun muassa mökillään Keski-Suomessa. Kuva: Jarkko Sirkiä
Kaukolämpö hajosi keskellä paukkupakkasia, ja ihmiset alkoivat haalia hädissään pattereita sieltä täältä
Maaseudun Tulevaisuuden toimittaja Jarmo Hankivaara palkitaan itsenäisyyspäivänä Suomen leijonan ansioristillä. Asumisesta paljon kirjoittaneella miehellä on omakohtaisia kokemuksia varautumisen tarpeellisuudesta.Tilaajalle
Toimittaja Jarmo Hankivaara on työskennellyt Maaseudun Tulevaisuudessa reilut kolme vuotta. Kuva: Jarkko SirkiäMaaseudun Tulevaisuuden toimittajalla Jarmo Hankivaaralla on yksi toive näinä epävarmoina aikoina.
”Eniten toivoisin talvisodan henkeä. Eri mieltä voi ja pitääkin olla, mutta kun jotain yhdessä päätetään, niin sitten mennään yhdessä eteenpäin”, Hankivaara sanoo.
Talvisodan henkeä tarvitaan myös varautumisessa ja huoltovarmuudessa, ja siinä useimmat voivat tehdä jotain.
”Jos itse rakentaisin nyt, varautuisin tulevaisuuteen. Esimerkiksi lämmityksen ei pitäisi olla yhden kortin varassa.”
Uusiutuvaan energiaan, kuten erilaisiin lämpöpumppuihin kannattaa investoida mutta tulisijat ovat hyvä lisä. Ne eivät kylmene sähkökatkoissakaan.
Hankivaara on kokenut itse, miltä tuntuu, kun lämmitysjärjestelmä hajoaa.
Muutama vuosi sitten hän asui paritaloyhtiössä, jossa kaukolämpöä taloihin tuonut putki hajosi jossain päin pihamaata. Vuotopaikka oli selvitettävä ennen kuin päästiin korjaamaan.
Niinpä asukkaat olivat noin kuukauden ilman lämmitystä keskellä kovia pakkasia ennen kuin lämmöt saatiin takaisin. Ihmiset ostivat hädissään koteihinsa sähköpattereita, ja jokainen taatusti tunsi sen jälkeen, mitä tarkoittaa vilu ja kosteus kodissa.
”Se oli pysäyttävä hetki ja hyvä muistutus varautumisen tarpeellisuudesta.”
”Se oli pysäyttävä hetki ja hyvä muistutus varautumisen tarpeellisuudesta.”
Hankivaaralle myönnettiin tiistaina Suomen leijonan ansioristi.
Journalistina hän on työskennellyt vuodesta 1991 lähtien. Hän aloitti uutistoimittajana maakuntalehdessä Vaasassa ja työskenteli pitkään aikakauslehdissä – viimeksi Kodin Pellervossa ennen siirtymistään Maaseudun Tulevaisuuteen kolmisen vuotta sitten.
”Suomen kieli on lähellä sydäntä, joten ehkä siksikin otsikoinnista on tullut itselleni hauska intohimo. Juttujen lukukerrat näkee reaaliajassa, ja sehän on kuin huumetta”, naurahtaa Hankivaara.
Hyvä journalisti ei silti ole hänen mielestään klikkiotsikoiden tekijä, vaan peräänantamaton, rohkea ja utelias – kaiken muun voi oppia.
Koulutukseltaan Hankivaara on filosofian maisteri Oulun yliopistosta sekä yhteiskuntatieteiden kandidaatti Tampereen yliopistosta, jossa hän opiskeli journalismia toimittajatutkinnossa.
Hän on kirjoittanut myös teoksen Vihreä mökki – kestävää loma-asumisesta (Rakennustieto, 2021).
Jarmo Hankivaara on intohimoinen hiihdon ja tenniksen harrastaja. Kuva: Jarkko SirkiäHankivaara asuu Espoossa mutta tuntee itsensä läpikotaisin maalaispojaksi. Hän syntyi Porissa mutta kävi ala-asteen Kolarissa ja yläasteen sekä lukion Vihannissa.
Sen jälkeen työt ja opiskelut ovat vieneet monen mutkan kautta vähitellen pääkaupunkiseudulle.
”Isäni oli Viipurin evakkoja, ja suku ympäri Suomea. Jonkinlainen juurettomuus ja levottomuus on periytynyt minuunkin”, Hankivaara tuumaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
