Parén joko maalaa itse paikan päällä luonnossa tai ottaa kuvia, joita hyödyntää maalaamisessa jälkeenpäin. Kuva: Sanne Katainen
Viemäri on toisinaan tukossa ja kaivosta loppuu vesi – samaa maalla asumisen mielenrauhaa ei löydä kaupungista, vaikka kuinka kävisi joogassa
Kaisa Parén saa inspiraationsa maalauksiinsa Mäntyharjun maisemista. Paluumuutto kotikunnaille oli hänen mielestään oikea ratkaisu.Tilaajalle
Kaisa Parénin sydäntä lähellä ovat maisemat löytyvät vesien ääriltä Mäntyharjulta. Kuva: Sanne KatainenPiirtäminen on monien lasten lempipuuhaa. Tenavien mielikuvituksella ei ole rajoja eikä myöskään valmiita oletuksia siitä, miltä piirrosten tulisi näyttää. Kaikki lähtee hauskuudesta eikä armottomasta itsekritiikistä.
Tähän taitelevien taaperoiden kastiin kuului myös Mäntyharjulla 2000-luvulla lapsuuttaan viettänyt Kaisa Parén.
”Piirsin käytännössä kaiken vapaa-aikani lapsena. Heti kun pääsin koulusta kotiin, kynä oli välittömästi kädessäni”, Parén kertoo.
Erityiseksi mielenkiinnon kohteeksi muodostuivat huonekalut. Parén keräsi mainoslehtien huonekalukatalogeja ja piirsi niiden pohjalta omia versioita esimerkiksi tuoleista ja pöydistä.
Kaisa Parén
Syntynyt 1994 Mäntyharjulla.
Filosofian maisteri taidehistorian opintosuunnasta.
Ammatiltaan kuvittaja ja taidemaalari.
Erityisalaa lasten kirjojen kuvittaminen ja maisemamaalaukset.
Pitänyt useampia taidenäyttelyitä teoksistaan.
Harrastaa Roi-koiran kanssa kävelyä lähimetsissä, ja nauttii vesillä olosta.
Rakastaa kukkia, mekkoja ja kukkamekkoja.
Parénin maalauksia on näytillä Uudenkaupungin Natural High Healing Festival -tapahtumassa 4.-7.7. sekä Mäntyharjun Miekankosken kahvilassa 1.-31.8.
”Huonekaluissa oli mielenkiintoisia värejä ja muotoja, jotka vain jostain syystä miellyttivät.”
”Kaikille nuorille, jotka ovat menettäneet vanhempansa haluaisin kertoa, että siitä voi selvitä. Elämä voittaa lopulta.”
Peruskoulun jälkeen nuori suuntasikin nokkansa Lahteen suorittamaan sisustusalan ammattikoulututkintoa. Muutto tutusta ja turvallisesta Mäntyharjun maalaiskylästä vieraaseen kaupunkiin 16-vuotiaana ei ollut helppoa.
Henkilökohtainen tragedia kohtasi perhettä tuolloin. Ensimmäisenä opiskelutalvenaan Parénin isä sairastui vakavasti ja menehtyi.
”Tämä oli hemmetin vaikeaa aikaa, ja olin tosi toivoton. Kaiken kivun keskellä sain lohdutusta ja voimaa piirtämisestä sekä tietysti ystävistä.”
”Haluaisin kertoa kaikille nuorille, jotka ovat menettäneet vanhempansa, että siitä voi selvitä. Elämä voittaa lopulta.”
Isän kuoleman jälkeen Parénin elämänasenteeseen on kuulunut, että täytyy elää omien arvojen mukaan ja tehdä niitä asioita, jotka kokee itselleen tärkeäksi.
”Koskaan ei voi tietää milloin tulee oma aika lähteä. Nämä tapahtumat ovat saanet minut rohkeasti tavoittelemaan omia unelmiani.”
Ammattikoulusta valmistuttuaan Parén jatkoi opiskelua muotoilijaksi Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa. Tässä vaiheessa piirtäminen ja maalaaminen olivat jääneet jo taka-alalle.
”Koulussa oli maalauskurssi, joka ei itseäni kiinnostanut yhtään. Kurssista oli kuitenkin päästävä läpi, ja tein lopputyöksi maalauksen, jota opettaja kehui ja antoi hyvän arvosanankin.”
”Hyvä palaute sai minut uskomaan itseeni, ja tästä syntyi kipinä taidemaalaukseen.”
Opiskeluvuodet kaupungissa alkoivat tympiä maaseudun kasvattia.
”Kaupungissa on paljon betonia ja hälyä, ja minulla oli kova ikävä maalaismaisemia, metsiä ja järviä.”
Vuonna 2017 Parén muutti takaisin kotiseudulleen Mäntyharjulle. Ympäröivä luonto ja vuodenaikojen vaihtelu toivat maalaukseen uutta puhtia.
”Sain samankaltaisen innostumisen kuin minulla oli lapsenakin ollut ja maalasin myöhään yötä vasten.”
Vuonna 2018 Parén piti ensimmäisen taidenäyttelynsä kotikylänsä kirjastossa. Nyt näyttelyitä on takana jo useampia Helsinkiä myöten.
Ammattikorkeakouluopinnot tulivat nyt myös päätökseen, ja oli aika miettiä seuraavia liikkeitä. Sosiaalisen median kautta Parén oli saanut näkyvyyttä ja hänen teoksilleen oli kysyntää. Parén ryhtyi yrittäjäksi taidemaalarina ja kuvittajana.
Oman puutarhan hoito on taiteilijalle mielekäs tapa irrottautua töistään. Kuva: Sanne KatainenMaalaamisen ohella Parén suoritti etänä Jyväskylän yliopiston maisteriopinnot ja valmistui viime syksynä filosofian maisteriksi. Etäopinnot olivat hänen mielestään loistava tapa opiskella.
”Ihmetyttää, miksei etäopintojen ja maalla asumisen vaihtoehdoista keskustella julkisesti enempää, tai vastaavasti kaksoiskuntalaisuudesta. Helsingin ja maalaiskylän yhdistelmä asumiseen puolivuosittain olisi monelle unelma. Luovan työn tekijät saisivat rauhassa luoda täällä maaseudun kauneudessa ja kaupungissa hoitaa juoksevia asioita ja tapaamisia. Tätä ajattelua pitäisi edistää ja nostaa enemmän esille.”
Jos tutkintoa ei olisi pystynyt suorittamaan etänä, Parén olisi jättänyt sen välistä.
Viime vuosina nuori taiteilija on keskittynyt erityisesti lastenkirjojen kuvittamiseen. Hän on tehnyt Lotta Lahden kanssa lapsille suunnatun tarinallisen reseptikirjan sekä tänä keväänä julkaistun sienikirjan. Tällä hetkellä työn alla ovat Suomessa esiintyvistä perhosista ja kasveista kertovat lasten tietokirjat.
”Isot onnen hetket tulevat, kun saa loppukesästä syödä villivadelmia omista pensaista ja sienet voi hakea pastaan lähimetsästä syksyllä.”
Maaseudulla asuminen tuo Parénille mielenrauhaa ja hyvinvointia, jota ei voi saavuttaa kaupungissa, vaikka kuinka kävisi joogassa.
”Onhan se ihan tutkittuakin tietoa, että lyhytkin kävely luonnossa laskee meidän sykettä ja verenpainetta. Uskon, että ihmiset voisivat paremmin, jos he viettäisivät enemmän aikaa luonnossa ja ehkä jopa asuisivat maaseudulla.”
Kesä on herättänyt Mäntyharjun vehreään kukoistukseensa. Kuva: Sanne KatainenParénin teokset kuvaavat pääosin luontoa, joten siellä myös ideat syntyvät.
”Koiran kanssa luonnossa kävellessä tulee kaikista parhaat ideat maalauksiin ja kuvituksiin. Kun mieli on vapaalla, luovuus pääsee laukalle ja jotain uutta syntyy aina”
”On parasta, kun metsässä tuntee itsensä pieneksi, kun katselee jykeviä mäntyjä tai tuulessa tanssivia koivikoita.”
Taiteilija hakeutuu varhaisina kesäaamuina ja iltoina läheisen metsälammen rantaan ottamaan valokuvia. Tunnelmoinnin ja valokuvien pohjalta syntyy myöhemmin maalauksia.
Yksi Parénin harrastuksista on 100 neliön kukkaniityn kasvattaminen. Lajeja on rutkasti malvikeista, unikkoihin ja lemmikkeihin. Useampi kevät päivä vierähtää kylvöissä, mutta lopputulos palkitaan kauniina näkymänä kukkien puhjetessa.
Nuori nainen arvostaa seesteistä elämää ja yksinkertaisista asioista nauttimista.
”Isot onnen hetket tulevat, kun saa loppukesästä syödä villivadelmia omista pensaista ja sienet voi hakea pastaan lähimetsästä syksyllä.”
Parén kuvittaa suomen luontaisia kasvilajeja keräämällä kasvit ja käyttämällä niitä malleina. Kuva: Sanne KatainenPelkkää ruusuilla tanssimista korvessa majailu ei ole kuitenkaan ollut. Lähimpään kauppaan on 20 kilometriä, ja välillä ollaan luonnon armoilla.
Viemärin putket ovat toisinaan tukossa, ja useampana kesänä kaivosta on loppunut vesi.
”Vettä ja sähköä oppii arvostamaan. Kun käsin pyykkää järvivedessä, niin se ei ole kauhean hauskaa. Aika kuitenkin kultaa muistot, ja näillekin tapahtumille tulee naurettua jälkeenpäin.”
Myös salama on iskenyt pihaan ja vienyt sähköt talosta pitkäksi aikaa.
”Oli se aika hurja kokemus. Pari kesää sitten myös trombi kaatoi pihasta kirsikkapuun juurineen.”
Tulevan vuoden Parén työstää perhos- ja kasvikirjaansa, joita varten hän sai myös hiljattain apurahan. Nyt kesällä hän kerää kasveja luonnosta mallikappaleiksi kuvitusta varten. Hän toivoo voivansa tehdä sitä, missä hänellä on annettavaa, eli maalata ja kuvittaa.
”Jos edes yksikin ihminen saa iloa ja toivoa tekemästäni taiteesta, olen mielestäni onnistunut siinä mitä teen.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
