Kokeneet opettajat keksivät vain yhden asian, joka erottaa nykylapset aiemmista sukupolvista

”Tässä oli minun luokka! Täällä kävin ensimmäiset neljä luokkaa koulua”, huudahtaa Marjukka Karvonen astuessaan sisään Otanmäen koulun kolmannessa kerroksessa olevaan luokkahuoneeseen. Sittemmin Karvonen ehti toimia opettajana koulussa useita vuosikymmeniä.

Nykyään luokassa on SmartBoard-älytaulu liitutaulun sijasta ja pulpetit pystyy järjestämään helposti ryhmätyömuotoon.

Toista oli Karvosen aloittaessa koulutiensä kansakoulun ensimmäisillä luokilla 1960-luvulla. Luokassa istui yli 40 lasta tiiviissä pulpettijonoissa, ja ruokalan sijaan syötiin oman pulpetin ääressä. Rinnakkaisluokkiakin oli useita.

Ennen isoa ruokalaa ruoka kuljetettiin kerrosten välillä tavarahissillä. Hissi toimii edelleen ja on kätevä esimerkiksi isojen kirjakasojen kuljettamiseen. Kuva: Reijo Haukia

Otanmäen koulu perustettiin 1950-luvun alussa paikkakunnalla toimineen kaivosyhtiö Otanmäki Oy:n aloitteesta. Suurten ikäluokkien lapset alkoivat lähestyä kouluikää, ja kaivoksen työntekijöiden lasten piti päästä kouluun.

Kaivos työllisti suuren osan perheistä ja rakennutti kylälle koulun lisäksi kaikenlaista. Siksi Otanmäen koulun vieressä on nykyäänkin iso urheilukenttä, urheilutalo sekä maauimala.

1960-luvulla alettiin rakentaa suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Aku Ankka ja muukin lastenkulttuuri alkoi yleistyä. Otanmäessä elämä kuitenkin jatkui entiseen malliin ja koululaisia riitti, vaikka Otanmäki Oy vaihtui Rautaruukiksi.

Seitsemänkymmentäluvun alkuvuosina koulumaailmaa myllersi uudistus: Kansakoulu muuttui peruskouluksi. Myös lauantaikoulupäivästä luovuttiin. Maailmanpoliittinen myllerrys ei Otanmäkeen asti kuitenkaan ulottunut, vaikka kylmä sota kiristi suurvaltojen välejä ja Kekkonen oli presidenttinä jo kolmannella vuosikymmenellä.

Opettajien asuntolassa oli aikanaan myös rehtorille varattu asunto. Sinne tuli jääkaappi ennen muita asuntoja. Kuva: Reijo Haukia

Vielä 1980-luvulla kylällä elettiin musiikinopettaja Tuula Kovasen mukaan ”herran kukkarossa”. Tehtaalla meni hyvin, ja rahaa oli vaikka millä mitalla. Elintaso koko Suomessa nousi, ja se näkyi myös Otanmäessä. Lapset vanhempineen pääsivät jos jonkinlaisille retkille yhtiön piikkiin, vaikka kaivos oli vaihtunut junavaunutehtaaksi.

Samalla vuosikymmenellä myös ATK alkoi hiipiä opetukseen ja Otanmäen kouluun hankittiin ensimmäisiä tietokoneita ja videonauhureita. Pitkäaikainen koulunkäynninohjaaja Aimo Korhonen muistelee, että jo tuolloin nuorten kanssa tehtiin erilaisia videoprojekteja, joita kuvattiin välillä yötä myöten.

Kalevi Tervonen tuli Otanmäkeen opettajaksi vuonna 1983 vasta perustettuun Vuolijoen lukioon. Sittemmin rehtorina toiminut Tervonen jakoi alkuun asunnon toisen opettajan kanssa koulun takana sijaitsevassa opettajien asuntolassa. Koulun alkuaikoina kaukaa tulevia lapsiakin asui asuntolassa omissa tiloissaan, mutta 80-luvulla koulukyydit pelasivat jo hyvin.

”Lukio rikastutti koulua hirvittävästi. Oli hirveä sääli, kun se loppui”, toteaa Kovanen kaihoisasti. Lukio lakkautettiin vuonna 2008.

MT kävi vuonna 2005 vierailulla Vuolijoen lukiossa ja jo tuolloin puhutti pienten lukioiden tulevaisuus. Jutun voi lukea esimerkiksi Kansalliskirjaston digipalvelusta. (MT 26.8.2005) Kuva: Jarkko Sirkiä

Aikanaan Kainuun paras lukio veti nuoria Kajaanista asti, mutta muuten 1990-luku oli kaikkialla myllerrysten aikaa. Neuvostoliitto romahti, ja idänkaupan tyrehtyminen sekä lama heittivät epävarmuuden varjon kaiken ylle.

”Kouluja alettiin lakkauttaa, ja kyllä huoli näkyi täälläkin. Lapset olivat huolissaan, kun kotona puhuttiin, että mitä koululle käy”, Aimo Korhonen kertoo.

Ensimmäiset maahanmuuttajat Otanmäkeen tulivat 90-luvulla ja kouluun perustettiin valmistavia luokkia. 2000-luvun puolella turvapaikanhakijat ja tehtaalle töihin ulkomailta muuttaneiden lapset ovat pitäneet yllä luokkien tarvetta.

2007 Vuolijoki liitettiin Kajaaniin ja pienten koulujen tulevaisuutta alettiin toden teolla pohtia. Otanmäessä oli isot ja hyvässä kunnossa olevat tilat, joten sekä ylä- että alakoulu pysyivät.

Parhaimmillaan koulussa oli lukiolaiset mukaan luettuna yli 300 oppilasta. Nykyisellään oppilaita on noin satakunta. Oven yläpuolella näkyy Vuolijoen lakkautetun kunnan vaakuna. Kuva: Reijo Haukia

Opetuksen sisältö ja opetusmetodit ovat jonkin verran koulun olemassaoloaikana muuttuneet; tietokoneet ja ilmiöoppiminen ovat tulleet luokkaan. Lapset ovat kuitenkin pitkälti samanlaisia kuin ennenkin, innokkaita ja oppivaisia.

Myös ongelmat ovat pysyneet samoina vuosikymmenestä toiseen.

”Tupakinpoltto on ainainen ongelma. Jos siihen olisi keksitty ratkaisu, niin kyllä se olisi jo otettu käyttöön”, Kalevi Tervonen naurahtaa.

Yhen asian opettajat keksivät muuttuneen: lapset eivät enää osaa sytyttää tulitikkuja.

Toisaalta eihän kodeissa enää ole samalla tavalla takkoja ja kynttilätkin sytytetään sytkäreillä, heti perään kuitenkin todetaan yksissä tuumin.