Vaikka raakut eivät enää kykenisi lisääntymään joessa, vanhoja raakkuja voi siellä olla tuhansia. Tämä antaa helposti harhaanjohtavan käsityksen raakkujen tilasta. Kuva: Pirkko-Liisa Luhta
Raakut osaavat vaihtaa sukupuolta ja jopa tehdä abortteja
Raakun elämä on vaaroja täynnä. Se kuolee poikasena helposti maankäytöstä syntyneeseen lietteeseen, eikä lisääntyminenkään ole mutkatonta.Tilaajalle
Raakut elävät jopa 200-vuotiaiksi ja lisääntyvät usein kuolemaansa asti. Kuva: Johannes TervoRaakut eli jokihelmisimpukat ovat eläviä fossiileja. Niitä on ollut olemassa jo dinosaurusten aikaan, eikä toimivaa konseptia ole tarvinnut muuttaa evoluution kilpajuoksussa.
Jokihelmisimpukan alkuperä löytyy muinaisen Tethys-meren joista yli sadan miljoonan vuoden takaa. Meri oli olemassa, ennen kuin nykyisen Intian alue yhtyi Aasiaan mannerten rytistessä.
”Jokihelmisimpukka on yksi ainoista heimonsa selvinneistä lajeista tuolta ajalta. Suurin osa on kuollut sukupuuttoon”, kertoo Jyväskylän yliopiston ja Konneveden tutkimusaseman johtaja professori Jouni Taskinen.
Sittemmin raakkua on tavattu pohjoisella pallonpuoliskolla lähes kaikissa Euroopan joissa, missä on ollut myös lohta tai taimenta.
Raakkujen lisääntyminen on mielenkiintoinen tapahtumaketju, ja siihen liittyvät olennaisesti lohikalat. Se on vailla romantiikkaa ja mutkikkaita parisuhdekuvioita.
”Alkukesästä naaraat siirtävät munasolunsa kiduslehdelle. Urokset päästävät siittiöitä, jotka kulkeutuvat veden mukana naaraan kiduksille hedelmöittämään”, Taskinen selittää.
Uusien raakkujen isä löytyy siis takuuvarmasti ylävirrasta.
”Elokuun puolivälistä syyskuun loppuun asti toukat kehittyvät raakun kiduslehdillä, minkä jälkeen naaras sylkäisee ne ulos. Toukat tarttuvat lohen tai taimenen kiduksiin ja kapseloituvat sinne”, Taskinen jatkaa.
Lisääntyminen ei onnistu ilman lohikaloja.
”Monessa raakkujoessa isäntäkalojen vähyys on todellinen ongelma.”
Suomen Lapista vanhin löydetty raakku on ollut 248-vuotias.
Raakun toukka loisii kalassa seuraavaan kesään asti ja saa tästä ravintonsa. Tämän jälkeen toukka muuttuu raakun poikaseksi, irrottautuu kalan kiduksilta ja kaivautuu syvälle soraan muutaman vuoden ajaksi.
”Tämä vaihe on juuri kriittisin, kun mietitään vesistöjämme. Ongelmana on, että hienojakoista maa-ainesta huuhtoutuu jokiin ja tukkii soraikot. Tällöin raakun poikaset kuolevat.”
Taskisen mukaan aikuiset raakut kestävät maankäytöstä vesiin kulkeutuvaa kiintoainesta paljon paremmin. Rajansa on kuitenkin niilläkin: simpukka tukehtuu, jos hiekka tai liete peittää sen kokonaan.
Kun raakku nousee sorapohjan pinnalle, alkaa sen elämän pitkäaikaisin vaihe – paikoillaan köllöttely ja ravinnon, kuten kasvisplanktonin, siivilöinti vedestä. Raakku tulee sukukypsäksi vasta noin 20-vuotiaana. Hidastempoista elämää riittää kosolti.
”Suomen Lapista vanhin löydetty raakku on ollut 248-vuotias, ja Ruotsista on löydetty jopa 270-vuotias. Voidaan siis olettaa, että on myös 300-vuotiaaksi eläneitä yksilöitä.”
Alkukantaisilla eläimillä on usein erikoisia kykyjä. Rapu pystyy kasvattamaan katkenneen raajansa ja hait uusia hampaita. Raakkujen erikoiskyvyt liittyvät häilyvään sukupuoleen.
”Simpukoilla ei ole sukupuoli niin fiksattu, eikä sukupuolen vaihtaminen vaadi leikkausta. Nuoret raakut voivat vaihtaa sukupuoltansa.”
”Aikanaan Saksassa on tehty kokeita, joissa aikuisia naarasraakkuja on viety ylävirtaan, ja ne ovat sitten muuttuneet koiraiksi. Lisääntymisen kannalta ylävirrassa on parempi olla koiras”, Taskinen selittää.
Toinen erikoisuus on se, että raakut tekevät myös paljon ”abortteja”.
”Pitkäikäisenä lajina raakku ei halua ottaa mitään turhia riskejä. Lisääntyminen vie voimia, ja jos olot ovat huonot, naarasraakku sylkäisee munasolunsa ulos ennen aikojaan. Kun elää 200 vuotta, ei haittaa, vaikka lisääntyminen jäisi välistä jonakin vuonna.”
- Osaston luetuimmat
