
Hautojen ja hautamuistomerkkien kuvaaminen vaatii aina tietynlaista herkkyyttä ja tilannetajua, vaikka kuvaaminen onkin sallittua.
”Jos haudan äärellä on omaisia, ei luonnollisestikaan silloin mennä kuvaamaan, vaan kunnioitetaan ihmisten omaa tilaa”, Suomen kirkkoja ja hautausmaita -sivuston ylläpitäjä Sari Vahtera muistuttaa.
”Omaisten rauhan kunnioittamisen lisäksi pitää muistaa myös kunnioitus hautausmaata kohtaan ja käyttäytyä sen mukaan.”
Paras aika kuvata hautoja on alkukevät ja loppusyksy, kun kasvillisuus tai lumi ei peitä hautojen tietoja. Jos kuvauksen esteenä on kasvillisuutta, voi niitä siirtää syrjään varovasti.
Hautojen kuvaamiseen suhtaudutaan vaihtelevasti, mutta Sari Vahtera kertoo, ettei häntä henkilökohtaisesti ole koskaan kielletty kuvaamasta.
”Pikemminkin päinvastoin, kuvaaminen on herättänyt kiinnostusta. Tiedän myös tapauksia, joissa kuvaamista on yritetty kieltää jopa hyvin aggressiivisesti. Tällaisessa tapauksessa yksittäisiä kuvia on jätetty pois ja haudan tiedot on lisätty tietokantaan ilman kuvaa.”
Helsingin hallinto-oikeus on vuonna 2009 tehnyt päätöksen, että julkisilla alueilla sijaitsevat hautausmaat ovat julkisia paikkoja, joita saa kuvata ja kuvat saa julkaista.
”Koska ryhmän tarkoitus on tehdä mittava kuvatietokanta hautausmaiden kokonaisuuksista, ei yksittäisiä kuvia poisteta ilman erityisen painavia perusteita”, Vahtera muistuttaa.
”Tieto voi olla hyvin arvokasta esimerkiksi sukututkijoille. On myös hyvä muistaa, että rakas läheinen on monien muidenkin ihmisten sukulainen.”