
Sari Vahtera kiertelee kamera kädessä Naantalin birgittalaisluostarin pyhätöksi 1400-luvulla vihityn kivikirkon hautausmaalla.
Innokas valokuvaaja toimii ylläpitäjänä Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmässä, jonka tavoite on kuvaamalla dokumentoida hautausmaiden hautakivet ja muut hautamuistomerkit.
”Naantalin kirkon hautausmaan kuvaamisesta on jo useampi vuosi ja alkaisi olla aika tehdä paikalla täydennyskuvaukset ja päivittää hautausmaan tiedot sivustomme tietokantaan”, Vahtera kertoo.
Hautausmaat muuttuvat jatkuvasti, jonka vuoksi tämän kaltainen hanke ei tule koskaan valmiiksi. Uusien perinteisten hautojen lisäksi Naantalin kirkon sankarihautausmaan viereen on pystytetty muistokivi Naantalin Mannerheim-ristin ritareille.
”Ryhmämme on ollut olemassa jo 11 vuotta, jonka aikana se on laajentunut valtavasti. Facebook-ryhmässämme on pian jo 12 000 jäsentä”, Vahtera iloitsee.
”Jäsenten määrä ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan tärkeintä on, että ryhmässä olisi riittävästi aktiivisia jäseniä ja henkilöitä, jotka kuvaavat hautausmaita ja indeksoivat aineistoa sivustolle.”
Ryhmän voima tuli hyvin esiin kolme vuotta sitten järjestetyssä kampanjassa, johon haettiin vapaaehtoisia kuvaajia. Ryhmä dokumentoi järjestelmällisesti kaikki Suomen sankarihautausmaat.

”Sankarihaudoista kertyi kuvia kaikkiaan yli 80 000. Tarkoituksena on saada koottua mahdollisimman kattava kokonaisuus Suomen sankarivainajista,” Vahtera kertoo.
”On jopa hieman surullista, että mistään lähteestä ei ole löytynyt täsmällisiä tietoja siitä, paljonko sankarivainajia on ollut. Nyt tiedot ovat jo hyvin kattavasti löydettävissä tietokannastamme.”
Toinen suuri hanke on ollut Suomen ortodoksihautausmaiden kuvaaminen.
”Ortodoksisukujen tutkiminen on sukututkijoille hyvin haastavaa, siksi nämä hautausmaat on kuvattu kattavasti, vain kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Tietokannassamme on 47 ortodoksihautausmaan tiedot.”
Hautausmaita kartoittamaan Sari Vahtera päätyi oman sukututkimustyönsä myötä.
”Isäni suvun sukututkimusta tehdessäni aloin kuvaamaan sukuun kuuluvia hautamuistomerkkejä. Hanke vei useille eri hautausmaille, joissa ihastuin samalla vanhojen rautaristien kauneuteen ja innostuin niiden kuvaamisesta.”
Kuvia alkoi kertyä suuria määriä ja materiaali oli melko sekalaista, joten Vahtera päätti ruveta kuvaamaan järjestelmällisemmin suurempia kokonaisuuksia eli kokonaisia hautausmaita tai niiden lohkoja.
”Kuva-aineiston karttuessa kuulin eräältä sukutukijakollegalta Facebook-ryhmästä, johon voi ladata omia hautakuvia. Liityin ensin ryhmään jäseneksi ja myöhemmin päädyin sen ylläpitäjäksi.”
Hautausmailla Vahtera alkoi yhä useammin törmätä myös laputettuihin hautoihin eli hautoihin, joiden hautaoikeus oli päättymässä. Elleivät omaiset jatka tällaisen hautapaikan hallinta-aikaa, siirtyy se seurakunnan omistukseen ja muistomerkit hävitetään.
”Alkuaikoina aloin kuvata erityisesti laputettuja hautoja, jotta tieto niistä säilyisi poistamisen myötä ja poistetuista hautakivistä ja risteistä jäisi edes kuva dokumentiksi ja muistoksi”, Vahtera kertoo.
Tällaisen aineiston arvo kasvaa jatkuvasti, sillä kuvattuja kiviä on jo nyt hävitetty eli ryhmän toiminta on onnistunut säilyttämään kuvia kivistä, joita ei enää ole fyysisesti olemassa.
Suomen hautausmaiden kuvaaminen on valtava urakka, sillä maassamme on jopa tuhansia hautausmaita. Sari Vahtera kertoo, ettei Suomen hautausmaiden tarkkaa määrää tiedä kukaan.
Edes kirkkohallituksen tiedoista ei löydy yksiselitteistä vastausta kysymykseen. Hautausmaiden määrä vaihtelee myös sen mukaan, mitä kaikkea lasketaan joukkoon.
”Kun otetaan huomioon ortodoksiset, evankelisluterilaiset, juutalaiset, katoliset ja kirkkoon kuulumattomien hautausmaat sekä yksityiset hautausmaat ja hautausmaat, joihin ei enää haudata, mutta ne ovat yhä olemassa, on hautausmaiden määrä jopa 1 700.”
Suomen kirkkoja ja hautausmaita -projektin tietokannassa on 1 660 hautausmaa-albumia. Läheskään kaikkia hautausmaita ei ole kuvattu, mutta Vahtera kertoo sivuston saavuttaneen pisteen, jossa jokaiselta suomalaiselta paikkakunnalta on kuvattuna edes jokin osa hautausmaasta. Kuvia on kaikkiaan jo lähes miljoona.
Sivustolla on kuva ja perustiedot myös jokaisesta suomalaisesta kirkosta, joita on yli 770.
Ryhmän tavoite on kuvata ja dokumentoida kaikki hautausmaat, mutta ensi sijalla ovat seurakunnat, joiden kirkonkirjoja ei voi tutkia digitaalisessa muodossa. Ajatus on, että jos seurakunnalla ei ole netissä hautakarttaa tai hautahaku-palveluita, niin silloin edes hautakivitietokannan kautta olisi saatavilla tietoja hautausmaan vainajista.
Nyt tietokanta auttaa huomattavan paljon sukututkijoita, jotka ovat suurin tietokantaa hyödyntävä ryhmä.
”Nykyisin jo monet sukututkimuskurssien vetäjät kertovat kursseillaan tietokannastamme”, Vahtera iloitsee.
Hautakivi on yksi johtolanka sukututkijoille, mutta Vahtera muistuttaa, ettei hautamuistomerkki itsessään ole ensisijainen lähde. Kivien tiedot eivät tule kirkonkirjoista, vaan ne ovat omaisten antamia, ja niissä saattaa olla pieniä eroavaisuuksia henkilön virallisiin tietoihin.
”Kun tiedetään esimerkiksi henkilön nimi ja syntymäaika, voidaan hautapaikan kautta päästä jäljille, missä henkilö on asunut ja sen myötä löytää lisätietoja kirkonkirjoista ja muista lähteistä.”
Toinen suuri tietokantaa hyödyntävä ryhmä ovat ihmiset, jotka eivät enää kuntonsa vuoksi pääse käymään hautausmailla tai hautausmaa on pidemmän matkan päässä. Silloin on ilahduttavaa, kun kiven voi nähdä edes kuvana.
Hautausmaita tutkiessa ja kuvatessa huomaa myös mielenkiintoisia muutoksia hautamuistomerkeissä.
”Kun vanhempiin hautakiviin on usein ikuistettu henkilön ammatti, ovat nykyisin yleistyneet harrastuksiin liittyvät symbolit ja hautakivessä voi olla esimerkiksi moottoripyörä, nuottiviivasto tai kitara, jotka kertovat henkilön elämästä ja intohimoista”, Vahtera kuvailee.