• Melkein miljoona kuvaa, lukemattomia hautausmaita ja muistomerkkejä – vapaaehtoisten urakka on mittaamattoman arvokas

    Missä on isoisoäidinisän hauta? Sari Vahtera ylläpitää ryhmää, jonka tavoitteena on kuvata ja dokumentoida suomalaisten hautaus­maiden muistomerkit – mahdollisimman järjes­telmällisesti ja kattavasti.
    Tilaajalle
    Sari Vahtera kuvaamassa Naantalin vanhalla hautausmaalla.
    Sari Vahtera kuvaamassa Naantalin vanhalla hautausmaalla. Kuva: Tuomo Kesäläinen
    Lukemisto|Historia ja perinne
    23.5.202421:00
    Tuomo Kesäläinen

    Sari Vahtera kiertelee kamera kädessä Naantalin birgittalaisluostarin pyhätöksi 1400-luvulla vihityn kivikirkon hautausmaalla.

    Innokas valokuvaaja toimii ylläpitäjänä Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmässä, jonka tavoite on kuvaamalla dokumentoida hautausmaiden hautakivet ja muut hautamuistomerkit.

    ”Naantalin kirkon hautausmaan kuvaamisesta on jo useampi vuosi ja alkaisi olla aika tehdä paikalla täydennyskuvaukset ja päivittää hautausmaan tiedot sivustomme tietokantaan”, Vahtera kertoo.

    Hautausmaat muuttuvat jatkuvasti, jonka vuoksi tämän kaltainen hanke ei tule koskaan valmiiksi. Uusien perinteisten hautojen lisäksi Naantalin kirkon sankarihautausmaan viereen on pystytetty muistokivi Naantalin Mannerheim-ristin ritareille.

    ”Ryhmämme on ollut olemassa jo 11 vuotta, jonka aikana se on laajentunut valtavasti. Facebook-ryhmässämme on pian jo 12 000 jäsentä”, Vahtera iloitsee.

    ”Jäsenten määrä ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan tärkeintä on, että ryhmässä olisi riittävästi aktiivisia jäseniä ja henkilöitä, jotka kuvaavat hautausmaita ja indeksoivat aineistoa sivustolle.”

    Ryhmän voima tuli hyvin esiin kolme vuotta sitten järjestetyssä kampanjassa, johon haettiin vapaaehtoisia kuvaajia. Ryhmä dokumentoi järjestelmällisesti kaikki Suomen sankarihautausmaat.

    Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmä on kuvannut ja dokumentoinut kaikki sankarihautausmaat.
    Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmä on kuvannut ja dokumentoinut kaikki sankarihautausmaat. Kuva: Tuomo Kesäläinen

    ”Sankarihaudoista kertyi kuvia kaikkiaan yli 80 000. Tarkoituksena on saada koottua mahdollisimman kattava kokonaisuus Suomen sankarivainajista,” Vahtera kertoo.

    ”On jopa hieman surullista, että mistään lähteestä ei ole löytynyt täsmällisiä tietoja siitä, paljonko sankarivainajia on ollut. Nyt tiedot ovat jo hyvin kattavasti löydettävissä tietokannastamme.”

    Toinen suuri hanke on ollut Suomen ortodoksihautausmaiden kuvaaminen.

    ”Ortodoksisukujen tutkiminen on sukututkijoille hyvin haastavaa, siksi nämä hautausmaat on kuvattu kattavasti, vain kahta poikkeusta lukuun ottamatta. Tietokannassamme on 47 ortodoksihautausmaan tiedot.”

    Hautausmaita kartoittamaan Sari Vahtera päätyi oman sukututkimustyönsä myötä.

    ”Isäni suvun sukututkimusta tehdessäni aloin kuvaamaan sukuun kuuluvia hautamuistomerkkejä. Hanke vei useille eri hautausmaille, joissa ihastuin samalla vanhojen rautaristien kauneuteen ja innostuin niiden kuvaamisesta.”

    Kuvia alkoi kertyä suuria määriä ja materiaali oli melko sekalaista, joten Vahtera päätti ruveta kuvaamaan järjestelmällisemmin suurempia kokonaisuuksia eli kokonaisia hautausmaita tai niiden lohkoja.

    ”Kuva-aineiston karttuessa kuulin eräältä sukutukijakollegalta Facebook-ryhmästä, johon voi ladata omia hautakuvia. Liityin ensin ryhmään jäseneksi ja myöhemmin päädyin sen ylläpitäjäksi.”

    Hautausmailla Vahtera alkoi yhä useammin törmätä myös laputettuihin hautoihin eli hautoihin, joiden hautaoikeus oli päättymässä. Elleivät omaiset jatka tällaisen hautapaikan hallinta-aikaa, siirtyy se seurakunnan omistukseen ja muistomerkit hävitetään.

    ”Alkuaikoina aloin kuvata erityisesti laputettuja hautoja, jotta tieto niistä säilyisi poistamisen myötä ja poistetuista hautakivistä ja risteistä jäisi edes kuva dokumentiksi ja muistoksi”, Vahtera kertoo.

    Yleisimpiä hautakivikoristeita ovat ristit ja linnut.
    Yleisimpiä hautakivikoristeita ovat ristit ja linnut.  Kuva: Tuomo Kesäläinen

    Tällaisen aineiston arvo kasvaa jatkuvasti, sillä kuvattuja kiviä on jo nyt hävitetty eli ryhmän toiminta on onnistunut säilyttämään kuvia kivistä, joita ei enää ole fyysisesti olemassa.

    Suomen hautausmaiden kuvaaminen on valtava urakka, sillä maassamme on jopa tuhansia hautausmaita. Sari Vahtera kertoo, ettei Suomen hautausmaiden tarkkaa määrää tiedä kukaan.

    Edes kirkkohallituksen tiedoista ei löydy yksiselitteistä vastausta kysymykseen. Hautausmaiden määrä vaihtelee myös sen mukaan, mitä kaikkea lasketaan joukkoon.

    ”Kun otetaan huomioon ortodoksiset, evankelisluterilaiset, juutalaiset, katoliset ja kirkkoon kuulumattomien hautausmaat sekä yksityiset hautausmaat ja hautausmaat, joihin ei enää haudata, mutta ne ovat yhä olemassa, on hautausmaiden määrä jopa 1 700.”

    Suomen kirkkoja ja hautausmaita -projektin tietokannassa on 1 660 hautausmaa-albumia. Läheskään kaikkia hautausmaita ei ole kuvattu, mutta Vahtera kertoo sivuston saavuttaneen pisteen, jossa jokaiselta suomalaiselta paikkakunnalta on kuvattuna edes jokin osa hautausmaasta. Kuvia on kaikkiaan jo lähes miljoona.

    Sivustolla on kuva ja perustiedot myös jokaisesta suomalaisesta kirkosta, joita on yli 770.

    Ryhmän tavoite on kuvata ja dokumentoida kaikki hautausmaat, mutta ensi sijalla ovat seurakunnat, joiden kirkonkirjoja ei voi tutkia digitaalisessa muodossa. Ajatus on, että jos seurakunnalla ei ole netissä hautakarttaa tai hautahaku-palveluita, niin silloin edes hautakivitietokannan kautta olisi saatavilla tietoja hautausmaan vainajista.

    Nyt tietokanta auttaa huomattavan paljon sukututkijoita, jotka ovat suurin tietokantaa hyödyntävä ryhmä.

    ”Nykyisin jo monet sukututkimuskurssien vetäjät kertovat kursseillaan tietokannastamme”, Vahtera iloitsee.

    Hautakivi on yksi johtolanka sukututkijoille, mutta Vahtera muistuttaa, ettei hautamuistomerkki itsessään ole ensisijainen lähde. Kivien tiedot eivät tule kirkonkirjoista, vaan ne ovat omaisten antamia, ja niissä saattaa olla pieniä eroavaisuuksia henkilön virallisiin tietoihin.

    Rauli ”Badding” Somerjoen hauta sijaitsee Someron hautausmaalla.
    Rauli ”Badding” Somerjoen hauta sijaitsee Someron hautausmaalla. Kuva: Tuomo Kesäläinen

    ”Kun tiedetään esimerkiksi henkilön nimi ja syntymäaika, voidaan hautapaikan kautta päästä jäljille, missä henkilö on asunut ja sen myötä löytää lisätietoja kirkonkirjoista ja muista lähteistä.”

    Toinen suuri tietokantaa hyödyntävä ryhmä ovat ihmiset, jotka eivät enää kuntonsa vuoksi pääse käymään hautausmailla tai hautausmaa on pidemmän matkan päässä. Silloin on ilahduttavaa, kun kiven voi nähdä edes kuvana.

    Hautausmaita tutkiessa ja kuvatessa huomaa myös mielenkiintoisia muutoksia hautamuistomerkeissä.

    ”Kun vanhempiin hautakiviin on usein ikuistettu henkilön ammatti, ovat nykyisin yleistyneet harrastuksiin liittyvät symbolit ja hautakivessä voi olla esimerkiksi moottoripyörä, nuottiviivasto tai kitara, jotka kertovat henkilön elämästä ja intohimoista”, Vahtera kuvailee.

    suomenkirkkojajahautausmaita.fi

    suomenkiha.fi

    Lisää aiheesta
    • Sari Vahtera ylläpitää Facebookissa Suomen kirkkoja ja hautausmaita -ryhmää, jossa on jo 12 000 jäsentä.

      Historia ja perinne | Hautausmaat ovat julkisia paikkoja, joissa saa kuvata

      Tilaajalle
    • Tiina Repo on saanut hankkeen aikana restaurointimestari Panu Martiskaiselta apua, tukea ja tärkeitä vinkkejä. ­Vuorossa on leivin­uunin purku, sillä uuni oli päässyt ­pahasti  kostumaan eikä sitä enää pysty pelastamaan.

      Rakentaminen ja remontointi | Vuohiojan tila uinui lähes 40 vuotta autiona – tällainen urakka 1800-luvun hirsitalon entisöinti on

      Tilaajalle
    • Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkon rakennuspaikasta elää legenda, jonka mukaan kuoleva piispa Henrik halusi hautakirkkonsa paikalle, johon hänen ruumistaan kuljettavat härkävankkurit pysähtyisivät.

      Historia ja perinne | Ikivanhoja esineitä, aarteita ja tarinoita – maamme vanhimmat rakennukset säilövät historiaa

      Tilaajalle
  • Mainos: Suomen Ajoneuvopantti Oy

    Lainaa traktoria vastaan – uusi mullistava rahoituspalvelu tarjoaa joustavuutta maatilan menoihin

  • Osaston luetuimmat
    • 1

      Koti | Mikä on paras ansa kotona pörrääville pikkukärpäsille? MT testasi viisi seosta: Voittaja on selvä eikä se ole ketsuppi

    • 2

      Historia ja perinne | Anni Reuterille selvisi väitöskirjaa tehdessä sukulaisten karu kohtalo Stalinin vainoissa – isovaarin kerrottiin kuolleen sydänkohtaukseen, mutta todellisuudessa hänet teloitettiin

    • 3

      67 kiloa kalaa yhdessä kilpailussa – lue kilpaonkijan tärpit ongintaan

    • 4

      Hyvinvointi | Milloin alkoholin käyttö muuttuu liialliseksi? Uusi testi on lahjomaton ja paljastaa ongelman usein riittävän ajoissa

    • 5

      Piha ja puutarha | Nyt on oikea hetki leikata puita ja pensaita – omenapuille syysleikkaus voi olla jopa hyödyksi

    • 6

      Piha ja puutarha | Näin otat pelargonista pistokkaat ensi kesän kukkaloistoa varten

    • 7

      Verhoile vanha tuoli itse – ei vaadi erityistaitoja

  • Lisää aiheesta Koneviestissä
    Emeritusprofessorit <strong id="strong-f423de44eaffb2bd2459742ce739a88d">Jukka Ahokas</strong> ja <strong id="strong-0e729a3bee79d50c85340aa9af4875dc">Aarne Pehkonen</strong>.

    Koneviesti | Historiikki kertoo Suomen maatalousteknologian opetuksen vaiheista

  • Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas Oy valmisti Kullervo-traktoreita vuosina 1919–1924. Kullervoja valmistui todennäköisesti alle 200 kappaletta. Valmistus jouduttiin lopettamaan traktorin teknisten ongelmien ja korkean hinnan vuoksi. Kullervot eivät toimineet odotetusti, esimerkiksi alun perin venekäyttöön suunnitellun moottorin jäähdytysteho ei kynnettäessä riittänyt. Sarka-museon yksilö aloitti kartanossa Kangasalla vuonna 1918. Kymmenen työvuoden jälkeen se siirrettiin ensin kartanon omaan museoon ja sieltä Tampereen kautta Loimaalle.

    Koneviesti | Loimaan Sarka-museo esittelee Suomen maatalouden ja maaseudun kehitystä ennen koneita ja koneistumisen jälkeen – katso otteita laajasta näyttelyannista

    Tilaajalle
  • Testit ovat tärkeä osa Koneviestin sisältöä ja keino erottautua muista lehdistä. Testit tehdään käytännön olosuhteissa yrityksissä, tiloilla ja tutkimuslaitoksissa. Kuva on traktorin renkaiden talviominaisuuksien testistä, joka tehtiin MTT Vakolassa vuonna 2011.

    Koneviesti | Koneviesti-lehti tänään vuonna 2012: Vain muutos on pysyvää