Varpunen on yhtä uhanalainen kuin saimaannorppa

Varpunen on vaatimaton viestintuoja, joka joululaulun mukaan saattaa olla jopa taivaasta visiitille saapunut veli. Arkisen ruskean siivekkään tunnistaa onnettominkin ornitologi.

Varpusilla ei kuitenkaan mene hyvin. Niiden kanta on harventunut Suomessa 1970-luvulta alkaen, ja 40 viime vuoden aikana niiden määrä on romahtanut peräti 70 prosenttia.

Vuonna 2019 varpunen luokiteltiin Suomessa erittäin uhanalaiseksi – siis yhtä uhanalaiseksi kuin vaikka saimaannorppa.

Lajia pidetään erittäin uhanalaisena, jos kanta pienenee kolmen sukupolven aikana yli 50 prosenttia. Varpusella yksi sukupolvi tarkoittaa noin viittä vuotta.

Vaikka varpusten määrä vähenee kaikkialla, on Suomen tilanne erityisen kriittinen. Keskimäärin varpuskannat ovat pienentyneet Euroopassa kymmenessä vuodessa kahdeksan ja reilussa 40 vuodessa 38 prosenttia.

”Ei tiedetä tarkkaan, vaikuttaako varpusten vähenemiseen hengissä säilyminen talvella vai pesimäaikainen poikastuotto, mutta molemmat voivat vaikuttaa”, kertoo yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luonnontieteellinen keskusmuseosta.

Syitä varpusten vähenemiseen on syytä selvittää lisää, mutta yksi keskeisimmistä syistä lienee karjatilojen määrän väheneminen.

Varpuset ovat tottuneet etsimään toukkia lannan ja jyviä rehun seasta.

”Karjatiloilla on ollut perinteisesti paljon varpusia. Nyt tilojen määrä vähenee, ja hygieniasyistä varpusia voidaan pyrkiä pitämään navettojen ulkopuolella”, Lehikoinen sanoo.

Nykyvarpuset tuntuvat selviävän varsin hyvin myös kaupunkien ydinkeskustoissa. Taajamissakin lintuja näkee etenkin alueilla, joissa on talviruokintaa sekä pensasaitoja, jotka tarjoavat pikkulinnuille suojaa.

Pienillä valinnoilla varpusia voi auttaa etenkin omalla pihamaalla.

Talviruokinnan lisäksi varpuset ovat mielissään, jos pihalla suositaan nurmikon sijaan niittykasveja. Esimerkiksi pihatatar näyttää maistuvan varpusille.

Paikoittain pikkulinnut saattavat kärsiä myös pesäpaikkojen puutteista, sillä nykyrakennuksista ei juuri koloja löydy.

Perinteinen pikkulintujen pönttö ei yleensä kelpaa varpusille, vaan ne asettuvat mieluiten vaakamalliseen pönttöön.

Vaikka varpusten määrä jatkaa laskuaan, ei suomalaisten tarvitse Lehikoisen mukaan jättää linnulle lopullisia hyvästejä.

”En usko, että ne katoavat kokonaan. Varpusten väheneminen kertoo koko luonnon heikkenemisestä alueella. Menetämme paljon muutakin yhdessä varpusten kanssa.”

Lienee siis syytä toimia kuin pieni tyttö Zacharias Topeliuksen runossa: tule varpu riemulla, ota siemen multa.