

Lahtelainen lastenkirjailija ja graafikko Virpi Penna on kirjoittanut ja piirtänyt jatkoa pienille lapsille suunnatulle Sintti-sarjalle. Kirjassa Sintti neuvolassa hypätään neuvolapäivän hetkiin. Kiireinen arkiaamu alkaa tutuilla rutiineilla: potalla käymisellä, hampaiden pesulla, aamiaisella. Sintin pehmolelut majava ja Dino tulevat mukaan myös neuvolaan.
Kertomuksessa ansiokasta on lapsen näkökulmasta kerrottu neuvolapäivä. Tämä näkyy passiivimuotoisissa lauseissa: ”Eväät laitetaan reppuun. Majava saa tulla mukaan. Majavaa jännittää. Se ei ole ennen käynyt neuvolassa.”
Neuvolassa mitataan Sintin pituus, paino ja päänympärys. Pehmolelutkin pääsevät mittauksiin, mikä varmasti lieventää lapsen jännitystä ja tekee tilanteesta turvallisen. Sintti saa myös piirtää paperille ja kertoa terveydenhoitajalle lempiruokansa. Lopuksi äiti ja hoitaja juttelevat ja Sintti saa leikkiä.
Sintti ja äiti lähtevät neuvolasta kotiin rattailla ja Sintti syö eväitään. Äiti kertoo, että pian on päiväunien aika. Lapsi hymyilee.
”Kirja sopii myös neuropsykiatrisia haasteita kokevalle lapselle. Keskittyminen tarinaan on helppoa selkeiden lauseiden ansiosta.”
Tekstin lauseet ovat lyhyitä ja ytimekkäitä, pääosin 2–6 sanan pituisia päälauseita. Sivulauseita on hyvin vähän. Vaikka kirja ei mene luultavasti selkokirjallisuuteen, se sopii mielestäni myös neuropsykiatrisia haasteita kokevalle lapselle. Keskittyminen tarinaan on helppoa, kun sisältö on ymmärrettävässä muodossa.
Tunnelma on elämänmyönteinen ja iloinen. Hauskuus näkyy muun muassa siinä, että kannessa on Majava-pehmolelu, joka roikkuu mittanauhassa pää alaspäin.
Lastenkirja nostaa muistoja oman lapsen neuvolakäynneistä aikuisen muistilokeroista. Kiireiset ja väsyneet neuvola-aamut saavat kultaisen merkityksen elämänmyönteisyyden ansiosta. Voi, kunpa olisin osannut arvostaa niitä hektisiä aamuja silloin.