Vanhan maatilan kunnostaminen ja Tonttukylän rakentaminen on vaatinut tuhansia työtunteja. Pirjo ja Jan-Erik Nygårdilla ei ole vielä jatkajaa ihmeelliselle joulumaalleen. Ehkä lapsia kiinnostaisi seurata heidän jalanjäljissään? Kuva: Johannes TervoUusikaarlepyyTonttujen joulumaa
Pirjo Nygårdin vuosikymmenten unelma on käynyt toteen, kun joulukoristeputiikki sekä tonttu- ja nukkemuseo ovat valmiit. Tai niin valmiit kun vanhalla tilalla mikään ikinä on.TilaajalleNämä tontut eivät taida vastaillaan aattoaamuna puhelimeen Joulupukin kuumassa linjassa. Punaposkisille kasvoille on jämähtänyt ilkikurinen virne, jonka on pakko kieliä jostain jäynästä.
Katsotaanpa esimerkiksi tuota pientä tonttua. Pirjo Nygård on asettanut pikkuisen siivilän sen käteen jo useampaan kertaan, mutta aina se putoaa juuri ennen kuin kuvaaja ehtii painaa kameransa laukaisinta.
Sattumaa vai sittenkin tonttunuken kujeilua?
Lopulta tuvan pöydälle rakennettu tonttuasetelma on valmis, ja nuketkin pysyvät aloillaan niin pitkään, että kuva saadaan otettua.
Nygårdille pienten kuvaelmien teko on tuttua puuhaa. Uudessakaarlepyyssä sijaitsevan Tonttukylän Facebook-sivuilla nähdään usein Nygårdin ottamia kuvia tonttunukkien hassuttelusta.
Eräässä kuvassa tontut yrittävät takoa kahden euron kolikosta 50 euron kolikkoa. Tarina ei kerro, onnistuivatko valkoparrat tehtävässään.
Ilmeikkäät norjalaistontut ovat yksi Pirjo Nygårdin suosikkeja. Niiden kädet ja jalat taipuvat niin, että niitä on helppo asetella erilaisiin asentoihin. Kuva: Johannes TervoVanhan maatilan pihapiiriin kätkeytyy joulumaa. Luhti ja navetta ovat täynnä tonttuja ja joulukoristeita, päätalo on puolestaan omistettu vanhoille leluille.
Idea Tonttukylästä oli kuplinut Nygårdin mielessä jo 1990-luvulla. Laman ristiaallokossa oli selvää, että maatila ei elättänyt koko perhettä.
Nygård oli korjannut leluja jo 1970-luvulta lähtien, ja yritys toi kaivattuja lisätuloja. Kuin varkain leluja oli alkanut kertyä varastoihin, joten Nygård alkoi asetella niitä esille. Tilaa oli kuitenkin auttamattomasti liian vähän.
Ratkaisu ongelmaan löytyi kilometrin päästä, missä sijaitsi Pirjon puolison Jan-Erik Nygårdin sukutila.
Vanhimmat osat Pensalan kylässä sijaitsevasta maatilasta ovat 1700-luvulta, mutta tämä suku muutti paikalle noin sata vuotta myöhemmin.
Tila on Nygårdin äidinisän syntymäkoti, mutta isoisän nuorempi veli jäi asumaan tilalle. Kun isosetä kuoli, tila oli pari vuotta kesämökkinä, mutta sitten se jäi tyhjilleen.
Nygårdin pariskunta päätti ostaa tilan itselleen 2000-luvun alussa.
”Sitten alkoikin tämä pitkä projekti”, Pirjo Nygård sanoo.
Aivan ensin piti kunnostaa talo, sitten vuorossa olivat piharakennukset.
Urakka oli valtava. Kymmenessä vuodessa Nygård laskee puurtaneensa tilalla yhteensä 17 000 tuntia omien töidensä lisäksi.
Tuvan pinkopahvia irrottaessaan Nygård keräsi 980 nupinaulaa. Hirsiseinä piti pestä 30 kertaa, jotta 130 vuoden savut saatiin putsattua pois.
Pahimmillaan työpäivät olivat 16 tunnin mittaisia ja yöunet jäivät 4–5 tuntiin. Mutta maalla kasvaneet tiesivät, että työt tehdään silloin kun on pakko. Nygårdia kannusti myös ajatus valmiista Tonttukylästä.
”Olen syntynyt taiteilijaksi, ja minulla on tällaisia luomiskausia.”
Eräänä keväänä Nygård sai idean mukulakivikadusta, jonka voisi rakentaa kulkemaan navetan läpi. Jan-Erik kysyi, koska rouva palaisi kotiin.
”Sanoin, että syksyllä”, Pirjo muistele.
”Joskus jälkeenpäin miettii, miten me onnistuimme ja jaksoimme. Mutta kun oli vaan pakko.”
Vanhojen paperikoristeiden värit hehkuvat edelleen kauniina. Kuva: Johannes Tervo
Tonttukylän puodissa on myynnissä joulukoristeita aina 1940-luvulta lähtien. ”On paljon ihmisiä, jotka arvostavat todella paljon sitä, että joku vaivautuu säästämään näitä”, Pirjo Nygård sanoo. Kuva: Johannes Tervo”En minä mikään ikeahyllykköihminen olekaan.” Pirjo Nygård
Luhdissa, vanhassa mankelihuoneessa avautuu mykistävä joulumaailma. Seinät ovat kadonneet joulukoristeiden alle, ja kun tila on loppunut kesken, on osa koristuksista laitettu roikkumaan katosta.
Nygårdin tavoite on ollut vaalia vanhaa.
”Jos löydän vanhan laudan, päässäni alkaa raksuttaa. Olen tehnyt lähestulkoon kaiken vanhasta roinasta.”
Neljä viikkoa sitten Pirjo Nygård päätti myllätä pienen joulukoristepuodin kokonaan ympäri. Uudet huonekalut saivat lähteä vanhojen, rakennuksen tyyliin sopivien tieltä.
”En minä mikään ikeahyllykköihminen olekaan.”
Koristekaupassa on myynnissä koristeita aina 1940-luvulta lähtien. Ne ja museoon päätyneet esineet ovat hyvässä kunnossa, sillä niitä on arvostettu.
”Osta ja heitä pois -kulttuuria pitäisi rajoittaa. Tekee kipeää, kun ihmiset hankkivat nykyään joka vuosi uudet koristeet värisävyjen mukaan.”
Nygård toivoo, että nykypolvetkin oppisivat korjaamaan ja käyttämään uudelleen. Aina ei tarvitse hankkia uutta, pelkän parsinneulan avulla voi saada ihmeitä aikaan.
Tonttukylässä on myös paljon mekaanisia koristeita. Kun töpselin laittaa seinään, joulupukki nousee paketista laskeutuakseen pian taas piiloon. Kuva: Johannes Tervo
Päätonttu-Aarne ei liiemmin ujostele. Kuva: Johannes TervoTallissa tuntuu kuin olisi astunut keskelle ostoskeskuksen jouluikkunaa. Mekaaniset tontut heiluttelevat ympäri huonetta.
Ulko-oven takana kurkkii päätonttu Aarne. Mutta herranen aika, tonttuhan istuu huussissa! Parasta antaa vessarauha, vaikka Aarnea eivät kävijät tunnukaan häiritsevän.
”Aikoinaan tonttu ei ollut mikään kiltti hahmo vaan vähän ilkeäkin. Aarnella on oma nahkatakki- ja hanskatkin”, Pirjo Nygård sanoo.
Talli on täynnä tonttujen temppuja. Yksi ilkiö on munavarkaissa.
”Tontuissa pitää olla ilmettä ja vähän huumoria.”
Kananmunia kuljetettiin ennen tällaisessa laatikossa. Tonttukylään on luotu tunnelmaa vanhoilla esineillä. Kuva: Johannes Tervo”Hän ei olisi voinut uskoa, että näkisin saman taulun 80 vuotta myöhemmin.” Jan-Erik Nygård
Joulukoristemuseon kokoelmiin kuuluu ainakin 18 enkelikelloa ja lukemattomia tonttuja. Jan-Erik Nygårdin asun täydentävät hänen isoisänsä vanhat huopikkaat. Kesällä tonttupuku jää naulaan ja hän tekee opastuksia shortseissa. Kuva: Johannes TervoTonttukylän ylpeys, laaja joulukoristemuseo on rakennettu vanhaan navettaan. Nygård muistelee, että kokoelmissa on ainakin 12 500 esinettä, luultavasi enemmänkin. Kaikki eivät toki mahdu kerralla esille vaan hän päivittää näyttelyä silloin tällöin.
Nygård muistelee, kuinka ennen valmistauduttiin jouluun. Adventtina sytytettiin kynttilät ja enkelikello muistutti helinällään lähestyvästä juhlasta. Joulukuusi kannettiin tupaan vasta aatonaattona, ei marraskuussa kuten nykyään monella on tapana.
”Joulu on kaupallistunut”, Nygård harmittelee.
Ennen koristeet olivat vaatimattomia, ja niitä harvoja vaalittiin. Monet museovieraat ovat vanhojen koristeiden äärellä liikuttuneita, etenkin jos esillä on jokin menneisyydestä tuttu tavara.
Jan-Erik Nygård muistaa vuosien takaa vanhan miehen, joka jäi tuijottamaan seinälle ripustettuja joulutauluja pitkäksi toviksi.
Yllättäen mies alkoi itkeä. Hän ryhtyi muistelemaan lapsuuttaan, jonka vietti kaksin äitinsä kanssa. Elämä oli vaikeaa, köyhyys tuttua.
”Heillä oli yksi joulukoriste, paperitaulu. Hän ei olisi voinut uskoa, että näkisin saman taulun 80 vuotta myöhemmin”, Jan-Erik kertoo.
”Käsittääkseni meillä on Suomen suurin vanhojen joulukoristeiden verkkokauppa.” Pirjo Nygård
Valtaosa museon ja putiikin tavaroista on saatu lelukorjaamon kautta. Moni asiakas on tuonut korjattavan lelun mukana laatikollisen leluja sekä joulu- ja pääsiäiskoristeita.
”He ovat kysyneet, voisinko ottaa vanhoja tavaroita palkasta”, Pirjo Nygård sanoo.
Joitain vuosia sitten Tonttukylään saapui visiitille henkilö, joka oli pitänyt kyläkauppaa 1940-luvulla. Varastoihin oli vuosikymmeniksi jäänyt pyörimään tavaroita, jotka piti nyt saada eteenpäin, kun edessä oli muutto pienempään asuntoon.
Nygård näyttää jouluisia paperiliinoja. Entinen kyläkauppias toi niitä Nygårdille puntillisen, liki 200 kappaletta. Ne olivat sileitä, täysin käyttämättömiä. Kuin postilähetys suoraan menneisyydestä.
Jos Nygård ei olisi ottanut niitä, olisivat ne päätyneet kierrätykseen.
Osa lahjoituksista jatkaa matkaansa uusiin koteihin myymälän kautta. Ei olisi mitään järkeä säilöä museossa kahtasataa paperipöytäliinaa tai kymmenittäin samanlaisia joulupalloja.
Kokoelma alkaa olla jo niin laaja, että itse asiassa enää vain harvoin Nygård törmää koristeeseen, jollainen museosta puuttuisi.
Tonttukylän puodin lisäksi Nygårdilla on oma verkkokauppa.
”Käsittääkseni se on Suomen suurin vanhojen joulukoristeiden verkkokauppa. Pelkästään siellä on noin 2 500 vanhaa joulukoristetta. Minun mielestäni se on ihan siedettävän kokoinen.”
Tonttukylän ylläpitäminen ei ole halpaa lystiä. Vaikka isoimmat rakennusprojektit ovat valmiit, on vanhoissa taloissa aina jotain huollettavaa.
Tuloja saadaan myymälän lisäksi pääsylipuista ja tapahtumista. Jan-Erik viljelee myös 40 hehtaarin pelloillaan heinää, ohraa ja kauraa.
Alussa Jan-Erikin oli vaikea uskoa, että Pirjo Nygårdin korkealentoiset suunnitelmat Tonttukylästä olisivat toteutettavissa. Joskus Pirjo hätyytti miehensä pois häiritsemästä. Vuodet ovat opettaneet luottamaan taiteilijasieluisen vaimon suunnitelmiin. Kuva: Johannes Tervo
Glögi lämpiää grillipajan ahjossa hehkuvien hiilten avulla. Kuva: Johannes TervoTonttukylän johtajan voisi kuvitella olevan vannoutunut jouluihminen, mutta sitä Nygård ei ole.
”Joulusta saa täällä tarpeekseen”, Nygård sanoo ja viittaa ympärillä roikkuviin koristeisiin.
”Tämä on puhdas työ.”
Eivät Nygårdit sentään mitään täyskieltäytyjiä ole. Kotona koristellaan joulukuusi ja valmistetaan jouluruokia. Mutta kohtuus pidetään mielessä.
”Kunhan ei mene överiksi.”
Sitä lajia nimittäin löytyy Tonttukylän tuhansien joulukoristeiden keskeltä ihan riittämiin.
Tonttukylä
Vanhalla maatilalla Uudenkaarlepyyn Pensalan kylässä sijaitsee joulukoriste- ja lelumuseo. Kokoelmissa on ainakin 12 500 esinettä.
Maatila remontoitiin täysin vuosina 2006–2016. Tilan vanhimmat rakennukset ovat 1700-luvulta.
Tonttukylässä järjestetään opastettuja kierroksia ja tiloissa voi pitää juhlia. Käytettyjä joulukoristeita myydään tilalla ja verkkokaupassa.
Tonttukylä on auki viikonloppuisin joulun alla ja kesäisin päivittäin.
Lisäksi Pirjo Nygård korjaa leluja ja Jan-Erik Nygård viljelee maata.
Marraskuun lopusta lähtien Tonttukylä on auki perjantaista sunnuntaihin. Kovin sesonki on kuitenkin kesällä. Silloin töissä ollaan päivittäin. Suurin osa vierailijoista on suomalaisia. Kuva: Johannes Tervo- Osaston luetuimmat
